Grenadiinit ja pääsiäsriehat

Viikon verran maattiin Bequialla mutta sitten riitti kun saatiin tankattua vettä toiseen tankkiin lähdettiin kohti jatkamaan matkaa muille paratiisi saarille. Grenadiineillä on kohtalaisen lyhyet matkat pikkusaarelta toiselle ja tutustumme saariin pikku pyrähdyksillä.

Ensinmäisenä oli vuorossa Canouan jonne päästiin kuitenkin vasta ihan auringon valon viime hilkuilla. Ankkuri heitettiin pieneen puokamaan jossa oli pari muuta venettä. Ankkuria oli turha varmistaa sukeltamalla ja aamulla selvisikin että pohja oli kivikkoista ja vene pysy paikallaan lähinnä ketjun painosta. Snorklaukset läheisellä  riutalla aamu jumpaksi ja matka jatkui kohti Mayreaun saareen muutaman sadan asukkaan kotiin katselemaan pitkäperjantain menoa.

12 mailin matkaan käytetiin 23 mailia, virtausten huomioiminen ei osunut ihan nappiin. Pienen sadepuuskan aikana saatiin ankkuri alas ja ehdittiin vielä kuuntelemaan kirkon menoja muutoin saari oli kovin hiljainen.

Läheisen suolalammikon sulotuoksut eivät miellyttäneet joten suuntasimme Union Islandille jossa ankkuri paikka on kahden reefin välissä. Vesi on niin kirkasta, että näkyy pohjaan 10 metrin päähän ihan selvästi. Upean näköistä, varsinkin tyynemmässä säässä.

Cliftonin kaupungissa oli illalla iloinen meno, kun juhlivat omaa Easterfaliaan, saaren omaa festivaalia. Haettiin vain pikaisesti grillikanat mukaan. Menoa oli jo päivällä, kun käytiin hiukan täydentämässä varastoja, vaikka lankalauantai-iltapäivällä ei kaikki kaupat auki enää olleetkaa.
Ulommalle reefille torvisimpukoista rakennetulla Happy Islandilla oli taas ihan omanlaisensa tunnelma.


Yöllä ja varsinkin aamulla meni ohi pari pilvirintamaa tuoden noin 20 solmun tuulen. Ei siis kovin paha, mutta siltikin pari venettä lähti luisumaan, toinen aika pahasti yhden veneen päälle. Siinä oli pääsiäisaamulle shown katsomista kerrakseen. Ihmisiä oli jo ihan tarpeeksi, eli apuakaan ei tarvittu, vaan voitiin tyytyä tarkkailuun.

Siirryttiin saaren läntiseen nurkkaan Chatham Bay jossa hieman parempi tuulensuoja eikä niin täyteen pakattu( ei tarvitse kokoajan olla varuillaan jonkun veneen ankkurin pettämisestä) . Sedät tuli pyytämään barbaquelle mutta säästettiin eikä tällä kertaa menty. Tyttärelle tosin tuli luvattua että tullaan takaisin siihen ravintolaan jossa oli uima allas. Suolavedessä lillumiseen tuo vaihtelua makean veden altaat joten luultavasti poiketaan vielä.

Takaisin Canounille jonne tällä kertaa menimme kaupungin lahteen asti ja kävelimme kylän poikki.
Suuntasimme takaisin seuraavana aamuna Bequiaan jossa toivotaan että netti toimisi jotta Terhi saa tehtyä netti tentin. Matka oli pomppuinen mutta tällä kertaa osasimme huomioida virtaukset paremmin eikä loppumatkaa tarvinnut kryssiä.

Bequialla chillailua

St Vincent näytti meille parhaat puolensa paikallisista ihmisistä ja maisemista, mutta ikävän sään. Koko siellä olo aika oikeastaan satoi. Sen verran oli just ja just taukoa, että ehdittiin käymään parin kilsan päässä olleella vesiputouksella. Tämäkin oli osittain rakennettu, kuten hieman isompi St Luciassa (kuva). Isommille putouksille olisikin ollut sitten sen verran enemmän matkaa, että enää ei olis kävelen selvinnyt.

Niinpä keskityttiin sateen lomassa tutkimaan rantaa, toisessa päässä oli Wallilabou Anchorage-ravintola ja toisessa päässä mustahiekkaista rantaa oli pari epämääräistä hökkelibaaria. Toisen kivan tuntuinen setä jutteli, että jos tulee kuusi vierasta, niin tekee päivällistä. Toiseen ei poikettu.

Joka tapauksessa tämä rannan tutkinta osoittautui ihan hyväksi seuraavan yön kannalta. Ei pelottanut ihan yhtä paljon, kun vesisateessa päädyttiin ko. baarin eteen poijuun. Auttajien taksa oli kova (80 ec, vrt normaali 10-15ec), mutta tilanteen huomioiden ymmärrettävä. Ihan heti ei kaikille tuu mieleen tulla sitoon kaatovesisateessa jonkun hassun veneilijän venettä kiinni keskellä yötä ja sitoo vielä köydet paloista, kun ei ollut tarpeeksi pitkää köyttä tarjolla. Syy oli se, että se jäi toiseen poijuun, kun oli pakko lähtee, mutta eiväthän nämä sitä tienneet. Poiju saatiinkin puoleen hintaan, kun oltiin vain puoli yötä;) Vesisateen voimakkuudesta kertonee se, että toisella puolella saarta oli mutavyöryjä niin, että ihmisiä jäi mottiin, ovat kai vieläkin hätämajoituksessa jossain koululla, kun sillat ja kodit meni.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Bequia. Täälläkin satoi vielä aluksi ja ekä yö oli aika inhottavaa keikkumista, kun pohjoisen mainingitkin iski Port Elisabethin lahteen. Seuraavana yönä satoi enää ihan vähän ja sitten olikin aurinkotauko ohi. Nyt taas paistaa ihan tarpeeks lämpimästi.. Eilen oltiin reippaita ja käveltiin kilpikonnien tarha-paikkaan, jossa huolehditaan osasta saarella syntyviä kilpikonnia 5-vuotiaaksi asti, että ne selviäisivät paremmin. Matka kulki saaren poikki, n. 3-4 km, ei oikein tässä helteessä osaa tarkasti arvioida, hiki tuli kuitenkin ja syötiinkin matkan varrella.

Isoja kilpikonnia käy veneen vieressäkin tämän tästä.

Nähtävyyskierroksen lopuksi käytiin vielä merimuseossa katsomassa hienoja pienoismalleja ja näiden tekijää, joka karttakepin kanssa näytti meille kaikki museon esineet ja valokuvat samalla kun kertoi näistä.

Nyt rannalle jättämään jalanjälkiä ja snorklailemaan;)

St vincent

Odottelimme aaltojen pienentymistä St lucialla muutaman päivän. Ei innostanut kokopäivän legi pomppivassa meressä. Anse la Ray "autenttinen" kalastajakylä tuli tutuksi ja iltaisin turistien lähdettyä se sitä olikin. Vilkaisimme paikallisen putouksen johon pääsimme uimaan. Liftattiin ylämäkeen jenkkien vuokraSUVin lavalla. Täti ja setä jotka olivat avanneet farminsa turisteille vaikuttivat onnellisilta. Hieman erillainen tunnelma kuin boatboysien asenne.


Veimme Matin lentokentän tuntumaan pääkaupunkiin Castriesiin jossa olimme ainoa purjevene ankkurissa keskellä kaupunginlahtea tosin kolme jättiristeilijää josta ainakin yksi on valmistettu Suomessa. Takaisin Soufriegiin josta löyty 'dr feelgoodin' ( tuppaa löytymään moisen nimimerkin omaava joka satamasta) opastama poiju kylän laidalla jonka omisti tuttavamme Sylvester. Tullasin veneemme ulos ja ostin tonnikalan(opiskelijaruokaa). Iltapäivä meni ihmettelessä paikallista menoa musiikki soi täysillä kun kylään oi vain muutam metri. Ensimmäistä kertaa laitoin ovet kiinni nukkumaan mennessä kun poliisi oli neuvonut nostamaan dinghyn ylös yöksi. ... Musiikki hiljeni jo puolelta öin eikä mitään vierailuja tullut. Teineillä on muutakin tekemistä perjantai iltaisin kun kääntää turisti perhettä.

Taktiikkamme käsitellä kaupustelijoita on seuraavanlainen jos menemme poijuun otamme paikallisen avustamaan. Tähän mennessä kavereille on ollut yhteistyö joten muut auttaa mutta otetulla kaverille pitää antaa jotain palveluista. Siten jokainen muu vuorollaan käy esittelemässä tarjontaa joita kuuntelemme ja katselemme mutta yleensä kohteliaasti kieltäydymme. Ystävällinen ei on tähän mennessä toiminut hyvin. Hedelmiä on tullut ostettua jos ovat hyvän näköisiä.

Aaltojen laannuttua jatkoimme St vincentiin ja wallilabou lahteen koska ekan sataman turvallisuustilanne oli epäselvä. Muut veneilijät jotka ovat poikenneet eivät ole raportoineet mitään kummempaa. Wallilabou on satama jossa kuvattiin Disney pirates of caribbean ja osa lavasteista on vielä paikalla. Lisäksi paikallinen vesiputous oli kunnostettu eu rahoilla todella upeaksi. fasiliteetit ovat paljon paremmat kuin Suomen uimarannoilla esim hietsu. Tsekkasimme myös viereisen kylän jossa oli sunnuntain ratoksi käynnissä naisten krikettiä.

Viimeiseksi illaksi viereemme änkesi itänaapurin katamaraani ankkurilla kahden poijullisen väliin. Ankkurin irrottua ajoivat sitten toisen potkurin poijunaruumme kiinni. Samalla alkoi sade ja meille riitti hauskuutta pariksi tunniksi. Pääsimme irti kun saivat katkaistua etuköyden potkuristaan. Stinkey kaverinsa kanssa souti kaatosateessa ulos ja näytti meille pilkkopimeässa uuden paikan.

Ihmiset ovat ystäväl

St Lucialla

Martiniquella tuli katsastettua parin lahden rannat snorkkeloimalla. Yhdessä lahdessa yövyttiin ihan yksin, eka kerta, oli aika jännää. Kukaan ei kuitenkaan tullut meitä häätämään, eikä mitään viemään. Aamulla katamaraanipäiväristeilijät valtasivat paikan ja me jatkettiin eteenpäin. Matkan Martiniquen ainoaan varsinaiseen Marinaan Marin-nimiseen kaupunkiin piti olla helppo keikka, mutta tuuli teki taas temppunsa saaren eteläosassa ja matka kesti aika kauan, mutta kannatti. Nähtiin delfiinejä. Aika kaukaa tosin, mutta kuitenkin!!

Perillä olikin sitten vene poikineen. Hahmotuksen jälkeen löydetiin ankkuripaikka ja toisen hahmotuksen jälkeen jollalle lisää bensaa. Aamulla sitten lähdettiinkin ulostullauksen jälkeen St Lucialle. Olipa melkoinen vatsansekoituskone tarjolla, vaikka tuuli olikin sivusta. Virta ja vanhat aallot tekivät nähtävästi sen, että aaltoja tuli parhaimmillaan kolmesta suunnasta. Hyvissä ajoin ennen kolmea oltiin perillä Rodney Bayssä ja pienen kiertelyn jälkeen painostus voitti ja Janne kysyi paikat laiturista. Suihkut olivat aivan mahtavat. Varmaan tänä tai viime vuonna valmistuneet ja tilavat ja vettä tuli kun hanasta käänsi. Täytyy myöntää, että muutaman viikon jälkeen muu kuin keikkuva suihku tuntui tosi hyvältä. (Keikkuva suihkutilakin on kyllä melkein suurempi kuin kotona...) Tuli nautittua siitä luksuksesta muutamakin kerta. Maria nautti myös vieressä olevasta uima-altaasta, ite tuli istuttua laidalla juoman kanssa paikallista musiikkia kuunnellen.

Aamulla suihkujen välissä veneen huoltoa ja paikallisen leikkipaikan katsastus, sekä rannalla uinti. Hiukan varastojen täydennystä ja suihkun jälkeen siirryttiin ankkuriin sataman edessä olevalle lahdelle. Illalla käytiin syömässä Pigeon Islandin luonnonpuiston ravintolassa, johon palattiin taas aamulla luonnonpuistoon tutustumisen merkeissä. Oli hienot kivetyt polut ylös näköalapaikoille, jotka olivat vanhoja linnoituksia. Maria ei ollut edelleenkään innostunut kiipeilystä, vaan vesi vei voiton.

Eli snorkkeloimaan. Sitten muutama tunti purjehdusta ja Marigotin laguuniin poijuun. Hiukan tuli eri mielisyyttä siitä, otetaanko virallinen poiju vai ei, mutta ihan okhan oli tuo epävirallinenkin. Marigotissa ei päässyt veneestä uimaan, joten jollalla rannalle ja sataman tarjonnan katsastus. Uudet satamarakennukset täälläkin, mutta eipä lahdessa sitten paljon muuta ollutkaan. Yö nukuttiin kuitenkin tosi rauhassa sen jälkeen, kun satamaravintoloiden musiikit loppuivat. Ravintola Kilpikonnassa kaiken keskellä upeaa maalaissalaattia rannalta ostettujen kanankoipien kera.

Sitten taas matkaan ja pysähdys kuinka ollakaan snorkkeloimaan ja uimaan ja lounaalle. Purjehdusvauhti oli sen verran hyvä, että tauon jälkeen ei huomattu jäädä suunniteltuun paikkaan yöksi vaan jatkettiin aina Soufriegeen asti. Ja täällä sitä nyt sitten ollaan Pitonien juurella. Aika paljon poikkeaa porukkaa tarjoamaan kaikenlaista ostettavaa, varsinkin lauantaina. Ravintola Kilpikonnassa grillatut lampaan kyljykset punaviinikastikkeen ja valkosipuli-cristophinus-peruinoiden kera.

Mädiltä kananmunilta haisevat kiehuvat lähteet tuli katseltua eilen, samoin puutarha ja vesiputous ja virkistyttyä lähteiltä tulevassa lämpimässä vedessä. Snorkkeloimaan pääsee veneeltä käsin paljon elämää olevaan veteen. Tänään on sitten ollut opiskelun ja muiden nettihommien vuoro. Janne ja Matti lähtivät katsomaan, löytyykö jotain kiinnostavaa, mitä hurrikaani Tomas ei viime vuona tuhonnut. Sille vesiputoukselle, jolle olis pääsyt uimaan pienen kävelyn jälkeen, ei enää ole polkua.

Hahmotellaan myös, mihin jatkettaisiin. Matilla lento Martiniquelta Suomeen lauantaina ja sitä ennen on ennustettu aika kovia tuulia ja aaltoja etelään mennessä. Joten voipi olla, että palataan hiukan takaisin. Tulevaisuus avoinna, mutta aurinko paistaa. Sadetta ei tullut tänään kuin muutama tippa...