Takaisin Karibialla

Pääsin juuri ennen joulua lähtemään, kun olin saanut opiskeluasiat siihen kuntoon että saan tehtyä loput etänä. Lentomatkaksi valikoitui Virgin Atlanticin lennot Helsingistä asti. Lisäksi piti yöpyä Lontoossa ennen jatkolentoa. Päädyin kuitenkin Gatwickin white house nimiseen pieneen hotelliin joka oli halpa ja lähellä kylää. Ehdin illalla vielä poiketa englantilaisessa pubissa nauttimassa tuopillisen alea.


Virginin kone oli puolityhjä ja sain koko penkkirivin itselleni. Ainoa miinus oli ettei henkilökohtaista viihdelaitetta saanut suunnattua alaviistoon niin että siitä olisi nähnyt kunnolla. Barbadoksella iso osa jäi pois ja vietimme koneessa pari tuntia etsien kadonneita matkustajia joita oli aluksi 3 liian vähän, sitten 1 ylimääräinen ja lopuksi ketään ei missään vaiheessa puuttunutkaan. Myöhästymisen vuoksi laskeudettiin sitten kuitenkin Grenadan päälentoasemalle alkuperäisen Grenvillen aseman sijasta. Tuttu lämmin tuulahdus, steel band soitteli ja maahantulo muodollisuuksien aikana tarjoiltiin juotavaa.

Kassi hihnalta ja jonottamaan tullin läpi taksilla kohti Grenada Marinea. Avaimet löyty vartijalta ja venekkin viidakon perimmäisestä nurkasta. Löysin vielä tikapuut kiipesin veneeseen. Pimeässä löytyi sitten virtakatkaisinkin viimein ja sain valot päälle ja löysin hyttysverkot ja petivaatteet ja uinumaan.

Seuraavat päivt menikin sitten viidakon syövereissä venettä kunnostaen. Toki iltaisin aina suihkun kautta paikalliseen olohuoneeseen muiden kohtalotovereiden kanssa turinoimaan. Tarinoidessa tuli toki mainittua dengue kuume joka oli vieraillut marinessa 3 kk sitten. Hyttyskammoisena minulla oli kuitenkin karkotteet mukana ja ennen suihkuun menoa suihkutin veneen täyteen raidia ja suihkun raikkaaseen ihoon korkotetta ennenkuin siirryin baarin puolelle nauttimaan virvokkeita. Matkalla veneeltä suihkuun löytyi aina kummallisia ääniä ja otuksia. Veneessä asui mm. sammakko ja lisko tosin ulkopuolella ja ei yhtään torakkaa!!

Viime vuonna ei ollut yhtään vatsatautia 5 kk aikana, vaikka ei edes käytetty käsidesiä, kun se oli veneessä yleensä. Nyt kun otin ranskalaiset ja majoneesin, 200 metrin matka veneeltä vessaan oli haaste kivasti keskellä yötä. Onneksi haste poistui päivän päästä, vaikka yritin kerratta dengue kuumen oireita. Energia hävisi kuitenkin niin etten itse halunnut enään maalata veneen pohjaa vaan pyysin telakkaa hoitamaan. Joulun alla kaikki haluaa veneensä vesille ja telakan väellä halut joululomalle isompia kuin ylityö liksat. Loppujen lopuksi sain kuitenkin veneen vesille ja nauttimaan vilvoittavasta tuulesta ja hyttysvapaasta vyöhykkeestä.

Vietin Grenada marinen poijussa joulun. Veneestä löytyi toki joulukuusi ja illalliseksi mango salaatti. Vasta tapanin jälkeen Prickly Bayhin vastaanottamaan broidia ja hänen vaimoaan.

Matka sinne oli kohtalaisen pomppuisa ja jännittävä, mutta alun jälkeen homma oli tuttua ja meinasin nukahtaa kunnes näin ruskeahkon evän keskellä merta. Piristyin ja sain veneen ankkuriin.

Videopätkä reissusta

Tein pienen videon pätkän Digitaalisen videonkäsittelyn peruskurssilla.
Ei ehkä parasta laatua mutta maisemat on hienoja.

Suomessa ollaan

Vene nostettiin ylös 1.6. aamulla. Hyvin meni ja pohjakin oli tosi siisti. Veneen siirtyessä pukeille jäi aikaa varata lentoliput ja nauttia vielä leppeästä tuulesta marinan rantaravintolassa. Päätettiin kokeilla yksi yö, miltä tuntuisi nukkua veneessä maissa.

Marian kanssa käytiin jo edellisenä päivänä katsomassa viereinen La Sagasse - hotelli ja vaikutti ok:lta, mutta kovin hyttysmäiseltä paikalta. Rantakin oli ok, mutta aallot oli aika kovat tuona päivänä ja meille kävi kunnon hiekkarantavahinko: Kun menin huuhtelemaan uikkaria jätin muut tavarat vain n 7 metrin päähän, johon ei ollut lähimaillekaan tullut yksikään aalto. Ja samantien kuuluu Marian hätääntynyt huuto, äiti, nää menee. Kaikki repussa olleet tavarat meni virran mukana, osa putosi aiemmin, osa myöhemmin. No saatiin kaikki tavarat kasaan ja suurimmaksi ongelmaksi jäi tumma hiekka, sitä tuntui olevan kaikkialla. Ehkä se kuitenkin vaikutti siihen, että ei ollut niin kauheen innostunut ajatuksesta mennä tuohon hotelliin.

Olikin kiva huomata, että telakalla nukkuminen olikin ok. Hyttysiä ei ollut oikeastaan kovinkaan paljoa ja tuulen virekin osui veneelle niin, että nukkuminen onnistui, tosin Kalle joutui luopumaan kansinukkumisesta ja tulemaan sisälle. Puusammakot ja varmaan jotkut rantasammakotkin piti kyllä melkoista konserttia yön ajan. Jo aiemmin oltiin nautittu telakan lämpimistä suihkuista, sekin puoli oli siis ok.

Vaihdettiin suunnitelmaa niin, että tehdään loppuvalmistelut vauhdilla ja mennään sitten Grand Ansen lähettyville hotelliin. Ihan joka syksy ei näin perusteellista loppusiivousta ole tullut Suomessa veneille tehtyä. Nyt käytiin läpi ihan koko vene yltä ja alta. Jos Kalle ei olisi ollut mukana, ei oltaisi varmaan saatu valmiiksi sunnuntaihinkaan mennessä. Nyt päästiin perjanta-iltana siihen vaiheeseen, että jätettiin loput salmiakit rantabaariin ja sinnepä jäivät ruotsalaiset opettelemaan ja opettamaan salmiakkikossun valmistusta muulle porukalle.

Itse mentiin reilusti hieltä haisevina aikas hienoon hotelliin Grand Anse Beach Resortiin. Viilentävät pyyhkeet tuntuivat aika hassuilta kun päivän kuumuuden ja hikoamisen jälkeen iltasella alkoi jo tuntua muutenkin viileältä. Suihkun jälkeen olo alkoi pikku hiljaa palautumaan ja aamulla Maria oli komentanut papan uimaan jo seitsemän aikoihin melkoisen hienoon uima-altaaseen. Janne taas meni sukeltamaan. Ja iltapäivällä Mariakin pääsi ihan oikealle sukellusretkelle. Oli vain jo kaikesta aamupäivän uinnista ja aamiaisen metsästyksestä niin väsynyt, että ei jaksanut kunnolla sukellella, eikä päässyt kalojen luo, kun riutta oli sen verran syvällä.

Illan edellä lepotauon jälkeen pidettiin vielä hotellihuonejuhlat, teemana mm. koulun kevätjuhla. Oli tosi hienoja esityksiä ja hyvä todistus koululaiselle! Reippaasti jaksoi koko neljä kk opiskella ja tehdä läksyjä, vaikka vene keikkuikin välillä kovasti myös ankkurissa ollessa.

Sunnuntaiaamu alkoi synttärilaululla Marialle. Jannen piti vielä käydä telakalla, mutta kun bussit eivät sunnuntaina kulkeneetkaan, vei lopulta avaimen Tigerin perheelle. Menevät samalle telakalle heinäkuussa, voivat viedä avaimen sitten. Meille jäi pakkaustarkistusten jälkeen aikaa vielä rantakävelyihin ja uintiin kirkkaassa vedessä. Ihanan rentouttavaa. Maria innostui vain viime hetkellä sukeltelemaan uima-altaalla niin, että silmät olivat punaisina ja tuliaisten hankintaan varattu aika meni vessassa silmiä huuhtoessa.

Ja sitten olikin aika lähteä lentoon kohti Suomea.

Tosi nopeasti meni tämä 4 kk. Kertaakaan ei oltu nuhassa tms kipeänä, vain pää oli kipeänä pariin kertaan, joko jollain omasta syystä ja jollain muulla sitten muusta. Jannen vatsa reistaili vissiin kerran (siis huomattavasti vähemmän kuin kotona). Kävelyretkillä saadut hyttysten pistot aiheutti välillä tuskaa niin, että allergialääke ei meinannut riittää, mutta muuten allergialääkettäkään ei olisi tarvinnut (kotona keväällä päivittäin + suihkeita lisäksi). Tapaturmaisia henkilövahinkoja oli Marian varpaan jääminen luukun alle ja Pekan sormen jääminen jäkaapin oven väliin. Muita vahinkoja jollan pyörähtäminen ja vaurioituminen ja ankkuriblogin irtoaminen kaksi kertaa. Keulahytin luukun salpa meni ulkopuolelta rikki ja äyskäri melkein hukkui, mutta löytyi sitten. Suurin vahinko oli varmaan laturi, joka hajotettiin telakalla väärällä virralla ja jäi korjaukseen.

Opiskelusta tuli stressiä, ja välillä kiukutti, mutta pääsääntöisesti kaikki meni varsin hyvin. Välillä osattiin nauttia kunnolla, välillä taas meni arkiseksi. Päivärutiini oli lähes auringon mukainen - aamulla herättiin yleensä viimeistään puolikahdeksalta, usein jo aiemmin; nukkumaan mentiin viimeistään yhdeksältä paria poikkeusta lukuunottamatta. Väliin koulua, opiskelua, purjehdusta, snorkkelointia, uintia, hyppimistä, kävelyretkiä, hyvää ruokaa, ruuan hankintaa. Yksinkertaista ja rauhallista ja yllättävän helppoa. Tämän voisi ottaa uusiksikin!!

Loppujännitystä Grenadalla

Grenadiineilla oltiin reilu kuukausi ja tuli koluttua paikkoja useampaan kertaankin erilaisilla porukoilla. Kauniita maisemia ja äärettömän kirkasta vettä oli tarjolla kerrakseen.

Toukokuun puolivälissä siirryttiin sitten Grenada - Carriacoun puolelle. Maihin kirjaus Carriacoussa onnistui kipparilta vanhalla rutiinilla vaivatta. Ei tullut ongelmaa siitäkään, että Bequialla käytiin vaihtamassa miehistöä useaan kertaan niin, että ylimääräinen paperilappu täyttyi kommenteista.

Carriacoussa vietettiin pari yötä Tyrrel Bayssä. Kävin tekemässä tentin rantaravintolassa, kun netti tietty lopetti toiminnan veneelle asti juuri ennen tentin alkua. Toiset kävi tutustumassa mangroverämeikön ostereihin ja rantaan vähän enemmän.

Sitten alkoikin uusi teema: viimeiset. Eli viimeinen pitempi purjehdus tehtiin sopivassa tuulessa vauhdikkaasti aamupäivän aikana Carriacoulta Grenadan länsirannalle. Rannan läheisyydessä tuuli loppui, mutta sen sijaan saatiin muuta seuraa. Ensin vähän kauempana hyppi muutama delfiini ja sitten vähän ajan päästä tuli varmaan kolmisenkymmentä ihan veneen lähelle. Upeaa!! Ovat vaan ihan mahdottomia kuvattavia, videolle jotain tarttui, mutta valokuvissa näkyy vain vettä..

Molinieren meripuiston vierestä löytyi poiju, johon kiinnityttiin. Syvyyttä oli niin paljon, ettei ollut mitään toivoa tarkistaa poijun kuntoa, mutta siistiltä vaikutti, vaikka olikin aika lähellä viereistä. Iltapäivällä sateli, mutta sateiden välissä ehdittiin käymään snorkkeloimassa Molinieren patsaspuistossa. Hauska paikka. Mereen on aseteltu erilaisia veistoksia, esimerkiksi piirissä olevia lapsia, polkupyörä, kirjoituskoneella kirjoittava mies, isonenäinen olio ja merenneito. Aamulla palattiin katsomaan veistoksia paremmassa valossa, ja nähtiin kirjoituskonetyyppikin kunnolla. Illalla se näytti lähinnä vanhalta poijulta. Paikalla oli myös paljon kaloja ja erilaisia seinämiä. Kaiken kaikkiaan hieno viimeinen snorklailupaikka!

Sitten siirryttiin St George'sin ja Grand Anse edustalle. Laaja lahti oli hämmästyttävän tasainen, yöllä tosin hiukan keikutti ja Rum Runnerskin perjantai-illan kunniaksi musisoi sen verran kovasti, että ainakin kannella nukkuva Kalle heräsi. Aamulla kuitenkin jollailtiin kaupungille, käytiin vilkkaalla torilla, joka oli ihan yhtä turistimiljöö kuin Helsingin kauppatorikin ja sitten päätettiin vielä kysellä, miten päästäis jollekin vesiputoukselle.

Annandalen vesiputoukset löytyi tosi helposti, kunhan ensin tajuttiin mennä bussiasemalle hakeen oikea bussi. Tosi kiva paikka. Putouksen vieressä oli pieni puutarha ja putoukseen pääsi uimaan ja ... hyppimään...

Lisäksi oli hyvät vessat ja pukuhuoneet putoukselle mennessä. Kaikki tämä vain bussimatkan (2,5 EC dollaria / aikuinen) ja trubaduurin maksun (2,5 EC dollaria) hinnalla. Valokuvist Säästömatkamme jatkui seuraavaksi jolla-ajelulla ympäri Garenagea. Risteilymatkalaisille samaa tarjotaan 15 us dollarilla/hlö. Saatiin taas seurailla veneiden tuloa ja menoa, aika vaihtuvaa oli naapurusto. Yksi katamaraani taas pelästytti meidät, mutta liukui n. 10 metrin päästä ohi ja pysähtyi sitten meidän taakse, liukuminen tapahtui aamulla ja porukka oli ko veneestä lähtenyt jo maihin.

Ostosten yms. lomassa ehdittiin käymään myös viimeisellä rantalenkillä. Grand Anse on tosi hieno ranta, siisti, kirkasta vettä, pituutta lienee noin 2 km. Ja Grenadan plussana ainakin näin sesongin ulkopuolella, erittäin rauhallinen, kaiken maailman myyjiä tosi vähän.

Maria sai pari kaveria viereisistä veneistä, Tigerin ja Simonin. Tiger on 11 vuotias tyttö, joka on asunut 3-vuotiaasta asti veneessä, tähän asti Välimerellä. Tulivat tänä keväänä Karibialle ja aikovat viettää syksyn samalla telakalla kuin mihin meidän veneelle on varattu paikka. Simon vanhempineen taas lähti jatkamaan matkaa eteenpäin kohti Panamaa tänä keväänä hankitulla veneellä. Maria näki Tigerin pari kertaa, käytiin puistossakin ja Maria kävi veneellä kylässä ja minäkin siinä sivussa. Nyt Maria on luvannut kirjoitella. Saapa nähdä nähdäänkö vielä joskus uudestaan, kiva kuitenkin, että löytyi näin viime metreillä kivan tuntuinen kaveri. Kieliopiskeluun tulee varmastikin motivaatiota!

Maria pääsi myös laitesukellusharjoitukseen. Aluksi tosin oli lupaus, että pääsisi mereenkin, mutta varsinainen ope oli tiukempana, kun 10 vuodesta puuttui 2 viikkoa ja niin jäi altaaseen kokeilu. Takaisin tuli hyvin väsynyt ja vähän pettynyt tyttö. Kesti hiukan aikaa ennen kuin alkoi tulla tarinaa, että oli se aika hienoa. Isi meni sitten lupaamaan sukelluskurssin talveksi.

Myös viimeiset auringon laskut mereen oli nähtävisssä St Georgessa.

Sitten pyörähdittiin viimeiset purjehdukset, Prickley Bayssa keikutti kovasti ja jatkettiin parin yön jälkeen eteenpäin viimeiseen satamaan St Davidsiin Grenada Marinen edustalle. Laskettiin aluksi viimeisen kerran ankkuri, mutta sitten siirryttiin viimeisen kerran poijuun, kun olivat varsin edulliset (6 us$). Ja sitten alkoi urakointi ja keikkuminen. Vene kiersi poijua ympäri ja me sitten siivottiin ja valmisteltiin.

Nyt vene on ylhäällä ja alkaa viimeiset toimet. Matkaliput Suomeen juuri varasin, pyykin pesua ja siivousta edelleen jäljellä. Viimeisen kerran nyt keväällä...

Grenadiinit 3 päivässä

Broidi perheineen sai loistavan neuvon ottaa liput Tobagoon. Neuvo tuli tietysti veneemme maantieteen expertiltä jolle Tobago Cays ja Tobago ovat varmaan sama asia ... ne ei ollut . Tobago on grenadiineiltä noin 100 mailia vasta tuuleen ja virtaan , veneemme miehistöä asia ei juuri innostanut ja kipparikin oli kuullut huhuja Tobago Trinidadin tiukasta viranomaistoiminnasta jossa menee luukulta toiselle tunteja.

Broidi sai ottaa jatkolennot St Vincentiin josta poimimme heidät kyytiin ja siirryimme pikavauhtia Tobago Caysiin joka on kieltämättä vierailun arvoinen paikka. Saarten suojassa slöörissä purjehtiminen on kuitenkin aika mukavaa ja pomputkaan eivät olleet niin pahoja. Vain yksi huuto "Janne mikä on tuo vuoren seinämä joka lähestyy meitä" ja tuli kiire pistää luukut kiinni ja purjeet pienemmäksi kun squalli iski (sade rintama joka tuo mukanaan tuulta ja vie mennessään näkyvyyden) tämä tosin oli aika pieni eikä ihmeempiä aiheutunut.

Isäni houkuteltiin jäämään gastiksi loppumatkaksi joka ei ollut kovin vaikea tehtävä ja pudotettuamme 3 päivän retken jälkeen broidin  marian serkun kanssa takaisin Vincentille lähdimme pudottelemaan kohti grenadaa.

Bequiassa viranomais muodollisuudet ottivat n. 3 tuntia mennessä kun "unohdin" osan vieraista Canounille ja toin uusia vieraita St Vincentiltä. Takas mennessä homma hoitu jo 5 minuuttissa.

Nyt Unioinilla ollaan tullattu itsemme ulos ja jatkamme kohti Grenadan Carricou saarta jossa yritän vielä onnistua tullaamaan sisään.

Grenadinesilla edelleen

Tentin lähetys onnistui ja seuraavaksi olikin vuorossa opiskelijoiden juhla. Vappuaatonaattoa ja -aattoa vietettiin Bequialla lähinnä kutsumattomien ja vähän kutsuttujenkin vieraiden takia siivouksen merkeissä. Välillä skoolailua ulos siirrettyjen mangojen kanssa ja hiukan skumppaakin. Vappuaatto oli niin kylmä ja sateinen, että ravintola Kilpikonnan sisätilakin avattiin (lämpötila oli vain 24 astetta) kuohuviinimarinoiduilla kanankoivilla. Välillä pilkisti jälleen aurinko ja sitten vappupäivänä siirryttiin St Vincentille Blue Lagooniin odottamaan kutsuttuja vieraita. Eka yö poijussa ja sitten toiseksi ponttoonilaituriin, joka keinui aikas paljon. St Vincentillä vietettiin vielä 2.5. Fisherman Dayta sateessa, mutta uima-altaan liukumäki piristi päivää kummasti.

3.5. sitten aurinko jälleen tuli aamulla esiin ja haetiin Hanna ja Tapsa hotellilta ja mentiin samantien saarikierrokselle.

Botanical Gardenissa löytyi nurmikolta sitruunaruohoa, pensaasta valkosipulia, toisesta pensaasta Happy Birthday-kukkia ja kolmannesta Mikki Hiiriä. Ja joka toinen kukka oli upea parfyymi. Luonnosta siis löytyy niitäkin, eikä vain rommiaineksia... Niin ja meille kerrottiin, että muscot on täällä nutmeg. Sinclair oli aivan upea opas.

Seuraavaksi taksi vei katsomaan upeita maisemia linnoituksesta, jonka alapuolella oli vielä toimiva naisvankila ja naiset kävivät ulkoilulla linnoituksessa. Kanuunat oli suunnattu muuten saarta kohti Caribien takia. Sadekin jälleen saapui ja ennen Mesopotamian Valleytä ja ruokaostoksia kävimme vielä luonaalla Kingstownin sydämessä kiireisessä lounasravintolassa.

Kohtuukuivina päästiin veneelle ja pikauima-allasuinnin jälkeen irroitettiin köydet ja suunnattiin jälleen ylläri ylläri Bequialle. Tällä kertaa avomeriolosuhteissa, eli saaria ei näkynyt, tosin tuuli ja aallot olivat aika pienet. Kun oltiin tarpeeksi kastuttu, oltiin sen verran lähellä Bequiaa, että nähtiin aivan upeat ja ainakin kuivana kautena oletettavasti varsin ainutkertaiset vesiputoukset. Yön aikana tuli ämpäritkin täyteen parissa tunnissa.

Aamulla nähtiin jo vähän enemmän, missä oltiin ja luonaalle päästiin kuivin jaloin. Lounaalla iski pienoinen sade ja sitten lähikaupasta löytyi apu.

Ravintola Kilpikonna avautui illalla ja sitten seuraavana aamuna päästiin jo snorkkeloimaan kirkkaassa vedessä ja lähdettiin myös seuraaviin saariin. Petit St Nevis oli taas aivan upea snorklailukohde valaanpyytäjien hylätyssä saaressa. Upeat vedenalaiset maisemat ja aika kova merivirta: lököisää maisemailua ja pelonsekaista sätkimistä vastavirtaan. Janne hankki ja valmisti myös tuoretta kalaa ravintola Rauskusen nälkäisille asiakkaille. Jatkettiin vielä Mustiquelle kivassa pienessä tuulessa poijuun suoraan koralliriutan päälle. "Hyppää veneestä ja nauti mielikuvituksellisista akvaarionäkymistä." Ja mehän hypittiin. Kuka enemmän ja kuka vähemmän pää edellä.

Aamulla saarikävelykierros ja ajokottien puutteeseen päätynyt yritys vuokrata "Muuli", mutta upea baari ja näkymät Firefly-hotellista. Rantalounaan jälkeen jälleen matkaan hämmästyttävän kivassa tuulessa. Aivan upeissa olosuhteissa saatiin Terhin (huom!!!!!) ehdotuksesta käyttöön uusi ulottuvuus, spinnu.

No ok, se ei oo kovin iso, mutta kuitenkin kaikkien hämmästykseksi spinnuajelu onnistui aivan loistavasti ilman mitään muita kommelluksia kuin että alas otettaessa se ei halunnut sukkaansa vaan keulahyttiin. Spinnu antoi sen verran lisävauhtia, että päästiin Tobago Cayhin ankkuriin juuri ennen pimeää. Romeo ehti vielä kauppaamaan meille seuraavaksi päiväksi lounaat.

Aamulla vaihdettiin poijuun kilpikonnakatselupaikan viereen ja snorklailemaan ihan uskomattoman kirkkaassa vedessä. Ja kyllä niitä kilpikonnia olikin. Lisäksi ihan mieletön kalaparvi ja uloimmalla riutalla lisää kaloja, koralleja ja... hai!! Onneksi rauhallisesti kivenkolossa, mutta kahdelle nuorimmalle (kerrankin voin näin sanoa..) tuli kiire pois. Oli se aika hienon, mutta myös hurjan näköinen!!

Sitten vielä alkuperäiselle ankkuripaikalle ja syömään aivan loistavat meille valmistett barbequet: kalaa, kanaa, lambia (torvisimpukan sisältöä) ja tosi hyviä kasviksia. NAM! Uinti veneelle ja pikkupurjehdus Hannan ohjaamana upeasti suoraan Canouanille, jossa nauntintona hotellisuihkut ja pizzat. Olipa kaiken kaikkineen aivan ihana viikko, harmi vaan kun meni niin nopeasti!

(kakkospäivitys nyt adjektiivien löytymisen jälkeen ja kuvatkin taas löytyi, kun on vaan yksi auringonlaskujuoma takana....)

Karibian matka lapsen silmin

Hei! Olen Maria! Olen yhdeksän. Asun Helsingissä. Olen nyt Karibialla.

Varmaan ensiksi haluatte tietää mitä minä syön. Minä syön ihan niin kuin Suomessa.

Paitsi että ei ole lihapullia. Arvatkaa mitä: täällä ei ole huvi- ja vesipuistoja!

On kirkasta vettä. Ei ole uimahalleja. On leikkipaikkoja.

Olen sanut kavereita.Yhden nimi oli Leila. Se oli 11.

Se oli Kanadasta.

 Olen nähnyt  delfiinejä ja kilpikonnia.
Täällä  on  myös  kaloja jotka ovat esim.  raidallisia, kiven näköisiä,
vihreitä ja  sinisiä.


Meidän  veneen nimi  on  Barbaro.
Meidän veneessä on neljä huonetta.
Meidän   veneessä on suihkut.
Meidän vene on  37 jalkaa pitkä.


Olen käynyt  vesi putouksilla.
Niissä uimassa.

Nyt  kerron teille  saarten nimiä  St.Martin, St. Lucia, Nevis,
Martinique, St.Vincent, Statia.

Grenadiinit ja pääsiäsriehat

Viikon verran maattiin Bequialla mutta sitten riitti kun saatiin tankattua vettä toiseen tankkiin lähdettiin kohti jatkamaan matkaa muille paratiisi saarille. Grenadiineillä on kohtalaisen lyhyet matkat pikkusaarelta toiselle ja tutustumme saariin pikku pyrähdyksillä.

Ensinmäisenä oli vuorossa Canouan jonne päästiin kuitenkin vasta ihan auringon valon viime hilkuilla. Ankkuri heitettiin pieneen puokamaan jossa oli pari muuta venettä. Ankkuria oli turha varmistaa sukeltamalla ja aamulla selvisikin että pohja oli kivikkoista ja vene pysy paikallaan lähinnä ketjun painosta. Snorklaukset läheisellä  riutalla aamu jumpaksi ja matka jatkui kohti Mayreaun saareen muutaman sadan asukkaan kotiin katselemaan pitkäperjantain menoa.

12 mailin matkaan käytetiin 23 mailia, virtausten huomioiminen ei osunut ihan nappiin. Pienen sadepuuskan aikana saatiin ankkuri alas ja ehdittiin vielä kuuntelemaan kirkon menoja muutoin saari oli kovin hiljainen.

Läheisen suolalammikon sulotuoksut eivät miellyttäneet joten suuntasimme Union Islandille jossa ankkuri paikka on kahden reefin välissä. Vesi on niin kirkasta, että näkyy pohjaan 10 metrin päähän ihan selvästi. Upean näköistä, varsinkin tyynemmässä säässä.

Cliftonin kaupungissa oli illalla iloinen meno, kun juhlivat omaa Easterfaliaan, saaren omaa festivaalia. Haettiin vain pikaisesti grillikanat mukaan. Menoa oli jo päivällä, kun käytiin hiukan täydentämässä varastoja, vaikka lankalauantai-iltapäivällä ei kaikki kaupat auki enää olleetkaa.
Ulommalle reefille torvisimpukoista rakennetulla Happy Islandilla oli taas ihan omanlaisensa tunnelma.


Yöllä ja varsinkin aamulla meni ohi pari pilvirintamaa tuoden noin 20 solmun tuulen. Ei siis kovin paha, mutta siltikin pari venettä lähti luisumaan, toinen aika pahasti yhden veneen päälle. Siinä oli pääsiäisaamulle shown katsomista kerrakseen. Ihmisiä oli jo ihan tarpeeksi, eli apuakaan ei tarvittu, vaan voitiin tyytyä tarkkailuun.

Siirryttiin saaren läntiseen nurkkaan Chatham Bay jossa hieman parempi tuulensuoja eikä niin täyteen pakattu( ei tarvitse kokoajan olla varuillaan jonkun veneen ankkurin pettämisestä) . Sedät tuli pyytämään barbaquelle mutta säästettiin eikä tällä kertaa menty. Tyttärelle tosin tuli luvattua että tullaan takaisin siihen ravintolaan jossa oli uima allas. Suolavedessä lillumiseen tuo vaihtelua makean veden altaat joten luultavasti poiketaan vielä.

Takaisin Canounille jonne tällä kertaa menimme kaupungin lahteen asti ja kävelimme kylän poikki.
Suuntasimme takaisin seuraavana aamuna Bequiaan jossa toivotaan että netti toimisi jotta Terhi saa tehtyä netti tentin. Matka oli pomppuinen mutta tällä kertaa osasimme huomioida virtaukset paremmin eikä loppumatkaa tarvinnut kryssiä.

Bequialla chillailua

St Vincent näytti meille parhaat puolensa paikallisista ihmisistä ja maisemista, mutta ikävän sään. Koko siellä olo aika oikeastaan satoi. Sen verran oli just ja just taukoa, että ehdittiin käymään parin kilsan päässä olleella vesiputouksella. Tämäkin oli osittain rakennettu, kuten hieman isompi St Luciassa (kuva). Isommille putouksille olisikin ollut sitten sen verran enemmän matkaa, että enää ei olis kävelen selvinnyt.

Niinpä keskityttiin sateen lomassa tutkimaan rantaa, toisessa päässä oli Wallilabou Anchorage-ravintola ja toisessa päässä mustahiekkaista rantaa oli pari epämääräistä hökkelibaaria. Toisen kivan tuntuinen setä jutteli, että jos tulee kuusi vierasta, niin tekee päivällistä. Toiseen ei poikettu.

Joka tapauksessa tämä rannan tutkinta osoittautui ihan hyväksi seuraavan yön kannalta. Ei pelottanut ihan yhtä paljon, kun vesisateessa päädyttiin ko. baarin eteen poijuun. Auttajien taksa oli kova (80 ec, vrt normaali 10-15ec), mutta tilanteen huomioiden ymmärrettävä. Ihan heti ei kaikille tuu mieleen tulla sitoon kaatovesisateessa jonkun hassun veneilijän venettä kiinni keskellä yötä ja sitoo vielä köydet paloista, kun ei ollut tarpeeksi pitkää köyttä tarjolla. Syy oli se, että se jäi toiseen poijuun, kun oli pakko lähtee, mutta eiväthän nämä sitä tienneet. Poiju saatiinkin puoleen hintaan, kun oltiin vain puoli yötä;) Vesisateen voimakkuudesta kertonee se, että toisella puolella saarta oli mutavyöryjä niin, että ihmisiä jäi mottiin, ovat kai vieläkin hätämajoituksessa jossain koululla, kun sillat ja kodit meni.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Bequia. Täälläkin satoi vielä aluksi ja ekä yö oli aika inhottavaa keikkumista, kun pohjoisen mainingitkin iski Port Elisabethin lahteen. Seuraavana yönä satoi enää ihan vähän ja sitten olikin aurinkotauko ohi. Nyt taas paistaa ihan tarpeeks lämpimästi.. Eilen oltiin reippaita ja käveltiin kilpikonnien tarha-paikkaan, jossa huolehditaan osasta saarella syntyviä kilpikonnia 5-vuotiaaksi asti, että ne selviäisivät paremmin. Matka kulki saaren poikki, n. 3-4 km, ei oikein tässä helteessä osaa tarkasti arvioida, hiki tuli kuitenkin ja syötiinkin matkan varrella.

Isoja kilpikonnia käy veneen vieressäkin tämän tästä.

Nähtävyyskierroksen lopuksi käytiin vielä merimuseossa katsomassa hienoja pienoismalleja ja näiden tekijää, joka karttakepin kanssa näytti meille kaikki museon esineet ja valokuvat samalla kun kertoi näistä.

Nyt rannalle jättämään jalanjälkiä ja snorklailemaan;)

St vincent

Odottelimme aaltojen pienentymistä St lucialla muutaman päivän. Ei innostanut kokopäivän legi pomppivassa meressä. Anse la Ray "autenttinen" kalastajakylä tuli tutuksi ja iltaisin turistien lähdettyä se sitä olikin. Vilkaisimme paikallisen putouksen johon pääsimme uimaan. Liftattiin ylämäkeen jenkkien vuokraSUVin lavalla. Täti ja setä jotka olivat avanneet farminsa turisteille vaikuttivat onnellisilta. Hieman erillainen tunnelma kuin boatboysien asenne.


Veimme Matin lentokentän tuntumaan pääkaupunkiin Castriesiin jossa olimme ainoa purjevene ankkurissa keskellä kaupunginlahtea tosin kolme jättiristeilijää josta ainakin yksi on valmistettu Suomessa. Takaisin Soufriegiin josta löyty 'dr feelgoodin' ( tuppaa löytymään moisen nimimerkin omaava joka satamasta) opastama poiju kylän laidalla jonka omisti tuttavamme Sylvester. Tullasin veneemme ulos ja ostin tonnikalan(opiskelijaruokaa). Iltapäivä meni ihmettelessä paikallista menoa musiikki soi täysillä kun kylään oi vain muutam metri. Ensimmäistä kertaa laitoin ovet kiinni nukkumaan mennessä kun poliisi oli neuvonut nostamaan dinghyn ylös yöksi. ... Musiikki hiljeni jo puolelta öin eikä mitään vierailuja tullut. Teineillä on muutakin tekemistä perjantai iltaisin kun kääntää turisti perhettä.

Taktiikkamme käsitellä kaupustelijoita on seuraavanlainen jos menemme poijuun otamme paikallisen avustamaan. Tähän mennessä kavereille on ollut yhteistyö joten muut auttaa mutta otetulla kaverille pitää antaa jotain palveluista. Siten jokainen muu vuorollaan käy esittelemässä tarjontaa joita kuuntelemme ja katselemme mutta yleensä kohteliaasti kieltäydymme. Ystävällinen ei on tähän mennessä toiminut hyvin. Hedelmiä on tullut ostettua jos ovat hyvän näköisiä.

Aaltojen laannuttua jatkoimme St vincentiin ja wallilabou lahteen koska ekan sataman turvallisuustilanne oli epäselvä. Muut veneilijät jotka ovat poikenneet eivät ole raportoineet mitään kummempaa. Wallilabou on satama jossa kuvattiin Disney pirates of caribbean ja osa lavasteista on vielä paikalla. Lisäksi paikallinen vesiputous oli kunnostettu eu rahoilla todella upeaksi. fasiliteetit ovat paljon paremmat kuin Suomen uimarannoilla esim hietsu. Tsekkasimme myös viereisen kylän jossa oli sunnuntain ratoksi käynnissä naisten krikettiä.

Viimeiseksi illaksi viereemme änkesi itänaapurin katamaraani ankkurilla kahden poijullisen väliin. Ankkurin irrottua ajoivat sitten toisen potkurin poijunaruumme kiinni. Samalla alkoi sade ja meille riitti hauskuutta pariksi tunniksi. Pääsimme irti kun saivat katkaistua etuköyden potkuristaan. Stinkey kaverinsa kanssa souti kaatosateessa ulos ja näytti meille pilkkopimeässa uuden paikan.

Ihmiset ovat ystäväl

St Lucialla

Martiniquella tuli katsastettua parin lahden rannat snorkkeloimalla. Yhdessä lahdessa yövyttiin ihan yksin, eka kerta, oli aika jännää. Kukaan ei kuitenkaan tullut meitä häätämään, eikä mitään viemään. Aamulla katamaraanipäiväristeilijät valtasivat paikan ja me jatkettiin eteenpäin. Matkan Martiniquen ainoaan varsinaiseen Marinaan Marin-nimiseen kaupunkiin piti olla helppo keikka, mutta tuuli teki taas temppunsa saaren eteläosassa ja matka kesti aika kauan, mutta kannatti. Nähtiin delfiinejä. Aika kaukaa tosin, mutta kuitenkin!!

Perillä olikin sitten vene poikineen. Hahmotuksen jälkeen löydetiin ankkuripaikka ja toisen hahmotuksen jälkeen jollalle lisää bensaa. Aamulla sitten lähdettiinkin ulostullauksen jälkeen St Lucialle. Olipa melkoinen vatsansekoituskone tarjolla, vaikka tuuli olikin sivusta. Virta ja vanhat aallot tekivät nähtävästi sen, että aaltoja tuli parhaimmillaan kolmesta suunnasta. Hyvissä ajoin ennen kolmea oltiin perillä Rodney Bayssä ja pienen kiertelyn jälkeen painostus voitti ja Janne kysyi paikat laiturista. Suihkut olivat aivan mahtavat. Varmaan tänä tai viime vuonna valmistuneet ja tilavat ja vettä tuli kun hanasta käänsi. Täytyy myöntää, että muutaman viikon jälkeen muu kuin keikkuva suihku tuntui tosi hyvältä. (Keikkuva suihkutilakin on kyllä melkein suurempi kuin kotona...) Tuli nautittua siitä luksuksesta muutamakin kerta. Maria nautti myös vieressä olevasta uima-altaasta, ite tuli istuttua laidalla juoman kanssa paikallista musiikkia kuunnellen.

Aamulla suihkujen välissä veneen huoltoa ja paikallisen leikkipaikan katsastus, sekä rannalla uinti. Hiukan varastojen täydennystä ja suihkun jälkeen siirryttiin ankkuriin sataman edessä olevalle lahdelle. Illalla käytiin syömässä Pigeon Islandin luonnonpuiston ravintolassa, johon palattiin taas aamulla luonnonpuistoon tutustumisen merkeissä. Oli hienot kivetyt polut ylös näköalapaikoille, jotka olivat vanhoja linnoituksia. Maria ei ollut edelleenkään innostunut kiipeilystä, vaan vesi vei voiton.

Eli snorkkeloimaan. Sitten muutama tunti purjehdusta ja Marigotin laguuniin poijuun. Hiukan tuli eri mielisyyttä siitä, otetaanko virallinen poiju vai ei, mutta ihan okhan oli tuo epävirallinenkin. Marigotissa ei päässyt veneestä uimaan, joten jollalla rannalle ja sataman tarjonnan katsastus. Uudet satamarakennukset täälläkin, mutta eipä lahdessa sitten paljon muuta ollutkaan. Yö nukuttiin kuitenkin tosi rauhassa sen jälkeen, kun satamaravintoloiden musiikit loppuivat. Ravintola Kilpikonnassa kaiken keskellä upeaa maalaissalaattia rannalta ostettujen kanankoipien kera.

Sitten taas matkaan ja pysähdys kuinka ollakaan snorkkeloimaan ja uimaan ja lounaalle. Purjehdusvauhti oli sen verran hyvä, että tauon jälkeen ei huomattu jäädä suunniteltuun paikkaan yöksi vaan jatkettiin aina Soufriegeen asti. Ja täällä sitä nyt sitten ollaan Pitonien juurella. Aika paljon poikkeaa porukkaa tarjoamaan kaikenlaista ostettavaa, varsinkin lauantaina. Ravintola Kilpikonnassa grillatut lampaan kyljykset punaviinikastikkeen ja valkosipuli-cristophinus-peruinoiden kera.

Mädiltä kananmunilta haisevat kiehuvat lähteet tuli katseltua eilen, samoin puutarha ja vesiputous ja virkistyttyä lähteiltä tulevassa lämpimässä vedessä. Snorkkeloimaan pääsee veneeltä käsin paljon elämää olevaan veteen. Tänään on sitten ollut opiskelun ja muiden nettihommien vuoro. Janne ja Matti lähtivät katsomaan, löytyykö jotain kiinnostavaa, mitä hurrikaani Tomas ei viime vuona tuhonnut. Sille vesiputoukselle, jolle olis pääsyt uimaan pienen kävelyn jälkeen, ei enää ole polkua.

Hahmotellaan myös, mihin jatkettaisiin. Matilla lento Martiniquelta Suomeen lauantaina ja sitä ennen on ennustettu aika kovia tuulia ja aaltoja etelään mennessä. Joten voipi olla, että palataan hiukan takaisin. Tulevaisuus avoinna, mutta aurinko paistaa. Sadetta ei tullut tänään kuin muutama tippa...

Huoltoa Martiniguella

Matti tuli lauantai-iltana. Melkein olis arvattukin, koska satoi melkein kolme tuntia putkeen, eihän se voinut muuta tarkoittaakaan.. Ravintola Kilpikonna oli auki jo toisen illan perätysten, tällä kertaa kevyttä pastaa (vielä on hiukan jäljellä litran kermastakin..). Sunnuntaiaamuna käytiin hakemassa vettä Fort de Francen DMLC:stä ja sitten purjehdittiin valtava matka Anse Mitaniin, päivän saldo 5 M (edellinen purjehdus olikin 63 M). Snorkkelointia, kävelyä kuumuudessa ja pienet spurtit juomien maksajuudesta, olipa hyvä taas vähän liikkua. Aamulla mietittiin jo lähtöä samantien seuraavaan paikkaan, mutta sitten tuore, hyvin pehmeä patonki vei mun hampaasta puolet. Paluu alkuperäiseen suunnitelmaan sen osalta, että pesetetään pyykit täällä. Ja tosi kiva yllätys oli, että pyykkimatkan varrelta löytyi ekaks turisti-info, joka ohjasi myös matkan varrella olleeseen hammaslääkäriin. Siellä odottelua alle tunti ja nyt on väliaikainen paikka suussa. Vissiin menee taas kruunun hankinnaks Suomessa, plääh. Tuli näytettyä ekan kerran EU-kelakorttiakin. Nyt haetaan pyykit ja sitten matkaan. Olipa tosi hyvä tuuri tällekin sattumukselle. Seuraavaksi kohti etelää, tarkoituksena poiketa lahtiin snorklailemaan. Menoksi siis.

Martiniquella sadetta pitämässä

Matka Antigualta Martiniquelle meni sen verran vauhdikkaasti, että nyt ollaan pidetty pari päivää taukoa Martiniquen Fort de Francen edustalla viiden ruotsalaisveneen seurassa.


Portmouthissa käytiin Indian River -retkellä Pirates of Caribbean-maisemissa, oli ihan hieno.
Aamulla olikin taas 'normaalit' aamurutiinit, tällä kertaa irtos poiju salakavalasti, mutta onneksi naapuriveneeltä tuli joku kertomaan asiasta ennen kuin mentiin ketään päin. Tästä lähtien siis ankkurivahti päälle poijussakin. Löytyi uusi poiju ja päästiin siihen hyvin. Alexi kävi viemässä vanhan pallon rantaan.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus tehdä ensin tentti, että olisi saanut ekan opiskeluosion 7 opintopistettä kasaan, mutta puoli tunti ennen tentin alkua netti hävisi. Tällä kertaa oli jopa maksettu HotHotHotSpot netti käytössä ja kuuluvuus aiemmin hyvä. No rantaan katsomaan, josko jossain muualla toimisi. Big Papassa oli sähköt pois, eikä toiminut ja jatkettiin vielä kylän keskustaan, mutta sähköt olikin pois kaikkialta. Jäi sitten se tentti tekemättä ja lähdettiin Rousseauhin saman tien. Tulihan tuosta kuitenkin hyvää kokemusaineistoa.

Rousseaussa ei tällä kertaa ollut aikaa Panchon suosittelemiin rantaretkiin, ja iltapäivä kuluikin rahanhakureissulla + yhdellä juomalla uudessa Drop the Anchorissa (pakko oli käydä, kun nimi tuntui varsin tutulta, paikka mainittaneen ensi vuoden Cris Doylen oppaassa, koska näytti siltä että tämäkin oli tutustumassa paikkaan) ja uima-altaalla. Illallisen jälkeen jolla ylös aamua varten.

Aamulla kukot herätti reilusti ennen klo 6 soimassa ollutta kelloa. N. 6.15 päästiinkin jo matkaan. Tiedossa oli pitkä purjehduspäivä ja lisäksi näkyi sadepilviä. Rintamat näytti aika pahoilta ja reivattiin rauhassa. Tuuli ei noussut kovin pahaksi, siinä 10 - 11 ms ja suunta oivallinen eli matka eteni vauhdilla. Aamusuihkut saatiin parista aallosta. Genuan skuutit irtoili muutamaan kertaan, eli uusiminen listalle.

Jo aamupäivästä oltiin Martiniquen St Pierren kohdalla ja gastit päättivät omavaltaisesti jatkaa matkaa Fort de Franceen, josta on lyhyempi matka lentokentälle. Välillä tuuli tyyntyi saaren suojassa täysin, mutta loppua kohti saatiin taas reivat ja jouduttiin luovimaankin. Miehistö oli kaikkineen aika kypsää kauraa tuon 63 mailin jälkeen, vaikka kello olikin vasta neljä. Kippari jaksoi sentään vielä käydä hoitamassa maihintulon, Jukka kun lähti sitten aamulla Antiguan kautta kohti kotia ja olis voinut olla hankalaa, jos ei olis ollut merkintää maihin tulosta.

Eilen ja tänään ollaan pyöritty kaupungilla ja hoidettu nettiasioita ja ravintola Kilpikonnakin taas avautui, kun ei jaksettu tulla illalla maihin. Matti tulee muutaman tunnin päästä ja sitten ehkä huomenna jatketaan jonnekin ehkä vain toisella puolelle lahtea, katsotaan suunnitelmat sitten yhdessä. Tämä Fort de France on aika iso kaupunki, varsin siisti kyllä. Pikkuputiikkeja ja valtavia kenkäkauppoja on vierivieressä. Ja visa (tai mastercard) vinkuu. Nyt vielä ruokaostoksille paikalliseen K-Supermarkettiin.. Torilla ja Alepassa tuli käytyä jo eilen. Ja ihan pikkuisen vaatekaupoissa, kun vaatteet alkaa olla loppu... pesulaa ei oo tullu vastaan..

Antigua - Dominica

Jaahas tulipas taas tauko päivityksiin.

Antiguasta Falmouth Harbourista(English harbour oli täynnä)  löytyi toinenkin suomalainen vene Merilelu (ainoa nähty tähän asti). Aikataulut menivät kuitenkin niin ristiin ettemme törmänneet heihin eikä tultua vaihdettua sanaa. Suuntasimme kohti Guadelupea (Deshain kalastajakaupunkiin) kunhan olimme viettäneet illan pilkkuun asti Falmouth harbourin riemukkaassa yöelämässä ja kierrelleet seuraavana päivän pakolliset nähtävyydet ja tullimuodollisuudet. Melkoisen arvokkaaksi tuli 2 päivän ankkurointi.

Guadelupen Deshaisiin päästiin tullin aukiolo aikoina ja kippari kävi tullaamassa ja ihmettelemässä kylää. Loputkin miehistöstä ihmettelemässä kylää ja etsimässä puuttuvaa 4tä snorkkelivälineistöä jota ei löytynyt.  Pieni rauhallinen kylä jossa vaihteeksi ei puhuta muuta kuin ranskaa pienen takeltelun jälkeen alkoi omakin ranska löytyä (eli fraasin bon jour bon svaa bon apetit). Ranskalainen ti-punsch ei sitten ole rommi punschi. Vaikka rommi punssi pohjoisempanakin sisältää riittävästi rommia niin ranskalaisten versio sisältää pelkkää rommia ja jotain makua korostavaa ainetta, kuten esimerkiksi lasillinen rommia ja puolikas sitruuna. Kielivaikeuksista huolimatta ruokaa saatiin tilattua ja asioita hoideltua. Ei kommunikointi ole yhteisestä kielestä kiinni kuten olen yrittänyt tyttärelleni opettaa (tosin pitkästä aikaa kun ei ollut käytössä englantia mustui mieleen kuinka itsestään selvänä sitä pitää että englannilla pärjää). Päivällä kävimme kasivitieteellissessä puutarhassa jonne kipusimme 1,4 km ja takaisin. Paikalta löytyi ihmeellisten kasvien lisäksi Lappsetin leikkipuisto joka lienee kruunasi ainakin osan miehistön retken sinne. Tämän retken  lisäksi lähdimme vaeltamaan jokisuistoa pitkin ylöspäin joka eri osapuoltan mukaan kestäisi puolituntia - 3 tuntia jotta pääsisimme uskomattomalle vesiputouksella jossa voi uida. Olimme pakanneet mukaan uimakassin ja läppärilaukun jotka olivat uskomattoman käteviä kun kiipesimme kiveltä kivelle ylöspäin joenvartta. Kaksi tuntia kiivettyämme olimme jo palaamassa takaisin kun joku tuli vastaan. Kysyttyämme heiltä että olivatko he löytäneet tien joka piti kulkea aivan joen varressa. Huolestuimme kun he kertoivat että he olivat sen missanneet mutta että kuvailtu putous oli kauniimpia mitä he ovat nähneet. Päätimme jatkaa matkaa huolimatta 9 vuotiaan energia vajeesta. Löysimme tien joka oli helpotus koska emme olisi ehtineet enään takaisin  valoisassa.

Jatkoimme seuraavaksi Jacques Cousteau meripuistoon jossa löytyi poju snorklauksen ajaksi. Kilpikonnan lisäksi olihan siellä kovin uteliata kaloja koska alueella on kalastus kielto. Siirryimme läheiseen lahteen ankkuriin kun pojuun kuopat meressä olivat niin suuria ettei nukkumisesta olisi tullut mitään. Vietimme illallisen Ravintola Kilpikonnan erinomaisten antimien kanssa. Ravintola Kilpikonna on tyttäremme lanseerama termi kun syömme hyvän aterian veneessä. Hän toimii itse tarjoilijana kokki valikoituu muusta miehistöstä.

Skippasimme saaren pääkaupungin ja siirryimme Ile de Saintsiin joka osoittautui mukavaksi pikku kaupungiksi. Tosin jouduimme ankkuroimaan kohtalaisen syvälle ja juuri auringonlaskun jälkeen piti vaihtaa ankkuria. Ankkuri oli juuri saatu ylös jolloin ankkuri irtosi taas ketjusta ja pulpahti mereen. Pimeässä ja tuulessa siirryimme sitten viereisen saaren suojaan kun samalla varustimme vara-ankkurin eteen. Pimeässä jouduttiin laskemaan ankkuri kohtalaisen kauas ja syvälle kun lahti oli täynnä muitakin veneitä. Aamulla kävimme tutustumassa saareen ja kiipesimme ylös maisemia katsomaan. Ile de Carbit oli tosiaan nimensä mukainen ja täynnä vuohia. (vuohien saari ) Iltapäiväksi takaisin Bourg de Saintsiin kylän luokse jossa jouduimme arvailemaan mihin ankkuri putosi (olimme vahingossa tyhjentäneet GPS rack toiminnon joten emme voineet käyttää sitä hyväksi). Vesi oli kuitenkin niin pomppuisaa eikä valoa enään ollut joten ankkuria oli mahdotonta nähdä 15 m syvyydestä. Rannalta löytyi kuitenkin sukelluskauppa joka ei tosin suostunut vuokraamaan välineitä mutta lupasi hymystä tulla nostamaan ankkurin.  Osa miehistöstä palasi takaisin veneelle arpomaan mistä ankkuri löytyisi. Sukellusporukka tuli ja yksi niiden Dive mastereista kävi skannaamassa muttei löytänyt ankkuria. Havaittuamme että täällä ainakin vietetään siestaa klo 15-18 ja ruokaa saa vasta klo 19 jälkeen palasimme veneelle nukkumaan. Vaikka hyvä punaviini ja aperitiivi saivat jo miettimään että jospa se ankkuri ei löytyisikään. Niin ankkuri löytyi heti aamuisella melko tyynellä ja pienellä snorklaamisella 15 m syvyydestä. Niin syvälle en yrittänyt mutta ajattelin merkata sen dinghyn ankkurilla kokeilin kuitenkin ujuttaa sen ankkurin alle ja saimme kuin saimmekin ongittua ylös. Tullasimme itsemme ulos ja yritimme löytää kaupungista lounaspaikkaa. Slöörissä 8 solmun vauhdissa pääsimme sitten Dominican Portsmouthiin jossa venepoika Alexi oli meitä vastassa ja osoitti pojun mihin pistää kiinni.

Antigua Carlise Bay

Saimme vieraan Jolly Harbouriin ja pakolliset aurinkolaskudrinksut hiekkarannalla ja hieman huoltotöitä aamusella sekä veneen lastaus provianteilla niin teimme pienen purjehduksen puuskaisessa tuulessa kohti English harbouria. Jäimme puoleen matkaan ankkruriin pari  tunnin purjehduksen jälkeen. Vieraamme sai ihan erillaisen kuvan purjehduksesta täällä kun ensinmäistä kertaa jouduimme kryssiimään. Ja pidimme perheneuvottelua miten purjehditaan vastakkain olivat "piinataan jotta saamme korkeutta" ja "mennään slöörissä jotta saamme vauhtia" . Itseäni häiritsee vielä bimini (aurinkosuoja) ja en pysty vielä saamaan tuntumaa veneeseen jos en näe purjeita. Toista perämiestä häiritsi enemmän riutat molemmin puolein meidän kryssimistä.

Harkinnassa on että vierailisimme Montseratissa jossa on nukkuva ja sauhuava tulivuori sekä irlantilaisten perinne viikko. Torstaina olisi tarjolla St Patricks day eksoottisissa ympäristössä. Tosin säätila määrännee sen kohtalon kun ainoa satama on pohjoispuolella eikä ihan hirveästi innosta jos swelli (mainingit eli allot) tai tuuli tulee pohjoisesta. Muutoin suuntaamme kohti Guadelupea etelää ja jälleen EU:ta.

Antiguan auringossa

Matka Nevikseltä Antigualle meni oikein leppoisasti, edellinen yö kyllä pompittiinkin sitä enemmän poijussa. Tuuli oli meille suosiollisesta suunnasta, hiukan hiljainen, mutta olipa sitten leppoisampaa. Ehdittiin valoisan aikana Jolly Harbourin porteille ankkuriin ja vietettiin yö keltaisen lipun alla ankkurissa. Ihanan tyyntä ja upeat näkymät Montserratin tulivuorisaareen. Aamulla käytiin sitten kirjautumassa sisään taas uuteen maahan ja lisäksi myös tuotiin vene satamaan, laituriin ekaa kertaa sitten Anse Marcellin St Martinilla. Aikas iso satama onkin. Ekaks pyykit pesulaan ja sitten hieman ympäristön katselua ja Marian ja mun ekan yön hotelli olikin lähempänä kuin silloin ymmärsinkään. Eli ihan naapurissa.

Pyykit pestiin tosi nopeasti ja tosi puhtaiksi ja kuiviksi, 140 $EC tä maksoi, mutta olipa sen arvoista. Pyykkiä oli nimittäin kertynyt aika lailla, kahdet lakanat, pyyhkeitä ja melkein kaikki vaatteetkin.. Pikkupyykkiä oli pakko pestä pari kertaa matkan aikanakin.
Nyt meillä alkaakin uusi aika, seuraavan kuukauden on nelihenkinen miehistö. Ensin Jukka pari viikkoa ja sitten Matti seuraavaks pariks viikkoo. Purjehdusmatkat on myös nyt todennäköisesti pitempiä. Seuraavaksi kohteena on todennäköisesti Guadeloupe, pari yötä ollaan vielä Antiguan rannoilla.

Nevis To Antigua

Kävin tullaamassa meidät ulos torstai aamuksi ja siirtyimme lähemmäksi ylitystä. Matkalla löyty liukumäkitramppa merellä (Yachtmans grill) johon pysähdyttiin ja neiti löysi kaverin (Leila 11v Kanadasta) juuri ennenkuin piti lähteä. Emme raaskineet viedä tyttöä pois ja piti uida auringonlaskuun asti.

Joka tarkoitti sitä että vanhemmat joutui valmistamaan veneen ylitystä varten pimeässä muutaman happyhour drinkin jälkeen. Jollan nosto etukannelle ilman kansivaloa keikkuvassa meressä on pieni haaste varsinkin pimeässä otsalampun valossa. Osa toimista jäi kyllä odottamaan aamuvalkeata.

Ylitys tarkoittaa vain maantieteelisesti vain 40 mailia, mutta hyvällä tuurilla saamme harvinaisen pohjoistuulen(ennuste) jolla matka olisi vähemmän kuin 100 mailia. Piloottikirjan suositus on käydä kääntymässä Guadelopen kautta. Tosin viimeksi kun menin tätä reittiä  niin redonda oli lähin etelässä jossa käytiin. Vesi taisi olla tyventä ja mentiin moottorilla, Aallot varmaan keikutta meitä huomenna ihan tarpeeeksi joten en maininnut meidän perheelle että tulee pomppunen päivä huomenna vaikka voivat arvata tämän hetken parkki paikasta.

Antiguassa toivomme pääsevämme Jolly harbourin Marinaan täyttämään tankit ja huoltamaan venettä. Lisäksi saamme ensimmäisen vieraan kun Jukka tulee veneeseen. Toivomme muitakin ystäviämme vierailailemaan nyt tai ensi kaudella! Jaamme mielellämme unelmaamme muiden kanssa joten tervetuloa, varsinkin Maria toivoo että joku hänen kaverinsa tulisi käymään.

Nevis

Saavuimme sitten vaiherikkaan purjehduksen jälkeen saman federaation toiseen saareen Nevis (St Kitts and Nevis ) täällä on koko suojainen rannikko pojutettu ja jossain luki että ankkurointi on kielletty joten poimimme sellaisen.

Olimme ankkurissa White Bayssa viikonlopun jossa snorklailimme ja vietettiin leppoisaa viikonloppua. Aamulla kun oli tarkoitus lähteä kävelyretkelle niin ankkuri alkoi laahaamaan. Hetken aikaa lisättyämme  ketjua jouduimme nostamaan ankkurin paitsi että ketjun päässä ei ollutkaan ankkuria. Hetken pähkäiltyä sukelluspojuun kiinni ja etsimään ankkuria. Ihme ja kumma se löytyi mutta 10 metrin syvyys ilman laitteita on keski-ikäiselle ukolle aika paljon. Kerran jaksoin pohjaan asti sukeltaa mutten saanut pienempää ankkuria siihen tarrautumaan ja lisäksi onnistuin sotkemaan jalkani sen toisen ankkurin naruun. Jomottavat korvat (ei ihan riittänyt ilma tasapainottamaan korvakäytäviä haukotus tekniikalla) ja episodi alhaalla jättivät yrityksen yhdeksi. Pinnalta onnistuin kuitenkin pujottamaan pienemmän jolla ankkurin isomman kiinni ja sain sen nostettua ylös. Puhdetöinä meni sitten iltapäivä etsiessäni siihen korvaavaa ankkuriplokia (anchor swiwel). Päädyin laittamaan vara-ankkurin vastaavan merkkisen ja korjasin olemassa olevan vara-ankkuriin. Ilmeisesti se oli vain irroinnut kierteiltään tosin vara-ankkurissa olevassa ei kierre irronnut.

Jouduimme hakemaan St Kitts pääkaupungista Bassaterre lippulapun nimeltään Boat Pass, pilootti kirja ja netti oli pullollaan ohjeita että listaa kaikki ankkurointipaikat tullissa jossa haluat olla . Tullihlökunta ei ollut järin kiinnostunut asiasta ja saimme jonkinlaisen lippulapun jolla raportoida itsensä Neviksen tullihenkilökunnalle. Satamasta tuli kuskattua myös 60 l vettä joka maksoi 2 US jolla saatiin toiseenkin tankkiin hieman vettä.

Matkalla Nevikseen n. 10 mailia pitkä leki onnistuimme telomaan miehistöä ja venettä . Maria jonka tehtäväksi on muodostunut ankkurin nosto onnistui lyömään luukun isovarpaansa päälle. Lisäksi umohdimme hetkeksi vahtia purjeen takana olevaa liikennettä josta kalastusvene yllätti muutaman metrin päässä. Saimme juuri ja juuri väistettyä ettei tullut runko törmäystä mutta dinghy oli hinausköyden päässä ja kalastusvene onnistui törmäämään siihen saamaan sen nurin sekä hinausköyden poikki. Jäivät auttamaan ja käänsivät veneen sekä toivat sen meille. Emme alkaneet neuvottelemaan korvauksista kun molemissa taisi olla vikaa kun ei kummallakaan ollut jatkuvaa tähystystä. Loppujen lopuksi selvisimme säikähdyksellä ja muutaman tunnin venemoottorin rassauksella. Ämpäri kaupalla makeata vettä ja purkillinen WD40stä toivottavasti pitää koneen kunnossa. Ainakin se pärähti käymään kun laitoin sytytystulpan paikalleen ja Terhi pyöritti konetta, bensaletku ei ollut kiinni mutta kone kävi hyvin muutaman minuutin.

Alunperin budjetoimani 3 +3 +3 tuntia (marian koulu, oma opiskelu ja veneen huolto) ei oikein nyt pidä paikkaansa kun tulee näitä hätäaputöitä piisaa. Toimistotyöntekijä joutuu puurtamaan hieman enemmän kuin kaveri jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä.

Nyt istumme englannin koulutunnilla Double Deuces rantabaarissa jossa neiti käy läpi verkkomateriaalia ja kuuntelee ipodista kappaleen. Koulussa on vasta matikan koe ensiviikolla vaikka meillä se pidettiin viime viikolla. Neiti sai 19,5/20 (ja se puolikas oli kyseenalainen kun jäi yksiköt merkkaamatta laskuun vaikka vastauksessa olivatkin) . Öhöm taitaa neidillä olla loistava matikan opettaja... tosin kun isovanhemmat kysyi skypessä että minkälaiset opettajat on niin vastaus oli esiteini ikäisen mukainen kun valvovien katseiden alla "no en mä tiedä"

st Kitts

Mitään oppinut sitten viime kerran taas st Kittsin rahtilaiturin vieressä ihmettelemässä kun maahantuloviranomaiset pistävät putiikin kiinni jo 16. Tulli toki on auki 19 asti. Eikä tulli täti tietenkään osannut tullata nevikseen asti vaan tarvitaan joku lippulappu että pääsee pois jonka saa vasta 24 h ennen. Joten purjehdus saaren eteläpäähän ja sitten takaisin hakemaan lippulappua. Piloottikirjan opas ei taaskaan pitänyt paikkansa. Luulis jo oppineen että viranomaistoiminta vaihtelee maan, viraston ja erityisesti virkamiehen mukaan. Aargh huomenna lisää byrokratiaa

Statiaa (St. Eustatius)

Keskiviikkona purjehdittiin tämän matkan tähän asti pisin osuus, peräti n 32 mailia. Huimaa... Oli aika pilvinen päivä ja yhdessä kohtaa oli myös kylmä tuuli ja sade. Piti oikein miettiä, pitäiskö uikkareiden ja shortsien lisäksi pukea jotain. No se meni pian ohi ja sitten saavuttiinkin ihan hyvällä vauhdilla Statian lähettyville. Statialla ja läheisellä Saballa oli kummallakin hatut päässä.

Yö keikuttiin ankkurissa, koska luonnonsuojelualueen poijuja ei löytynyt. Aamupäivällä koulun jälkeen käytiin maksamassa aluemaksu ja kuultiin, että poijut ovat kaikki korjauksessa. Sitä ennen oltiin vaihdettu yhteen poijuun, jossa aiemmin oli vene, ja jäätiin sitten siihen, vaikka olikin joku yksityinen.

Statia on ollut aikoinaan maailman vilkkaimpia satamia, nyt täällä on jostain syystä öljysäiliöt niin että nähtiin matkan ekat tankkerit. Tuo vanha satama rannassa on raunioitunut ja ylempänä on sitten uusi kaupunki, josta varsin makeat näköalat. Siellä se meidän keikkukotikin taas on;)

Ruoka oli taas hyvää ja ruokakaupassa vaikka mitä. Pesee kyllä Alepan valikoimat nämä kaupat kauttaaltaan. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta niin se laukku taas vaan tuli täyteen. Tosin lähinnä kaikkea pitempään säilyvää.

Edellisenä päivänä oli ollut vaalit, kuultiinkin rummutusta alas, ja nyt sitten oli käynnissä keskusteluita tuloksesta. Puolueita oli kolme, vihreä, oranssi ja punainen ja mainoksia (eli lippuja ja maalattuja tekstejä, myös joitain kuvamainoksia) ympäriinsä. Aika merkittävä tapahtuma näytti olevan täällä noin 3000 asukkaan saarella.

Ja löytyi sitten eka kunnon leikkipuistokin, jossa oli varsin rauhallista ja välineet uusia. Lehmätkin oli aidattu puiston ulkopuolelle, kanat ja kukot pääsivät kyllä tähänkin puistoon. Ja kunnon puistossa oli tietty myös sähköt, että sai taas ladattua hiukan konetta. (Ihmeellisen tarkkaavaiseks on viime aikoina tullut noita sähköpistokkeita kohtaan..)

Lehmien ja kanojen lisäks saarella näkyi myös paljon erilaisia lintuja. Sinivihreäpunainen rääkyjä, valkoinen lehmälintu ja varmaan se saaren oma kili-kili-lintukin.

Kaupunkikierros päätettiin snorkkelointiin, Janne kävi hakemassa jollan ja toi uikkarit mulle ja Marialle rantaan. Vanhan kaupungin raunioita on myös veden alla, ja niissä oli paljon, paljon erilaisia kaloja. Maria huomasi lisäksi merikilpikonnan, jonka näytti myös meille muille. Harmi, kun ei ole vielä ollut vesikameraa, mutta ehkä sitten myöhemmin siitäkin.

Illalla käytiin rannassa syömässä, tosi hyvää taas;) Tällä kertaa kreolilaisia simpukoita ja miekkakalaa (ja kananugetit) Aamulla uni näköjään noilla toisilla maistuu niin, että ei taideta lähteä enää katsomaan tulivuorta vaan mennään katsomaan seuraavaa St Kittsiin. Saarella on taas hattu päässä..

Hieno päivä näyttää tulevan ja tuuletkin lupaa kivaa purjehdusta. Hyvää viikonloppua !!

St Barts jää taakse

Melkein viikko vietetty St Barthelemyssä. Iso osa ajasta luonnonpuiston puolella mutta huomenna olisi tarkoitus laittaa kokka kohti seuraavia seikkailuja. Gustavia joka on St Bartsin pääkaupunki on päättänyt veloittaa ankkuroinnista toki palveluihin kuuluu suihkut,roskikset ja internetti. Pituuden mukaan määräytyvä ankkurointimaksu joka meidän kohdalla on 10 e ei nyt ihan kohtuuton ole. Ankkurointipaikka on aika täynnä ja jouduimme kuuluvuuden ulkopuolelle.  

Aika pomppivia ovat olleet ankkuripaikat jossa on yövytty mutta ei ole irronnut ja vaikka kippari on aina muutaman minuutin välein pompannut ylös tarkistamaan tilanteen varmana siitä että nyt lähti vene itsekseen seuraavaan paikkaan.  Veneessä sinäänsä ei mitään ihmeellistä ole löytynyt ja kaikki on suurinpiirtein toiminut vaikka palasia onkin sijoiteltu pitkin meren pintaa ja pohjaa. Tällä hetkellä odottelen että vieraileva gasti tuo mukanaan tuuligeneraattorin osia jotka mekaanikko päätti sijoittaa Ahdin valtakuntaan.

Tyttäremme on myös julkistanut oluttoman viikon isille. Asia kieltämättä tekee terää kun niitä on huomaamatta tullut helteeseen otettua silloin tällöin. Mutta kun melkein tuli otettua fleese esiin kun mittari tuulessa kipusi alle 25:n voi juomiakin rajoittaa. 

Ongelmaksi on myös muodostunut sähkönkulutus veneessä. Opiskelumme kun tarvitsevat läppäreitä. Molempien läppärien nintendon ja parin nokian puhelimen lataus pistää invertterin takkuamaan. Jääkaapin lisäksi sähköä ei muualle juuri kulu ankkurivalona käytämme led valoa istumalaatikossa joka ei juuri kuluta mutta näkyy paremmin. Tyttären ja vaimon koulutus on edennyt hyvin omakin käytettävyyden kirja etenee sivusivulta tosin jos lueskelen sitä iPhonesta riippumatossa voi silmät silloin tällöin lurpsahtaa samalla kun kuuntelee Eppu Normaalia. (Ai niin pitääkin katsoa miten neliön palasta pitäisi sitoa riippumatto edellinen viritelmä oli hengenvaarallinen)

Säätiedot lupaavat nyt jotain sateita mutta hieman pienempiä tuulia ja vähemmän kuoppia mereen. Saadaan selvitettyä ehkä reivienkin salaisuus ennenkuin niitä oikeasti tarvitaan.

Seuraavaa kohdetta ei ole valittu mutta se lienee joko Saba tai Eustatia.  Sukeltajana veri vetäisi Sabaan mutta pilottikirjat varoittavat kovin pomppuisesta olotilasta siellä.

St Barts - lenkkeilyä ja kuvia

Vihdoin kuviakin lenkin lomassa..

Tällainen neiti löytyi Simpukkarannalta. Huom tuon alla oleva hiekan ja kivien näköinen on simpukoita..

Toi valkoinen on meidän... Se jossa on sinivalkoinen lippu. Tässä lahti, jossa ollaan nyt ja vielä pari päivää.

Se äsken mainitty lahti on tuon mäen takana. Kuva ei kerro kaikkea, mutta vihjeeksi, että noin keskellä olevasta lohkareesta hiukan oikealle on neljä ihmistä. Onneksi matka takaisin oli ainakin eilen varjoisa. Sinänsä ihan hyvä, että tulee vähän lenkkeiltyäkin!

St Barts - kiertelyä maissa ja merellä

Nyt on kuljettu jo melkein 30 mailia.. Ihan kivasti vene tuli toissapäivänä St Martinilta St Bartsiin. Ihan ei kuitenkaan ehditty kirjaamaan itseämme sisään, kun snorkkeiloinnissa meni n. puol tuntia liikaa aikaa matkan varrella. Ankkuroitiin Shell Bayhin ja yön valvomisen jälkeen Janne kävi aamulla ensin näyttämässä passit ja ja sitte me Marian kanssa katsomassa kaupunki. Pohjoismainen olo täällä ruotsalaistenkin hallussa joskus olleella saarella. Hiukan Ranskan Rivieralla maustettuna. Pääkaupunki Gustavin kohdalla ankkurointi maksoi n 10 e, ja siirryttiinkin sitten Columbierin lahteen. Siellä huväkuntoiset poijut, eikä maksa mitään. Tuuli viuhui, mutta muuten nukutti hyvin. Matkalla muuten tultiin 8,1 solmua jolla perässä, mielestäni aika hyvin tällä miehistöllä;) Matka oli n. 3 mailia, ja itse asiassa takaisin päin.
Tuuli viuhuu edelleen, ollaan tuossa lahdessa varmaan muutama päivä, kun kuitenkin ok ja ruokaakin on varastossa. Käveltiin pikkupolkua pitkin läheiseen (n 1-2 km) kylään isom mäen yli aaltojen pärskyessä koillisrantaan ja kuinka ollakaan täältä löytyi netti... kannatti ottaa kone mukaan. Kuvia vaan ei saa näin vauhdissa ladattua, joten ne tulevat sitten perässä.
Seuraavaksi, sitten kun lähdetään, lähdetään varmaan Statiaan päin. Mutta nyt sitä rauhallista oleilua! (Venetöitä ei saa tehdä tuossa luonnonsuojelualueen lahdessa, jossa ollaan, tulkitsin niin, että siivouspäiväkin pitää siirtää..)

St Martinin kiertomatkaa

Viime torstaina päästiin siis matkaan lopulta matkaan. Tony toi viimeisen paperin sen verran myöhään, että tuli jo mieleen, että pitääkö vielä jäädä St Marteenin puolelle yöks. Mutta niin vaan Janne ehti hoitamaan muodollisuudet viranomaisten kanssa, että päästiin ajoissa klo 14.30 Ranskan puoleisen laguunin sillan avaukseen. Ei tarvinnut odottaa yhtään, mutta yksi sentään tuli vielä perässä. Sitten ankkuriin, ihan eka yritys ei onnistunut, mutta toisella kiinnityttiin hyvin ja Janne taas matkaan kirjaamaan meidät Ranskan puolelle Marigotiin. (Hiukan huvittavaa tämä, kun autolla, jollalla ja kävellen rajan saa ylittää, miten tahtoo)
Koko illan ja yön oli isot mainingit. Tuulta ei paljonkaan ollut, mutta aallot olivat isot. Veneitä tässä Marigotin edustalla oli varmaan 100 ankkuroituna, eli yksin ei keikuttu. Marian tuli pikkuisen paha olo, mutta meni ohi, kun juhlittiin ulkona täysikuuta. Maria taisi jopa saada nukuttua, aikusilla olikin sitten oudokseltaan toista. Kuu loisti hienosti lähes koko yön.
Aamulla käväistiin pikaostoksilla ja kahvilassa Marigotissa, johon oltiin tutustuttukin jo aiemmin autoreissuilla. Sitten ankkuri ylös ja taas matkaan. Tällä kertaa nostettiin jopa purjeet, ihan suht koht ok toimivat. Säätöä tietysti biminin poistosta yms. Ja noin 1,5 tunnin jälkeen päästiinkin seuraavaan lahteen eli Grande Caseen. Se on rauhallisempi ja pienempi kuin Marigot, mutta veneitä riittää sinnekin. Uiskentelua, snorklailuharjoitusta, ja huomattavasti pienemmät mainingit kuin edellisenä iltana. Illalla jolla-ajelu maihin, tapaksia rantaravintolassa ja kuun loisteessa takaisin.
Jolla-ajelun jälkeen ihmeteltiin, oliko vene siirtynyt, tuuli oli ainakin kääntynyt, mutta yksi vene tuntui olevan lähellä ihan väärässä paikassa. Nukkuminen ei tämän takia onnistunut oikein kunnolla nytkään, mutta yösateen jälkeen taas paremmin. Aamulla annettiin Jannen nukkua pitempään ja aamiaisella ihmeteltiin Marian kanssa vierestä kuuluvia molskahduksia. No kalathan ne sielllä hyppivät. 500 pikkukalaa edellä, neljä isompaa ja 2 aika isoa (hauen kokoista) perässä. Aamuauringossa näkyi pohjaan asti, vettä oli alla n. 4-5 metriä. Oudossa paikassa olleen veneen arvoituskin selvisi. Oli tullut siihen sillä aikaa, kun olimme rannassa. Lähtivät sitten aika aikaisin aamulla poiskin.
Taas snorklailuharjoituksia ja räpylöintiä, mulla oikeesti ekaa kertaa räpylät ja oma maski ja snorkkeli. Olosuhteet vihdoin kohdallaan;) Veneen ympäristössäkin näkyi kaloja yms. Mutta aika raskaalta ensikertaiselta tuntui nuo räpylät. Marialla oli snorkkelin kanssa aluksi vähän ongelmia, kun halusi niin kovasti sulkeltaa, eikä vain pysyä pinnalla.
Puolilta päiviltä mietittiin, mitä tehtäisiin ja päätettiin, että suihku olis tässä kohtaa kiva (veneen suihku on kyllä myös sinänsä ok, Lagoon Marinassahan ei suihkua saatu toimimaan) ja kun tuulikin oli kovenemassa, niin viereinen Anse Marcelin satama vois olla ok. Varsinkin kun siellä pitäisi onnistua myös maasta poistumisilmoitus, eikä tarvis sen takia mennä taksilla tms Marigottiin. Janne tarkisti, että paikkaa löytyy, mutta unohti kysyä hinnan.
Lähdettiin matkaan ja kun näytti hyvältä poikettiin vielä Creole Rockille kokeilemaan snorklailutaitoja 'käytännössä'. Yksi tukeva poiju oli juuri meitä odottamassa ja pienen säädön jälkeen saatiinkin vene siihen. Ja menoksi. Matkaa kivelle (oliks se nyt 57 jalkaa korkea..) oli ehkä 150 metriä. Hienosti Mariakin jaksoi sen ja nähtiin kaiken näköisiä värikkäitä kaloja. Aika hienoa ! Tunnin uiskentelun jälkeen takaisin veneelle huulet kirvelevinä. Mutta kivaa oli !
Poijussa ollessa päätettiin pikaisesti nostaa jolla ylös, mutta se ei nyt ollut niin pikainen toimitus, pitää vielä hioa. Etukajuutan ikkunaluukun salpa kärsi tällä kertaa.
Sitten taas matkaan, Terhi ratissa ja matka oli sen verran lyhyt, että Jannelle tuli kiire, niin että jarruteltiin hiukan lahdessa ennen satamaa, jotta ehti soittamaan satamavahdille, että nyt ollaan tulossa. Janne näki (ja me muut melkein) siinä sivussa vesikilpikonnan.
Meno satamaan oli tosi kapea, ja satama tosi suojainen. Hiukan taiteilua vaati kuitenkin, mutta paikka saatiin. Vähän hirvitti, mitä maksaa, mutta ei nyt sitten kuitenkaan kuin n. 35 euroa. Internettiä ei ollut laiturilla lupauksesta huolimatta, mutta hotellin lobbyyn sai tulla. Hotelli semmoinen Radisson Spa, jossa valtavat istutukset yms. No meillähän näistä viiden tähden hotelleista on kokemusta, heh heh.. Suihku toimi melkein kuten pitikin. Ja suojainen paikka oli tosi ihana yöllä, kun satoi ja tuuli ihan kunnolla. Saatiin vihdoin nukuttua!
Nyt vietän aikaa tässä hotellin lobbyssä surffaten, Maria ja Janne on pitämässä kuvistunteja rannassa hiekkalinnan tekovälineet mukana. Seuraava yö ollaan vielä täällä, merellä keltaisen lipun varoitus. Katsotaan sitten lähdetäänkö huomenna vai vasta keskiviikkona kohti seuraavaa paikkaa eli varmaan Bartsia (tai joku semmoinen). Nyt kamat kantoon ja kirja käteen ja rannalle..

Täydenkuun ja lipunnoston juhlaa

Muutamana viime päivänä varusteiden tarkistus ja kunnostus on edelleen jatkunut. Samoin etänä hoitui meidän kannalta hienosti veneen rekisteröinti Suomeen, kiitos Pekka. Kumiankkaa ei ole näkynyt, mutta muuten kaikki kuvissa näkyvät löytyvät. Lisää on pitänyt hankkia lähinnä varaosia ja nyt viimeisenä vielä kiikarit. Esimerkiksi pelastusliivit aikusille löytyivät veneesä. Marialle otettiinkin kotoa mukaan. Lagoon Marina on ollut hyvä paikka, n. 700 m kumpaankin paikalliseen vähän edullisempaan venetarvikeliikkeeseen: Island Water Wordliin ja Budget Marineen. Samoin ruokakauppoja lähettyvillä.

Varustelun ohessa olen edennyt opiskeluissakin, eka tentti tehty ja luentokin kuunneltu. Jannen aika on vielä kulunut kunnostuksiin. Marian koulua on pidetty kummatkin. Pari kertaa ollaan tehty ite ruokaa, mutta muuten on melkein syöty ravintoloissa. Tosi hyvää joka kerta, jopa Marian mielestä. Eikä kuitenkaan ihan joka kerta ranskalaisiakaan..

Eilen päästii huristelemaan dinghyllä ja nyt on myös sukellusvarusteet ja lisää valuuttaa. Tänään pitäisi irroittaa köydet ja lähteä matkaan. Ennen sitä pidetään vielä lipunnostojuhla, nyt kun rekisteröinnin jälken saadaan Suomen lippu veneen perään!

Toivottavasti maastalähtömuodollisuudet hoituvat helposti, että päästään Ranskan (St Martin) puolelle vielä ennen iltaa (matka autolla n 20 minuuttia). Vaikka kuutamo on täällä ollut eilen ja toissapäivänä tosi upea, ei sen valossa ihan ekaa purjehdusta viitsisi tehdä. Mukavampi sitten ihailla ankkurissa. Eli nyt matkaan ohoi!

Veneen varustelu St Maarteen Simpson Bay Lagoon Marine

Aika rientää kun on tekemistä ja tekemistä on kun omistaa veneen. Vene on nyt vihdoin minun kun sain kauppakirjat veneeseen ja joudun tästä lähtien maksamaan kaikki siihen liittyvät kulungit itse.

Veneen ostoon liittyy kaikenlaista byrokratiaa ja en saanut aloittaa varustelua kun vene oli maissa koska vaikka maksu suoritettiin euromääräisen SEPA alueella rahojen siirtoon meni silti 4 pvää. On se melko kummallista kuinka kauan bitti siirtyy pankkien välillä.

Vakuutuksen saaminen suomalaisilta yhtiöiltä osoittautui yllättävän vaikeaksi vain Pohjola suostui tekemään laskelmia tosin en koskaan saanut niitä vaikka soittivat pariin kertaan aamuyöllä paikallista aikaa. Paikallinen yritys, Pantenius ja Yachtpool esittivät tarjoukset jotka osuivat samaan kastiin. Tosin Pantenius oli siirtänyt minun asiakkuuden käsittelyn ruotsin toimistolle jotka onnistuivat sekoittamaan kaikki pyyntöni sain kruunumääräiset arviot eri merialuilta eri veneille. Kun saivat vihdoin laskettua tarjouksen olin jo ehtinyt saada yacht poolilta vakuutuksen. Palvelu oli kohdallaan ja kaveri soitti minulle ja sopimukseen kirjattiin että vakuutus on voimassa seuraavana päivänä jolloin vene lasketaan vesille. Tosin hieman laittoi epäilyttämään kun puhelimen (kännynumeron) vastapäässä ei puhuttu täydellistä suomea(suomessa asuva saksalainen agentti) ja taas piti laittaa toimintayksikkö valuuttaa tilille tosin tällä kertaa suomalaiselle. Olisin muutoin kallistunut Panteniuksen puoleen mutta kun käsittely siirtyi ruotsiin ja lisäksi Yachtpoolilla oli laillinen edustaja suomessa ja oikeus käytäisiin suomessa mikäli jotain tapahtuisi.

Kun rahat vielä viipyivät pankissa minulla ei ollut asiaa varustella venettä joten kiertelin saarta ja odottelin perhettä. Lainasin agentilta "auton" (ruosteinen valmiiksi kolaroitu romu jonka kone keitti) 100e /vko ja ajoin saaren läpi vakuutuksena oli "if somebody crashes in you it's ok if you crash into somebody you pay" edullisempaa vuokraa ei saarelta löydy. Agentilta olin saanut käyttööni myös paikallisen prepaid puhelimen.

Sain kuitenkin olla paikkalla kun läpivientien venttilit vaihdettiin. Tumma kaveri jonka agentti oli palkannut tekemään korjaukset tuli paikalle ja aloimme työstää sulkuventtiilien irroitusta. No septitankin tyhjennysletkun irroittaminen osoittautui hankalaksi koska kaverilla ei ollut jatkojohtua mukana niin että olisi saanut lämpöpuhaltimen pehmittämään putkea. Kaveri kuitenkin kävi hakemassa pajalta kaasupuhaltimen kun ei ollut jatkojohtoa hieman hirvitti kun sillä lämmitteli. Soitin jo agentille ja ihmettelin että minkälaisen kaverin se oli palkannut. Loppujen lopuksi letkusaatiin irti ja läpivientien tiivisteet eivät siirtyneet paikalta olin itse toisella puolella pitämässä kiinni kun kaveri runnoi irti jumiutuneet venttiilit. Kun kaveri tuli takaisin sain lainaksi sähköjohdon ja putkiloa saatiin hilattua kiinnipäin tosin ei samanlaisesti kuin se oli ollut valkoinen letku oli hiilentynyt ja sikaflexillä oli jatkettu putkea kun ei saatu perille asti.

Lopulta perhe saapui mutta en vieläkään saanut venettä ja sain agentilta viestin että veneen lasku siirtyy ja hän ilmoittaa kun on takaisin saarella. No ilmoituksesta huolimatta eihän niin tapahtunut vaan telakka laski veneen jo puoleltapäivin kun en ollut paikalla tarkastamassa läpivientejä. Kun sitten tulin iltapäivällä oli jo kiire siirtää venettä pois alta toisen veneen tullessa veteen. Totesin läpiviennin vuotavan hieman mutta että se kiristyksellä saataisiin kuntoon. Valitin agentille kun pääsimme marinaan ja korjaus hoidettaisiin kuntoon. Sama kaveri ilmestyi aamulla korjailemaan mutta tarvittiin vielä sukeltaja koska venttilin mutka osoitti kiristyksen jälkeen väärään suuntaa eikä putka saatu kiinni.
Loppujen lopuksi venttiili ei enään vuotanut tosin ei sitä saa täysin auki koska putki on tiellä. Tosin eipä täällä päin kukaan tuota septitankkia käytäkkään ei täällä juurikaan ole imutyhjennysasemia.

Venellä maailman kolkkia kruisatessahan tarkoittaa että pääset korjaamaan venettä eksoottisissa paikoissa. Vasta kun vene olin allekirjoittanut täydellisen vastuuvapauden saimme tutkia venettä.

St Maarten / St Martin satamaelämää

Pääsimme Marian kanssa hienosti perille St Maartenille jo tiistaina yhden Antigualla All Inclusive hotellissa vietytyn yön jälkeen. Pariksi yöksi oli vielä hotellimajoitusta kodikkaassa Turqouise Shell Inn:issä. Sitten torstaina vene laskettiin vesille ja saman tien muutettiin sinne. Vene on tosi siisti, vaikka kaikenlaista tavaraa on ehkä vähän liikaakin, joulukuusesta sähkövatkaimeen ja erilaisia pyyhkeitä varmaan 50, kaikki huolellisesti muoveihin pakattuina. Yritetään vielä saada osa menemään takaisin entisille omistajille. On tästä kuitenkin se hyöty, ettei tarvi yrittää löytää täältä kaikkea tarvittavaa. Tosin kauppojen valikoimat vaikuttavat täällä varsin oivallisilta. Tänään vietettiin yli tunti ruokakaupassa, valikoimaa oli niin paljon, ettei tiennyt mitä olisi ostanut. Hinnat samoissa luokissa kuin Suomessa, paitsi viineissä ja oluissa ja muissa alkoholeissa.
Vielä kulkuvälineenä on ollut auto, jolla on kierretty saarta. Yksi kerta koko ympyrä ja toisella kerralla puolikas. Ollaan nyt ihan rauhassa, kun ei tarvi viikon päästä lähteä takaisin. Uitu on tietty joka päivä ihanan kirkkaassa ja lämpimässä vedessä, mutta ihan sataman lähellä ei uimaan pääse. Muuten satama on ihan ok pieni satama. Siistit, uudet suihkut ja vessat, tosin suihkuun ollaan päästy vain kerran ja sen jälkeen kolikkoautomaatti on vain syönyt rahoja. Esim tänään kummallakin kerralla joku oli juuri ollut suihkussa, mutta sitten ei enää toiminutkaan. Ei olla kuitenkaan ainoita, joille tekee noin. Tänään tosin oli pakko ottaa suihkut ulkoilmassa laiturivedellä, koska oltiin niin hikisiä trooppisen vaelluksen jälkeen. Nyt tuntuu huomattavasti paremmalta.
Koulutehtäviä on tehty, oma opiskelu jäänyt vielä vähän pienemmälle. Keskiviikkona on eka tentti, kirja tosin sama, jota kävin jo aika paljon läpi ennen lähtöä esseetä tehdessä. Mutta pitää siihen vielä lukeakin.
Torstaihin asti on maksettu satamamaksu, tosin mulla torstaina luento, joten pitää katsoo, lähdetäänkö silloinkaan liikkeelle.
Ei ollenkaan hassumpaa, nyt vähän tuntuu siltä, että ensi yönä ei edes tuule paljoo tai sada. Muuten sadekuuroja on ollut ihan päivittäin, mutta ne on oikeastaan vain virkistäviä. Yöllä tuuli on hiukan haitannut nukkumista, kun viuhuu hyttysverkkojen läpi ja ujeltaa mastoissa. (Joka meillä pienimmästä päästä.) Nyt veneessä vallitsee rauha, Janne ja Maria nukkuu. Pahin jet lag on voitettu, mutta koska on hienoa herätä auringon noustessa, paras pitää vielä hiukan aikaisesta rytmistä kiinni ja kömpiä nukkumaan näin ajoissa ennen yhtätoista. On kuitenkin jo enkka täällä..

BVI ja St Martin

Päivityksestä tulikin pitempi tauko veneen hankkiminen olikin yllättävän pitkä prosessi.

Lähdin Antiguasta BVI:lle jossa agentti Clive Allen oli järjestänyt minulle kohtuullisen(120US/yö) majoituksen. Satuimme istumaan samassa lentokoneessa mutten ajatellut ettei kaveri varvastossuissa ja ajamaton parta olisi agenttini. BVI maahanmuutto viranomaiset olivat sitä mieltä ettei jos ei ole lentolippua ulos maasta ei ole asiaa maahan. Yritin selittää että en ole lentämässä vaan ostan veneen, homma selvisi kun viranomainen sai kiinni agentin. Pidimme pitkä session jossa kerroin mitä etsin ja sitten se esitteli vaihtoehdot. Kiikarissa minulla oli uudehko entinen vuokravene jossa olisi EU kriteerit valmiina mahdollista tuontia varten.  Selvisi kuitenkin paikan päällä ettei vuokraveneitä ole välttämättä saatavissa nyt kun on korkea sesonki ja veneet ovat vuokrakäytössä. Samoin vapautuneet veneet kunnostetaan sitä mukaan kun ne on aikataulutettu eli jos vuokra veneen haluaa se vapautuu käyttöön vasta maaliskuussa. No en lannistunut siitä kaveri selvitti mitkä vuokraveneet olisivat valmiina 2 viikon sisällä. Kiikarissa olisi siis 40+ jalkainen tuotantovene 2000 luvulta kolmella hytillä.

Kävimme katsomassa Oceanis 423 joka oli kyllä upeassa kunnossa ja sellainen kuin olin ajatellut tosin liian arvokas meidän budjettiin lisäksi vuokraveneisiin joutuu ostamaan dinghyn eli jollan ja perämoottorin joka nostaa lopullista hintaa. Kutkutti myös heidän tarjoama 40 jalkainen First joka oli kunnostettu kivaan kuntoon tosi moottori oli vuodelta -95 ja omat mieltymykseni alkaa mekanikoimaan 30 asteen moottoritiloissa on hyvin rajoitettu. Tuli katsottua myös Moody 36 CC mutta keskihytti ei enään miellytä omaa eikä suuren ostavan yleisön mieltä joten jälleenmyynti olisi hankalaa. Loppujen lopuksi parhaimmaksi vaihtoehdoksi näytti olevan että odottettaisiin maaliskuuhun ja ostettaisiin vuokraamon kunnostama vene. Odottelu BVI:llä olisi turhan arvokasta joten kävi mielessä että matkustamme etelämmäksi Dominicaan tai miksei Thaimaahan odottelemaan.

Alkuperäiseen suunnitelmaan lentää karibialle ja ostaa vene se ei oikein sopinut joten katselin myös muiden saarten tarjontaa ja muutama kiinnostava SO 37 löytyi USVI sekä pari vaihtoehtoa St Martinista sekä jokunen Martiniquelta. Joten aattelin että  lehden katsomaan niitä enkä jää luuhaamaan BVIlle. Tosin kun oli katsellut n. 10 eri venettä joista mikään ei oikein täyttänyt kriteerejä sai myös hyvän kuvan veneiden kunnosta. Ei ne vuokraveneet niin loppuun asti ajettuja ole kuten moni väittää ja jotkut omistajien veneet voivat sisältää kaikenlaista kivaa vuodelta n. jonka toimintakunto on arvoitus ja tuppavat haluamaan vastinetta niihin sijoittuun omaisuuteen. USVIn veneet olivat vuodelta 2000 joten kokemuksen mukaan ei kannattanut mennä sinne kun veneen kunto ei näy mielestäni hinnassa tarpeeksi. St Martinissa oli yksi 343  ja yksi SO 37 joten sinne siis.

St Martin on saari joka on jaettu kahtia hollantilaiselle puolelle ja ranskalaiselle puolelle joten tulin takaisin EU:n kamaralle ja maahantulo oli helppo. Ranskalaisella puolella kelpaa jopa eurot , hollannin puolella myös omat karibian guldenit. Sain buukattua hotellihuoneen pariksi päiväksi phillipsburgissa joka hollannin pääkaupunki mutta oikeasti risteilyturistien shoppausmesta.

Se benetau 343 oli varustettu kahdella erillisellä ilmastoinnilla kummallekkin hytille ja se oli myös pistetty siihen hintaan, vastaavan 343 saisin maaliskuussa BVIltä 35% vähemmällä joten ei oikein ollut mieleen.  Jeannau 37 Sun Odessey v. 2004 sen sijaan oli yllättävän hyvässä kunnossa ja 1 omistajan vene joka oli ollut melkoisen pilkun tarkaa veneen varustamisessa ja huollossa. Mekaanisista osista kuten pumpuista löytyi kokonaan uusi pumppu varaosiksi.

Joten kun olin tutkinut sitä muutaman tunnin päätin että teemme tarjouksen tosin omistajan agentti oli sitä mieltä että hinta ei ole muutettavissa. Yön yli nukkuttuani tein kuitenkin tarjouksen. Palkkasin katsastajan vaikka vene oli katsastettu 4 kk sitten. En uskonut että se mitään löytää mutta halusin kuitenkin toisen mielipiteen. Muutama valo ja pari läpivientiä oli jumissa sekä ankkuriketju vaihtokunnossa.

Seuraavan päivänä olikin sitten koeajo ja veneenpohjan tarkastus. Kone kävi tyhjäkäynnillä ihan hyvin mutta kun laittoi vaihteen päälle alkoi hyytymään kuten minun hymykin. Herrat agentti ja katsastaja olivat sitä mieltä että polttoaineen saanti on ongelma ja jossain on tukos. Totesin että katsotaan miten on. Niinpä agentti kävi läpi polttoaineletkut ja filtterit mutta ei saanut konetta toimimaan lopulta sai kutsutta paikalle Yanmarin mekaanikon joka 2 minuutissa paikallisti ongelman polttoainepumppuun varmistettuaan vielä että niin on asennettiin uusi polttoainepumppu jonka jälkeen kone toimi moitteetta.

Missasimme ylösnoston ja se meni seuraavalle päivälle veneestä löytyi valmiit maalit pohjanmaalaukseen ja aattelin että se menee samalla nostolla joka kuitenkin maksaa parisataa ja lupasin maksaa maalauksen. Ei huvittanut lähteä kalpeanaamana maalaillemaan pohjaa keskipäivän helteessä. Pohja näytti ihan ok eikä välttämättä olisi tarvinnut maalia aattelin kuitenkin että se on pois alta eikä venettä välttämättä tarvitse nostaa ylös kesäkuussa eikä olla putsaamassa kesken kauden kovin montakertaa . Tarkoituksena on kuitenkin lillua ankkurissa pidempiä aikoja ja hoitaa opiskelu- ja kouluasioita.

Heiman mietintää aiheutti se että myyjänä oli eteläafrikkalaisen brittiläisen espanjassa asuvan pojat. Tosin eipä tuo järjestely niin kovin kummallinen ollut. Mutta paperinpyöritysbyrokratia näytti asianmukaiselta. Tarjouksen esittäminen ja katsastuksen tekeminen, katsastuksessa havaittujen asioiden korjaaminen sekä pohjanmaalaus, UK rekisteristä poistaminen, Suomen rekisteriin saaminen, rahojen lähettäminen off shore pankkiin.  Kaikki melkoista säätöä nyt kun vielä saan veneen vakuutettua niin allekirjoitan veneen hyväksynnän ja vene on minun ja laskut alkaa juoksemaan. Myyjä saa rahansa vasta kun saadaan kauppakirja (Bill of Sale).  Sen pitäisi tulla ensiviikolla .

Beach

Tänään tuli katsastettua se swan 371. Vene on 25 v vanha mutta silti ihan ok kunnossa en löytänyt mitään rakenteellisia vikoja. Tekniset laitteet toimi ja mitään isompia halkeemia ei ollut näkyvissä. Isoon osaan kysymyksistä vanha herrasmies Eddie kertoi ettei tiedä. Vene oli täynnä elektroniikkaa mutta kunnon purjehtia ei niitä käytä. Kannen rakenne ihmetytti onko niissä tosiaan ulkonevat massat siis niillä tiikki kansilla missä olen käynyt saumat on upotettu tässä ne oli ulkona millin pari. Moottori oli otettu ulos ja maalattu , kun ihmettelin että miksi ei vaihdettu kun on niin vanha setä totesi että hänkin on vanha mutta toimii. Suurin puute oli kuitenkin se että takahytin kaksoisvuoteelle ei kyllä mahdu keski-ikäinen pariskunta näillä leveysasteilla. Jotenkin tuli mieleen eräs varttitonnari joka kimppaveneeksi tuli ostettua. On vaan tullut niin laiskaksi ettei viitsi olla konehuoneessa tai väsätä elektroniikan kanssa silloin kun ne ei toimi. Ja ne ei toimi silloin kun niitä tarvitsisi. Jennen veneilyaksiooma "sähköjen ja tekniikan toimintakunto on käänteisesti verralloninen niiden tarpeellisuuteen tiettynä aikana".... Järkisyyt sikseen On Se Silti Swan.

Kun päiväntyö tuli tehtyä otin oikeudekseni käydä piipahtamassa uimassa keskipäivällä kukkulan yli kivuttuani löytyikin pigeon beach jossa tuli testattua että on se vesi ihanan lämmintä ja vähemmän suolaista kuin muistin. Lahtikin oli täynnä ankurissa olevia veneitä.
http://www.myantigua.org/info_htm/beaches.htm

Iltapäivällä edistin opiskelu asioita yrittämällä selvittää miten Macbookin saa ladattua veneestä ja mikä vehje pistää wifin kuulumaan ankuriin asti. Lentokone latausjohto (jota voi käyttää 1 luokassa) maksoi yli 100 taalaa ja tarvitsee 15 V inputin ja veneessä on 12 V joten jäi kaupan hyllyyn. Wifi antennit oli loppu tulee ensiviikolla.


Varasin lennot seuraavaan etappiin eli neitsytsaarille . Olin toivonut että olisin saanut aamupäivän lennon suoraan BVIlle mutta siinä ei peruutuksia tullut ja kaikki iltapäivän lennotkin oli myyty loppuun.  Joten kello herättämään aamu neljältä!
Lento: Antigua- St Kitts- St Martin- Tortola(BVI)
www.liat.com

Huomasin valuutta varannon pienentyneen sen verran että yritin saada automaatista rahaa ja en tälläkään kerralla onnistunut kuten en v. 2002 . Pankki oli kiinni joten sieltäkään ei rahaa saanut. Totesin että 50 EC (itäkaribian dollarilla) ei mennä syömään pitsaa joten paikalliseen snagariin jossa tilasin Rotin joka on maukas perunakana seos tortillaleivän sisässä. US taalat piti jättää taksia ja veromaksuihin.