St Barts - lenkkeilyä ja kuvia

Vihdoin kuviakin lenkin lomassa..

Tällainen neiti löytyi Simpukkarannalta. Huom tuon alla oleva hiekan ja kivien näköinen on simpukoita..

Toi valkoinen on meidän... Se jossa on sinivalkoinen lippu. Tässä lahti, jossa ollaan nyt ja vielä pari päivää.

Se äsken mainitty lahti on tuon mäen takana. Kuva ei kerro kaikkea, mutta vihjeeksi, että noin keskellä olevasta lohkareesta hiukan oikealle on neljä ihmistä. Onneksi matka takaisin oli ainakin eilen varjoisa. Sinänsä ihan hyvä, että tulee vähän lenkkeiltyäkin!

St Barts - kiertelyä maissa ja merellä

Nyt on kuljettu jo melkein 30 mailia.. Ihan kivasti vene tuli toissapäivänä St Martinilta St Bartsiin. Ihan ei kuitenkaan ehditty kirjaamaan itseämme sisään, kun snorkkeiloinnissa meni n. puol tuntia liikaa aikaa matkan varrella. Ankkuroitiin Shell Bayhin ja yön valvomisen jälkeen Janne kävi aamulla ensin näyttämässä passit ja ja sitte me Marian kanssa katsomassa kaupunki. Pohjoismainen olo täällä ruotsalaistenkin hallussa joskus olleella saarella. Hiukan Ranskan Rivieralla maustettuna. Pääkaupunki Gustavin kohdalla ankkurointi maksoi n 10 e, ja siirryttiinkin sitten Columbierin lahteen. Siellä huväkuntoiset poijut, eikä maksa mitään. Tuuli viuhui, mutta muuten nukutti hyvin. Matkalla muuten tultiin 8,1 solmua jolla perässä, mielestäni aika hyvin tällä miehistöllä;) Matka oli n. 3 mailia, ja itse asiassa takaisin päin.
Tuuli viuhuu edelleen, ollaan tuossa lahdessa varmaan muutama päivä, kun kuitenkin ok ja ruokaakin on varastossa. Käveltiin pikkupolkua pitkin läheiseen (n 1-2 km) kylään isom mäen yli aaltojen pärskyessä koillisrantaan ja kuinka ollakaan täältä löytyi netti... kannatti ottaa kone mukaan. Kuvia vaan ei saa näin vauhdissa ladattua, joten ne tulevat sitten perässä.
Seuraavaksi, sitten kun lähdetään, lähdetään varmaan Statiaan päin. Mutta nyt sitä rauhallista oleilua! (Venetöitä ei saa tehdä tuossa luonnonsuojelualueen lahdessa, jossa ollaan, tulkitsin niin, että siivouspäiväkin pitää siirtää..)

St Martinin kiertomatkaa

Viime torstaina päästiin siis matkaan lopulta matkaan. Tony toi viimeisen paperin sen verran myöhään, että tuli jo mieleen, että pitääkö vielä jäädä St Marteenin puolelle yöks. Mutta niin vaan Janne ehti hoitamaan muodollisuudet viranomaisten kanssa, että päästiin ajoissa klo 14.30 Ranskan puoleisen laguunin sillan avaukseen. Ei tarvinnut odottaa yhtään, mutta yksi sentään tuli vielä perässä. Sitten ankkuriin, ihan eka yritys ei onnistunut, mutta toisella kiinnityttiin hyvin ja Janne taas matkaan kirjaamaan meidät Ranskan puolelle Marigotiin. (Hiukan huvittavaa tämä, kun autolla, jollalla ja kävellen rajan saa ylittää, miten tahtoo)
Koko illan ja yön oli isot mainingit. Tuulta ei paljonkaan ollut, mutta aallot olivat isot. Veneitä tässä Marigotin edustalla oli varmaan 100 ankkuroituna, eli yksin ei keikuttu. Marian tuli pikkuisen paha olo, mutta meni ohi, kun juhlittiin ulkona täysikuuta. Maria taisi jopa saada nukuttua, aikusilla olikin sitten oudokseltaan toista. Kuu loisti hienosti lähes koko yön.
Aamulla käväistiin pikaostoksilla ja kahvilassa Marigotissa, johon oltiin tutustuttukin jo aiemmin autoreissuilla. Sitten ankkuri ylös ja taas matkaan. Tällä kertaa nostettiin jopa purjeet, ihan suht koht ok toimivat. Säätöä tietysti biminin poistosta yms. Ja noin 1,5 tunnin jälkeen päästiinkin seuraavaan lahteen eli Grande Caseen. Se on rauhallisempi ja pienempi kuin Marigot, mutta veneitä riittää sinnekin. Uiskentelua, snorklailuharjoitusta, ja huomattavasti pienemmät mainingit kuin edellisenä iltana. Illalla jolla-ajelu maihin, tapaksia rantaravintolassa ja kuun loisteessa takaisin.
Jolla-ajelun jälkeen ihmeteltiin, oliko vene siirtynyt, tuuli oli ainakin kääntynyt, mutta yksi vene tuntui olevan lähellä ihan väärässä paikassa. Nukkuminen ei tämän takia onnistunut oikein kunnolla nytkään, mutta yösateen jälkeen taas paremmin. Aamulla annettiin Jannen nukkua pitempään ja aamiaisella ihmeteltiin Marian kanssa vierestä kuuluvia molskahduksia. No kalathan ne sielllä hyppivät. 500 pikkukalaa edellä, neljä isompaa ja 2 aika isoa (hauen kokoista) perässä. Aamuauringossa näkyi pohjaan asti, vettä oli alla n. 4-5 metriä. Oudossa paikassa olleen veneen arvoituskin selvisi. Oli tullut siihen sillä aikaa, kun olimme rannassa. Lähtivät sitten aika aikaisin aamulla poiskin.
Taas snorklailuharjoituksia ja räpylöintiä, mulla oikeesti ekaa kertaa räpylät ja oma maski ja snorkkeli. Olosuhteet vihdoin kohdallaan;) Veneen ympäristössäkin näkyi kaloja yms. Mutta aika raskaalta ensikertaiselta tuntui nuo räpylät. Marialla oli snorkkelin kanssa aluksi vähän ongelmia, kun halusi niin kovasti sulkeltaa, eikä vain pysyä pinnalla.
Puolilta päiviltä mietittiin, mitä tehtäisiin ja päätettiin, että suihku olis tässä kohtaa kiva (veneen suihku on kyllä myös sinänsä ok, Lagoon Marinassahan ei suihkua saatu toimimaan) ja kun tuulikin oli kovenemassa, niin viereinen Anse Marcelin satama vois olla ok. Varsinkin kun siellä pitäisi onnistua myös maasta poistumisilmoitus, eikä tarvis sen takia mennä taksilla tms Marigottiin. Janne tarkisti, että paikkaa löytyy, mutta unohti kysyä hinnan.
Lähdettiin matkaan ja kun näytti hyvältä poikettiin vielä Creole Rockille kokeilemaan snorklailutaitoja 'käytännössä'. Yksi tukeva poiju oli juuri meitä odottamassa ja pienen säädön jälkeen saatiinkin vene siihen. Ja menoksi. Matkaa kivelle (oliks se nyt 57 jalkaa korkea..) oli ehkä 150 metriä. Hienosti Mariakin jaksoi sen ja nähtiin kaiken näköisiä värikkäitä kaloja. Aika hienoa ! Tunnin uiskentelun jälkeen takaisin veneelle huulet kirvelevinä. Mutta kivaa oli !
Poijussa ollessa päätettiin pikaisesti nostaa jolla ylös, mutta se ei nyt ollut niin pikainen toimitus, pitää vielä hioa. Etukajuutan ikkunaluukun salpa kärsi tällä kertaa.
Sitten taas matkaan, Terhi ratissa ja matka oli sen verran lyhyt, että Jannelle tuli kiire, niin että jarruteltiin hiukan lahdessa ennen satamaa, jotta ehti soittamaan satamavahdille, että nyt ollaan tulossa. Janne näki (ja me muut melkein) siinä sivussa vesikilpikonnan.
Meno satamaan oli tosi kapea, ja satama tosi suojainen. Hiukan taiteilua vaati kuitenkin, mutta paikka saatiin. Vähän hirvitti, mitä maksaa, mutta ei nyt sitten kuitenkaan kuin n. 35 euroa. Internettiä ei ollut laiturilla lupauksesta huolimatta, mutta hotellin lobbyyn sai tulla. Hotelli semmoinen Radisson Spa, jossa valtavat istutukset yms. No meillähän näistä viiden tähden hotelleista on kokemusta, heh heh.. Suihku toimi melkein kuten pitikin. Ja suojainen paikka oli tosi ihana yöllä, kun satoi ja tuuli ihan kunnolla. Saatiin vihdoin nukuttua!
Nyt vietän aikaa tässä hotellin lobbyssä surffaten, Maria ja Janne on pitämässä kuvistunteja rannassa hiekkalinnan tekovälineet mukana. Seuraava yö ollaan vielä täällä, merellä keltaisen lipun varoitus. Katsotaan sitten lähdetäänkö huomenna vai vasta keskiviikkona kohti seuraavaa paikkaa eli varmaan Bartsia (tai joku semmoinen). Nyt kamat kantoon ja kirja käteen ja rannalle..

Täydenkuun ja lipunnoston juhlaa

Muutamana viime päivänä varusteiden tarkistus ja kunnostus on edelleen jatkunut. Samoin etänä hoitui meidän kannalta hienosti veneen rekisteröinti Suomeen, kiitos Pekka. Kumiankkaa ei ole näkynyt, mutta muuten kaikki kuvissa näkyvät löytyvät. Lisää on pitänyt hankkia lähinnä varaosia ja nyt viimeisenä vielä kiikarit. Esimerkiksi pelastusliivit aikusille löytyivät veneesä. Marialle otettiinkin kotoa mukaan. Lagoon Marina on ollut hyvä paikka, n. 700 m kumpaankin paikalliseen vähän edullisempaan venetarvikeliikkeeseen: Island Water Wordliin ja Budget Marineen. Samoin ruokakauppoja lähettyvillä.

Varustelun ohessa olen edennyt opiskeluissakin, eka tentti tehty ja luentokin kuunneltu. Jannen aika on vielä kulunut kunnostuksiin. Marian koulua on pidetty kummatkin. Pari kertaa ollaan tehty ite ruokaa, mutta muuten on melkein syöty ravintoloissa. Tosi hyvää joka kerta, jopa Marian mielestä. Eikä kuitenkaan ihan joka kerta ranskalaisiakaan..

Eilen päästii huristelemaan dinghyllä ja nyt on myös sukellusvarusteet ja lisää valuuttaa. Tänään pitäisi irroittaa köydet ja lähteä matkaan. Ennen sitä pidetään vielä lipunnostojuhla, nyt kun rekisteröinnin jälken saadaan Suomen lippu veneen perään!

Toivottavasti maastalähtömuodollisuudet hoituvat helposti, että päästään Ranskan (St Martin) puolelle vielä ennen iltaa (matka autolla n 20 minuuttia). Vaikka kuutamo on täällä ollut eilen ja toissapäivänä tosi upea, ei sen valossa ihan ekaa purjehdusta viitsisi tehdä. Mukavampi sitten ihailla ankkurissa. Eli nyt matkaan ohoi!

Veneen varustelu St Maarteen Simpson Bay Lagoon Marine

Aika rientää kun on tekemistä ja tekemistä on kun omistaa veneen. Vene on nyt vihdoin minun kun sain kauppakirjat veneeseen ja joudun tästä lähtien maksamaan kaikki siihen liittyvät kulungit itse.

Veneen ostoon liittyy kaikenlaista byrokratiaa ja en saanut aloittaa varustelua kun vene oli maissa koska vaikka maksu suoritettiin euromääräisen SEPA alueella rahojen siirtoon meni silti 4 pvää. On se melko kummallista kuinka kauan bitti siirtyy pankkien välillä.

Vakuutuksen saaminen suomalaisilta yhtiöiltä osoittautui yllättävän vaikeaksi vain Pohjola suostui tekemään laskelmia tosin en koskaan saanut niitä vaikka soittivat pariin kertaan aamuyöllä paikallista aikaa. Paikallinen yritys, Pantenius ja Yachtpool esittivät tarjoukset jotka osuivat samaan kastiin. Tosin Pantenius oli siirtänyt minun asiakkuuden käsittelyn ruotsin toimistolle jotka onnistuivat sekoittamaan kaikki pyyntöni sain kruunumääräiset arviot eri merialuilta eri veneille. Kun saivat vihdoin laskettua tarjouksen olin jo ehtinyt saada yacht poolilta vakuutuksen. Palvelu oli kohdallaan ja kaveri soitti minulle ja sopimukseen kirjattiin että vakuutus on voimassa seuraavana päivänä jolloin vene lasketaan vesille. Tosin hieman laittoi epäilyttämään kun puhelimen (kännynumeron) vastapäässä ei puhuttu täydellistä suomea(suomessa asuva saksalainen agentti) ja taas piti laittaa toimintayksikkö valuuttaa tilille tosin tällä kertaa suomalaiselle. Olisin muutoin kallistunut Panteniuksen puoleen mutta kun käsittely siirtyi ruotsiin ja lisäksi Yachtpoolilla oli laillinen edustaja suomessa ja oikeus käytäisiin suomessa mikäli jotain tapahtuisi.

Kun rahat vielä viipyivät pankissa minulla ei ollut asiaa varustella venettä joten kiertelin saarta ja odottelin perhettä. Lainasin agentilta "auton" (ruosteinen valmiiksi kolaroitu romu jonka kone keitti) 100e /vko ja ajoin saaren läpi vakuutuksena oli "if somebody crashes in you it's ok if you crash into somebody you pay" edullisempaa vuokraa ei saarelta löydy. Agentilta olin saanut käyttööni myös paikallisen prepaid puhelimen.

Sain kuitenkin olla paikkalla kun läpivientien venttilit vaihdettiin. Tumma kaveri jonka agentti oli palkannut tekemään korjaukset tuli paikalle ja aloimme työstää sulkuventtiilien irroitusta. No septitankin tyhjennysletkun irroittaminen osoittautui hankalaksi koska kaverilla ei ollut jatkojohtua mukana niin että olisi saanut lämpöpuhaltimen pehmittämään putkea. Kaveri kuitenkin kävi hakemassa pajalta kaasupuhaltimen kun ei ollut jatkojohtoa hieman hirvitti kun sillä lämmitteli. Soitin jo agentille ja ihmettelin että minkälaisen kaverin se oli palkannut. Loppujen lopuksi letkusaatiin irti ja läpivientien tiivisteet eivät siirtyneet paikalta olin itse toisella puolella pitämässä kiinni kun kaveri runnoi irti jumiutuneet venttiilit. Kun kaveri tuli takaisin sain lainaksi sähköjohdon ja putkiloa saatiin hilattua kiinnipäin tosin ei samanlaisesti kuin se oli ollut valkoinen letku oli hiilentynyt ja sikaflexillä oli jatkettu putkea kun ei saatu perille asti.

Lopulta perhe saapui mutta en vieläkään saanut venettä ja sain agentilta viestin että veneen lasku siirtyy ja hän ilmoittaa kun on takaisin saarella. No ilmoituksesta huolimatta eihän niin tapahtunut vaan telakka laski veneen jo puoleltapäivin kun en ollut paikalla tarkastamassa läpivientejä. Kun sitten tulin iltapäivällä oli jo kiire siirtää venettä pois alta toisen veneen tullessa veteen. Totesin läpiviennin vuotavan hieman mutta että se kiristyksellä saataisiin kuntoon. Valitin agentille kun pääsimme marinaan ja korjaus hoidettaisiin kuntoon. Sama kaveri ilmestyi aamulla korjailemaan mutta tarvittiin vielä sukeltaja koska venttilin mutka osoitti kiristyksen jälkeen väärään suuntaa eikä putka saatu kiinni.
Loppujen lopuksi venttiili ei enään vuotanut tosin ei sitä saa täysin auki koska putki on tiellä. Tosin eipä täällä päin kukaan tuota septitankkia käytäkkään ei täällä juurikaan ole imutyhjennysasemia.

Venellä maailman kolkkia kruisatessahan tarkoittaa että pääset korjaamaan venettä eksoottisissa paikoissa. Vasta kun vene olin allekirjoittanut täydellisen vastuuvapauden saimme tutkia venettä.

St Maarten / St Martin satamaelämää

Pääsimme Marian kanssa hienosti perille St Maartenille jo tiistaina yhden Antigualla All Inclusive hotellissa vietytyn yön jälkeen. Pariksi yöksi oli vielä hotellimajoitusta kodikkaassa Turqouise Shell Inn:issä. Sitten torstaina vene laskettiin vesille ja saman tien muutettiin sinne. Vene on tosi siisti, vaikka kaikenlaista tavaraa on ehkä vähän liikaakin, joulukuusesta sähkövatkaimeen ja erilaisia pyyhkeitä varmaan 50, kaikki huolellisesti muoveihin pakattuina. Yritetään vielä saada osa menemään takaisin entisille omistajille. On tästä kuitenkin se hyöty, ettei tarvi yrittää löytää täältä kaikkea tarvittavaa. Tosin kauppojen valikoimat vaikuttavat täällä varsin oivallisilta. Tänään vietettiin yli tunti ruokakaupassa, valikoimaa oli niin paljon, ettei tiennyt mitä olisi ostanut. Hinnat samoissa luokissa kuin Suomessa, paitsi viineissä ja oluissa ja muissa alkoholeissa.
Vielä kulkuvälineenä on ollut auto, jolla on kierretty saarta. Yksi kerta koko ympyrä ja toisella kerralla puolikas. Ollaan nyt ihan rauhassa, kun ei tarvi viikon päästä lähteä takaisin. Uitu on tietty joka päivä ihanan kirkkaassa ja lämpimässä vedessä, mutta ihan sataman lähellä ei uimaan pääse. Muuten satama on ihan ok pieni satama. Siistit, uudet suihkut ja vessat, tosin suihkuun ollaan päästy vain kerran ja sen jälkeen kolikkoautomaatti on vain syönyt rahoja. Esim tänään kummallakin kerralla joku oli juuri ollut suihkussa, mutta sitten ei enää toiminutkaan. Ei olla kuitenkaan ainoita, joille tekee noin. Tänään tosin oli pakko ottaa suihkut ulkoilmassa laiturivedellä, koska oltiin niin hikisiä trooppisen vaelluksen jälkeen. Nyt tuntuu huomattavasti paremmalta.
Koulutehtäviä on tehty, oma opiskelu jäänyt vielä vähän pienemmälle. Keskiviikkona on eka tentti, kirja tosin sama, jota kävin jo aika paljon läpi ennen lähtöä esseetä tehdessä. Mutta pitää siihen vielä lukeakin.
Torstaihin asti on maksettu satamamaksu, tosin mulla torstaina luento, joten pitää katsoo, lähdetäänkö silloinkaan liikkeelle.
Ei ollenkaan hassumpaa, nyt vähän tuntuu siltä, että ensi yönä ei edes tuule paljoo tai sada. Muuten sadekuuroja on ollut ihan päivittäin, mutta ne on oikeastaan vain virkistäviä. Yöllä tuuli on hiukan haitannut nukkumista, kun viuhuu hyttysverkkojen läpi ja ujeltaa mastoissa. (Joka meillä pienimmästä päästä.) Nyt veneessä vallitsee rauha, Janne ja Maria nukkuu. Pahin jet lag on voitettu, mutta koska on hienoa herätä auringon noustessa, paras pitää vielä hiukan aikaisesta rytmistä kiinni ja kömpiä nukkumaan näin ajoissa ennen yhtätoista. On kuitenkin jo enkka täällä..

BVI ja St Martin

Päivityksestä tulikin pitempi tauko veneen hankkiminen olikin yllättävän pitkä prosessi.

Lähdin Antiguasta BVI:lle jossa agentti Clive Allen oli järjestänyt minulle kohtuullisen(120US/yö) majoituksen. Satuimme istumaan samassa lentokoneessa mutten ajatellut ettei kaveri varvastossuissa ja ajamaton parta olisi agenttini. BVI maahanmuutto viranomaiset olivat sitä mieltä ettei jos ei ole lentolippua ulos maasta ei ole asiaa maahan. Yritin selittää että en ole lentämässä vaan ostan veneen, homma selvisi kun viranomainen sai kiinni agentin. Pidimme pitkä session jossa kerroin mitä etsin ja sitten se esitteli vaihtoehdot. Kiikarissa minulla oli uudehko entinen vuokravene jossa olisi EU kriteerit valmiina mahdollista tuontia varten.  Selvisi kuitenkin paikan päällä ettei vuokraveneitä ole välttämättä saatavissa nyt kun on korkea sesonki ja veneet ovat vuokrakäytössä. Samoin vapautuneet veneet kunnostetaan sitä mukaan kun ne on aikataulutettu eli jos vuokra veneen haluaa se vapautuu käyttöön vasta maaliskuussa. No en lannistunut siitä kaveri selvitti mitkä vuokraveneet olisivat valmiina 2 viikon sisällä. Kiikarissa olisi siis 40+ jalkainen tuotantovene 2000 luvulta kolmella hytillä.

Kävimme katsomassa Oceanis 423 joka oli kyllä upeassa kunnossa ja sellainen kuin olin ajatellut tosin liian arvokas meidän budjettiin lisäksi vuokraveneisiin joutuu ostamaan dinghyn eli jollan ja perämoottorin joka nostaa lopullista hintaa. Kutkutti myös heidän tarjoama 40 jalkainen First joka oli kunnostettu kivaan kuntoon tosi moottori oli vuodelta -95 ja omat mieltymykseni alkaa mekanikoimaan 30 asteen moottoritiloissa on hyvin rajoitettu. Tuli katsottua myös Moody 36 CC mutta keskihytti ei enään miellytä omaa eikä suuren ostavan yleisön mieltä joten jälleenmyynti olisi hankalaa. Loppujen lopuksi parhaimmaksi vaihtoehdoksi näytti olevan että odottettaisiin maaliskuuhun ja ostettaisiin vuokraamon kunnostama vene. Odottelu BVI:llä olisi turhan arvokasta joten kävi mielessä että matkustamme etelämmäksi Dominicaan tai miksei Thaimaahan odottelemaan.

Alkuperäiseen suunnitelmaan lentää karibialle ja ostaa vene se ei oikein sopinut joten katselin myös muiden saarten tarjontaa ja muutama kiinnostava SO 37 löytyi USVI sekä pari vaihtoehtoa St Martinista sekä jokunen Martiniquelta. Joten aattelin että  lehden katsomaan niitä enkä jää luuhaamaan BVIlle. Tosin kun oli katsellut n. 10 eri venettä joista mikään ei oikein täyttänyt kriteerejä sai myös hyvän kuvan veneiden kunnosta. Ei ne vuokraveneet niin loppuun asti ajettuja ole kuten moni väittää ja jotkut omistajien veneet voivat sisältää kaikenlaista kivaa vuodelta n. jonka toimintakunto on arvoitus ja tuppavat haluamaan vastinetta niihin sijoittuun omaisuuteen. USVIn veneet olivat vuodelta 2000 joten kokemuksen mukaan ei kannattanut mennä sinne kun veneen kunto ei näy mielestäni hinnassa tarpeeksi. St Martinissa oli yksi 343  ja yksi SO 37 joten sinne siis.

St Martin on saari joka on jaettu kahtia hollantilaiselle puolelle ja ranskalaiselle puolelle joten tulin takaisin EU:n kamaralle ja maahantulo oli helppo. Ranskalaisella puolella kelpaa jopa eurot , hollannin puolella myös omat karibian guldenit. Sain buukattua hotellihuoneen pariksi päiväksi phillipsburgissa joka hollannin pääkaupunki mutta oikeasti risteilyturistien shoppausmesta.

Se benetau 343 oli varustettu kahdella erillisellä ilmastoinnilla kummallekkin hytille ja se oli myös pistetty siihen hintaan, vastaavan 343 saisin maaliskuussa BVIltä 35% vähemmällä joten ei oikein ollut mieleen.  Jeannau 37 Sun Odessey v. 2004 sen sijaan oli yllättävän hyvässä kunnossa ja 1 omistajan vene joka oli ollut melkoisen pilkun tarkaa veneen varustamisessa ja huollossa. Mekaanisista osista kuten pumpuista löytyi kokonaan uusi pumppu varaosiksi.

Joten kun olin tutkinut sitä muutaman tunnin päätin että teemme tarjouksen tosin omistajan agentti oli sitä mieltä että hinta ei ole muutettavissa. Yön yli nukkuttuani tein kuitenkin tarjouksen. Palkkasin katsastajan vaikka vene oli katsastettu 4 kk sitten. En uskonut että se mitään löytää mutta halusin kuitenkin toisen mielipiteen. Muutama valo ja pari läpivientiä oli jumissa sekä ankkuriketju vaihtokunnossa.

Seuraavan päivänä olikin sitten koeajo ja veneenpohjan tarkastus. Kone kävi tyhjäkäynnillä ihan hyvin mutta kun laittoi vaihteen päälle alkoi hyytymään kuten minun hymykin. Herrat agentti ja katsastaja olivat sitä mieltä että polttoaineen saanti on ongelma ja jossain on tukos. Totesin että katsotaan miten on. Niinpä agentti kävi läpi polttoaineletkut ja filtterit mutta ei saanut konetta toimimaan lopulta sai kutsutta paikalle Yanmarin mekaanikon joka 2 minuutissa paikallisti ongelman polttoainepumppuun varmistettuaan vielä että niin on asennettiin uusi polttoainepumppu jonka jälkeen kone toimi moitteetta.

Missasimme ylösnoston ja se meni seuraavalle päivälle veneestä löytyi valmiit maalit pohjanmaalaukseen ja aattelin että se menee samalla nostolla joka kuitenkin maksaa parisataa ja lupasin maksaa maalauksen. Ei huvittanut lähteä kalpeanaamana maalaillemaan pohjaa keskipäivän helteessä. Pohja näytti ihan ok eikä välttämättä olisi tarvinnut maalia aattelin kuitenkin että se on pois alta eikä venettä välttämättä tarvitse nostaa ylös kesäkuussa eikä olla putsaamassa kesken kauden kovin montakertaa . Tarkoituksena on kuitenkin lillua ankkurissa pidempiä aikoja ja hoitaa opiskelu- ja kouluasioita.

Heiman mietintää aiheutti se että myyjänä oli eteläafrikkalaisen brittiläisen espanjassa asuvan pojat. Tosin eipä tuo järjestely niin kovin kummallinen ollut. Mutta paperinpyöritysbyrokratia näytti asianmukaiselta. Tarjouksen esittäminen ja katsastuksen tekeminen, katsastuksessa havaittujen asioiden korjaaminen sekä pohjanmaalaus, UK rekisteristä poistaminen, Suomen rekisteriin saaminen, rahojen lähettäminen off shore pankkiin.  Kaikki melkoista säätöä nyt kun vielä saan veneen vakuutettua niin allekirjoitan veneen hyväksynnän ja vene on minun ja laskut alkaa juoksemaan. Myyjä saa rahansa vasta kun saadaan kauppakirja (Bill of Sale).  Sen pitäisi tulla ensiviikolla .