St Martinin kiertomatkaa

Viime torstaina päästiin siis matkaan lopulta matkaan. Tony toi viimeisen paperin sen verran myöhään, että tuli jo mieleen, että pitääkö vielä jäädä St Marteenin puolelle yöks. Mutta niin vaan Janne ehti hoitamaan muodollisuudet viranomaisten kanssa, että päästiin ajoissa klo 14.30 Ranskan puoleisen laguunin sillan avaukseen. Ei tarvinnut odottaa yhtään, mutta yksi sentään tuli vielä perässä. Sitten ankkuriin, ihan eka yritys ei onnistunut, mutta toisella kiinnityttiin hyvin ja Janne taas matkaan kirjaamaan meidät Ranskan puolelle Marigotiin. (Hiukan huvittavaa tämä, kun autolla, jollalla ja kävellen rajan saa ylittää, miten tahtoo)
Koko illan ja yön oli isot mainingit. Tuulta ei paljonkaan ollut, mutta aallot olivat isot. Veneitä tässä Marigotin edustalla oli varmaan 100 ankkuroituna, eli yksin ei keikuttu. Marian tuli pikkuisen paha olo, mutta meni ohi, kun juhlittiin ulkona täysikuuta. Maria taisi jopa saada nukuttua, aikusilla olikin sitten oudokseltaan toista. Kuu loisti hienosti lähes koko yön.
Aamulla käväistiin pikaostoksilla ja kahvilassa Marigotissa, johon oltiin tutustuttukin jo aiemmin autoreissuilla. Sitten ankkuri ylös ja taas matkaan. Tällä kertaa nostettiin jopa purjeet, ihan suht koht ok toimivat. Säätöä tietysti biminin poistosta yms. Ja noin 1,5 tunnin jälkeen päästiinkin seuraavaan lahteen eli Grande Caseen. Se on rauhallisempi ja pienempi kuin Marigot, mutta veneitä riittää sinnekin. Uiskentelua, snorklailuharjoitusta, ja huomattavasti pienemmät mainingit kuin edellisenä iltana. Illalla jolla-ajelu maihin, tapaksia rantaravintolassa ja kuun loisteessa takaisin.
Jolla-ajelun jälkeen ihmeteltiin, oliko vene siirtynyt, tuuli oli ainakin kääntynyt, mutta yksi vene tuntui olevan lähellä ihan väärässä paikassa. Nukkuminen ei tämän takia onnistunut oikein kunnolla nytkään, mutta yösateen jälkeen taas paremmin. Aamulla annettiin Jannen nukkua pitempään ja aamiaisella ihmeteltiin Marian kanssa vierestä kuuluvia molskahduksia. No kalathan ne sielllä hyppivät. 500 pikkukalaa edellä, neljä isompaa ja 2 aika isoa (hauen kokoista) perässä. Aamuauringossa näkyi pohjaan asti, vettä oli alla n. 4-5 metriä. Oudossa paikassa olleen veneen arvoituskin selvisi. Oli tullut siihen sillä aikaa, kun olimme rannassa. Lähtivät sitten aika aikaisin aamulla poiskin.
Taas snorklailuharjoituksia ja räpylöintiä, mulla oikeesti ekaa kertaa räpylät ja oma maski ja snorkkeli. Olosuhteet vihdoin kohdallaan;) Veneen ympäristössäkin näkyi kaloja yms. Mutta aika raskaalta ensikertaiselta tuntui nuo räpylät. Marialla oli snorkkelin kanssa aluksi vähän ongelmia, kun halusi niin kovasti sulkeltaa, eikä vain pysyä pinnalla.
Puolilta päiviltä mietittiin, mitä tehtäisiin ja päätettiin, että suihku olis tässä kohtaa kiva (veneen suihku on kyllä myös sinänsä ok, Lagoon Marinassahan ei suihkua saatu toimimaan) ja kun tuulikin oli kovenemassa, niin viereinen Anse Marcelin satama vois olla ok. Varsinkin kun siellä pitäisi onnistua myös maasta poistumisilmoitus, eikä tarvis sen takia mennä taksilla tms Marigottiin. Janne tarkisti, että paikkaa löytyy, mutta unohti kysyä hinnan.
Lähdettiin matkaan ja kun näytti hyvältä poikettiin vielä Creole Rockille kokeilemaan snorklailutaitoja 'käytännössä'. Yksi tukeva poiju oli juuri meitä odottamassa ja pienen säädön jälkeen saatiinkin vene siihen. Ja menoksi. Matkaa kivelle (oliks se nyt 57 jalkaa korkea..) oli ehkä 150 metriä. Hienosti Mariakin jaksoi sen ja nähtiin kaiken näköisiä värikkäitä kaloja. Aika hienoa ! Tunnin uiskentelun jälkeen takaisin veneelle huulet kirvelevinä. Mutta kivaa oli !
Poijussa ollessa päätettiin pikaisesti nostaa jolla ylös, mutta se ei nyt ollut niin pikainen toimitus, pitää vielä hioa. Etukajuutan ikkunaluukun salpa kärsi tällä kertaa.
Sitten taas matkaan, Terhi ratissa ja matka oli sen verran lyhyt, että Jannelle tuli kiire, niin että jarruteltiin hiukan lahdessa ennen satamaa, jotta ehti soittamaan satamavahdille, että nyt ollaan tulossa. Janne näki (ja me muut melkein) siinä sivussa vesikilpikonnan.
Meno satamaan oli tosi kapea, ja satama tosi suojainen. Hiukan taiteilua vaati kuitenkin, mutta paikka saatiin. Vähän hirvitti, mitä maksaa, mutta ei nyt sitten kuitenkaan kuin n. 35 euroa. Internettiä ei ollut laiturilla lupauksesta huolimatta, mutta hotellin lobbyyn sai tulla. Hotelli semmoinen Radisson Spa, jossa valtavat istutukset yms. No meillähän näistä viiden tähden hotelleista on kokemusta, heh heh.. Suihku toimi melkein kuten pitikin. Ja suojainen paikka oli tosi ihana yöllä, kun satoi ja tuuli ihan kunnolla. Saatiin vihdoin nukuttua!
Nyt vietän aikaa tässä hotellin lobbyssä surffaten, Maria ja Janne on pitämässä kuvistunteja rannassa hiekkalinnan tekovälineet mukana. Seuraava yö ollaan vielä täällä, merellä keltaisen lipun varoitus. Katsotaan sitten lähdetäänkö huomenna vai vasta keskiviikkona kohti seuraavaa paikkaa eli varmaan Bartsia (tai joku semmoinen). Nyt kamat kantoon ja kirja käteen ja rannalle..