Viikko vierähti nopeasti ja matka jatkuu. En ajatellut poiketa Dominacaan vaikka toiset sanovat, että se on ainoa alkuperäinen karibia joka on jäljellä. Voi olla, mutta en vaan osannut avostaa sitä viimeksi. Perhe oli tulossa Antigualle, joten jätin senkin vuoksi väliin.
St Luciasta purjehdus olikin tämän hetkisen reissun paras. Sivutuulta vene kulki kuin juna ja aurinko paistoi. Dominican leessäkin tuulta riitti. Aallokkoakin sen verran vähän, että sisällä viitsi kokata.
Dominican jälkeen olin lukenut jo molemmat dekkarit ja edessä oli koulukirjat. Vilkaisin aina välillä eteen ja taakse ja huomasin evään vilahtavan. Ajattelin että kiva kun delfiinit tulee leikkimään tosin ihmettelin, kun oli vain yksi evä näkyvissä. Hetken päästä näin vaalean hahmon vedessä ja mietin mikä. Muutaman sekunnin kuluttua otus oli veneen vieressä avioilta 2,5-3 m ja leveimmältä kohdalta 70 cm. Vedin johtolangat yhteen ja totesin , että HAI!
Tarkistin, että turvavaljas on kiinni ja tapeeksi lyhyt. Ajattelin että 'älä nyt päälle tule!' ja mietin että kestääkö asikuitu. Otus kuitenkin sukelsi veneen alta, eikä sitä näkynyt enään.
Matka jatkui ja olin jo rauhoittunut, kun sivusilmässä taas vilahti jotain asiaankuulumatonta. Aallokossa pisaroi jotain ja hetken päästä näkyi ruskea selkä joka puhisi. Aivan liian lähellä venettä alle 20 m. Lasikuitu ei kestä valaita. Onneksi ui kauemmaksi.
Vielä ennenkuin pääsin Ilet de Saintsille perheellinen delfiinejä leikki hetken veneen ympärillä. Pimeässä etsin itselleni vielä ankkuripaikan ja koisimaan.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Bequia - St Lucia
Kun vene oli taas kasassa ja opinnot edistyneet aikataulun mukaan, matka pääsi jatkumaa. Auringon nousun aikaan ylös dinghy kannelle ja matkaan. Tarkoituksena oli jättää St Vincentin saaren satamat kokonaan väliin ja siirtyä suoraan St Lucian Rodney Bayhin, reipas 70 mpk. Laskennallisesti n. 12 tuntia tulisin juuri auringonlaskun aikaan.
St Vincentin satamat ovat todella syviä lukuunottamatta muutaman metrin kaistaletta johon saa pudotettua ankkurin. Käytännössä poijut, ovat käytännöllisin vaihtoehto. Poijut ovat yksityisyritteliäisyyden varassa . Ns. 'Boat boys" tulevat vastaan kaukana merellä, yleensä keski-ikäisiä ukkoja jotka tarjoavat palveluksiaan. Jokainen on opas, kalastaja ja mitä vaan muuta, jolla voi rahastaa veneturistia. Poijut ovat pääsääntöisesti ihan ok, mutta ei niihin voi juuri silti luottaa eikä mitään vastuuvakuuksia ole. Suomalaiseen mentaliteettiin ei oikein sovi tämä yksityisyritteliisyyden lähestymislaji, joka on kohtalaisen suoraviivainen ja tungetteleva. Ei meillä koskaan mitään ongelmia ole ollut ja eikä ole ostettu mitään mitä ei olla tarvittu. Kyllä herrat ymmärtävät 'No thank you', mutta jos paikoissa ei juuri muutakaan ole ollut tarjolla niin ne on nähty.
St Lucian Rodney bayhin pääsin sitten aavistuksen verran auringonlaskun jälkeen, kello 23. St Vincentin sain sitten ajella moottorilla, kun ei tuullut juuri yhtään. St Lucialle pääsi kuitenkin ihan kohtuullisesti purjehtimaan virta vei vain joku 3-4 M länteen saaresta. Ei kuitenkaan tarpeeksi Soufrien vulkaaniset rikkipäästö 'tuoksuivat' kuitenkin pitkälle merelle. Auringonlaskun jälkeen väistin sitten öljytankkeria joka ilmestyi "yhtä-äkkiä " valohässäkästä. Samalla tulikin 30 solmun squalli, joka piti venettä hetken hieman vinossa. Itse en kastunut juuri ollenkaan, kun olin kiskomassa leen(tuulen suojan) puolella etupurjetta kasaan hampaat irvessä. Purjeen ollessa rullalla oli puuskakin jo mennyt ja pääsin ruorin taakse kastumaan sateeseen. Moottoripurjehdin sitten loppumatkan vastatuuleen, virtaan ja allokkoon... 'nautin' taas valitsemastani elämäntavasta. Lopulta saavuin Rodney Bayhin jossa oli ankkurissa yksi 100 m purjehdusristeilyalus valot päällä kaikissa mastoissa ja kansilla. Muuten lahti vaikuttu lähestyhjältä en nähnyt ollenkaan ankkurivaloja. Niinpä meinasinkin törmätä hämärään veneeseen etsiessäni ankkuripaikkaa. Sain kuitenkin pudotettua ankurin ja painuttua punkkaan untenmaille.
Aamulla huutelin marinaan ja pyysin tulla vastaan, koska olen 'singlehanded'. Lupauksista huolimatta ketään ei näkynyt, ajelin sitten itse sisään, jossa tulivat sitten laiturille auttamaan, tosin oli niin tyyntä että olisin pärjännyt yksinkin.
Rodney bayn marina olikin sitten taas veneen huoltoa (laturi asentaminen, siivousta, vesi- ja diesel tankkausta yms.) ja pari kurssia aikuisopintoja. Palkkasin pari tyyppiä vaihtamaan ankkurivalon, olisi itse pitänyt kiivetä mastoon saivat tuhlattua monta tuntia siihen. Kävin toki kanadalaisen ystävän kanssa kiertämässä taksilla St Lucian pakolliset nähtävyydet (tulivuori, marigot bay yms. ). Kun ne on kerran nähnyt ei ne niin ihmeellisiä ole. Viikon nautin veneestä, joka varmasti kiinni ja saa nukkua rauhassa. Suihkuista aamuin illloin ja uima-altaan suolattomuudesta. Tapasin pari suomalaista venekuntaa. Toisessa oli sauna, johon olisin päässyt viikon päästä. Vietin mainion illallisen suomalaisen perheen parissa. Heiltä oli dinghy 'irronnut' Tobago Cayssä ollessa ja olivat pakotettuja marinaan, kunnes saavat ostettua uuden. Kyllähän kolme solmua voi 'vahingossa' irrota.
St Vincentin satamat ovat todella syviä lukuunottamatta muutaman metrin kaistaletta johon saa pudotettua ankkurin. Käytännössä poijut, ovat käytännöllisin vaihtoehto. Poijut ovat yksityisyritteliäisyyden varassa . Ns. 'Boat boys" tulevat vastaan kaukana merellä, yleensä keski-ikäisiä ukkoja jotka tarjoavat palveluksiaan. Jokainen on opas, kalastaja ja mitä vaan muuta, jolla voi rahastaa veneturistia. Poijut ovat pääsääntöisesti ihan ok, mutta ei niihin voi juuri silti luottaa eikä mitään vastuuvakuuksia ole. Suomalaiseen mentaliteettiin ei oikein sovi tämä yksityisyritteliisyyden lähestymislaji, joka on kohtalaisen suoraviivainen ja tungetteleva. Ei meillä koskaan mitään ongelmia ole ollut ja eikä ole ostettu mitään mitä ei olla tarvittu. Kyllä herrat ymmärtävät 'No thank you', mutta jos paikoissa ei juuri muutakaan ole ollut tarjolla niin ne on nähty.
St Lucian Rodney bayhin pääsin sitten aavistuksen verran auringonlaskun jälkeen, kello 23. St Vincentin sain sitten ajella moottorilla, kun ei tuullut juuri yhtään. St Lucialle pääsi kuitenkin ihan kohtuullisesti purjehtimaan virta vei vain joku 3-4 M länteen saaresta. Ei kuitenkaan tarpeeksi Soufrien vulkaaniset rikkipäästö 'tuoksuivat' kuitenkin pitkälle merelle. Auringonlaskun jälkeen väistin sitten öljytankkeria joka ilmestyi "yhtä-äkkiä " valohässäkästä. Samalla tulikin 30 solmun squalli, joka piti venettä hetken hieman vinossa. Itse en kastunut juuri ollenkaan, kun olin kiskomassa leen(tuulen suojan) puolella etupurjetta kasaan hampaat irvessä. Purjeen ollessa rullalla oli puuskakin jo mennyt ja pääsin ruorin taakse kastumaan sateeseen. Moottoripurjehdin sitten loppumatkan vastatuuleen, virtaan ja allokkoon... 'nautin' taas valitsemastani elämäntavasta. Lopulta saavuin Rodney Bayhin jossa oli ankkurissa yksi 100 m purjehdusristeilyalus valot päällä kaikissa mastoissa ja kansilla. Muuten lahti vaikuttu lähestyhjältä en nähnyt ollenkaan ankkurivaloja. Niinpä meinasinkin törmätä hämärään veneeseen etsiessäni ankkuripaikkaa. Sain kuitenkin pudotettua ankurin ja painuttua punkkaan untenmaille.
Aamulla huutelin marinaan ja pyysin tulla vastaan, koska olen 'singlehanded'. Lupauksista huolimatta ketään ei näkynyt, ajelin sitten itse sisään, jossa tulivat sitten laiturille auttamaan, tosin oli niin tyyntä että olisin pärjännyt yksinkin.
Rodney bayn marina olikin sitten taas veneen huoltoa (laturi asentaminen, siivousta, vesi- ja diesel tankkausta yms.) ja pari kurssia aikuisopintoja. Palkkasin pari tyyppiä vaihtamaan ankkurivalon, olisi itse pitänyt kiivetä mastoon saivat tuhlattua monta tuntia siihen. Kävin toki kanadalaisen ystävän kanssa kiertämässä taksilla St Lucian pakolliset nähtävyydet (tulivuori, marigot bay yms. ). Kun ne on kerran nähnyt ei ne niin ihmeellisiä ole. Viikon nautin veneestä, joka varmasti kiinni ja saa nukkua rauhassa. Suihkuista aamuin illloin ja uima-altaan suolattomuudesta. Tapasin pari suomalaista venekuntaa. Toisessa oli sauna, johon olisin päässyt viikon päästä. Vietin mainion illallisen suomalaisen perheen parissa. Heiltä oli dinghy 'irronnut' Tobago Cayssä ollessa ja olivat pakotettuja marinaan, kunnes saavat ostettua uuden. Kyllähän kolme solmua voi 'vahingossa' irrota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)