Marian kanssa käytiin jo edellisenä päivänä katsomassa viereinen La Sagasse - hotelli ja vaikutti ok:lta, mutta kovin hyttysmäiseltä paikalta. Rantakin oli ok, mutta aallot oli aika kovat tuona päivänä ja meille kävi kunnon hiekkarantavahinko: Kun menin huuhtelemaan uikkaria jätin muut tavarat vain n 7 metrin päähän, johon ei ollut lähimaillekaan tullut yksikään aalto. Ja samantien kuuluu Marian hätääntynyt huuto, äiti, nää menee. Kaikki repussa olleet tavarat meni virran mukana, osa putosi aiemmin, osa myöhemmin. No saatiin kaikki tavarat kasaan ja suurimmaksi ongelmaksi jäi tumma hiekka, sitä tuntui olevan kaikkialla. Ehkä se kuitenkin vaikutti siihen, että ei ollut niin kauheen innostunut ajatuksesta mennä tuohon hotelliin.
Olikin kiva huomata, että telakalla nukkuminen olikin ok. Hyttysiä ei ollut oikeastaan kovinkaan paljoa ja tuulen virekin osui veneelle niin, että nukkuminen onnistui, tosin Kalle joutui luopumaan kansinukkumisesta ja tulemaan sisälle. Puusammakot ja varmaan jotkut rantasammakotkin piti kyllä melkoista konserttia yön ajan. Jo aiemmin oltiin nautittu telakan lämpimistä suihkuista, sekin puoli oli siis ok.
Vaihdettiin suunnitelmaa niin, että tehdään loppuvalmistelut vauhdilla ja mennään sitten Grand Ansen lähettyville hotelliin. Ihan joka syksy ei näin perusteellista loppusiivousta ole tullut Suomessa veneille tehtyä. Nyt käytiin läpi ihan koko vene yltä ja alta. Jos Kalle ei olisi ollut mukana, ei oltaisi varmaan saatu valmiiksi sunnuntaihinkaan mennessä. Nyt päästiin perjanta-iltana siihen vaiheeseen, että jätettiin loput salmiakit rantabaariin ja sinnepä jäivät ruotsalaiset opettelemaan ja opettamaan salmiakkikossun valmistusta muulle porukalle.
Itse mentiin reilusti hieltä haisevina aikas hienoon hotelliin Grand Anse Beach Resortiin. Viilentävät pyyhkeet tuntuivat aika hassuilta kun päivän kuumuuden ja hikoamisen jälkeen iltasella alkoi jo tuntua muutenkin viileältä. Suihkun jälkeen olo alkoi pikku hiljaa palautumaan ja aamulla Maria oli komentanut papan uimaan jo seitsemän aikoihin melkoisen hienoon uima-altaaseen. Janne taas meni sukeltamaan. Ja iltapäivällä Mariakin pääsi ihan oikealle sukellusretkelle. Oli vain jo kaikesta aamupäivän uinnista ja aamiaisen metsästyksestä niin väsynyt, että ei jaksanut kunnolla sukellella, eikä päässyt kalojen luo, kun riutta oli sen verran syvällä.
Illan edellä lepotauon jälkeen pidettiin vielä hotellihuonejuhlat, teemana mm. koulun kevätjuhla. Oli tosi hienoja esityksiä ja hyvä todistus koululaiselle! Reippaasti jaksoi koko neljä kk opiskella ja tehdä läksyjä, vaikka vene keikkuikin välillä kovasti myös ankkurissa ollessa.
Sunnuntaiaamu alkoi synttärilaululla Marialle. Jannen piti vielä käydä telakalla, mutta kun bussit eivät sunnuntaina kulkeneetkaan, vei lopulta avaimen Tigerin perheelle. Menevät samalle telakalle heinäkuussa, voivat viedä avaimen sitten. Meille jäi pakkaustarkistusten jälkeen aikaa vielä rantakävelyihin ja uintiin kirkkaassa vedessä. Ihanan rentouttavaa. Maria innostui vain viime hetkellä sukeltelemaan uima-altaalla niin, että silmät olivat punaisina ja tuliaisten hankintaan varattu aika meni vessassa silmiä huuhtoessa.
Ja sitten olikin aika lähteä lentoon kohti Suomea.
Tosi nopeasti meni tämä 4 kk. Kertaakaan ei oltu nuhassa tms kipeänä, vain pää oli kipeänä pariin kertaan, joko jollain omasta syystä ja jollain muulla sitten muusta. Jannen vatsa reistaili vissiin kerran (siis huomattavasti vähemmän kuin kotona). Kävelyretkillä saadut hyttysten pistot aiheutti välillä tuskaa niin, että allergialääke ei meinannut riittää, mutta muuten allergialääkettäkään ei olisi tarvinnut (kotona keväällä päivittäin + suihkeita lisäksi). Tapaturmaisia henkilövahinkoja oli Marian varpaan jääminen luukun alle ja Pekan sormen jääminen jäkaapin oven väliin. Muita vahinkoja jollan pyörähtäminen ja vaurioituminen ja ankkuriblogin irtoaminen kaksi kertaa. Keulahytin luukun salpa meni ulkopuolelta rikki ja äyskäri melkein hukkui, mutta löytyi sitten. Suurin vahinko oli varmaan laturi, joka hajotettiin telakalla väärällä virralla ja jäi korjaukseen.
Opiskelusta tuli stressiä, ja välillä kiukutti, mutta pääsääntöisesti kaikki meni varsin hyvin. Välillä osattiin nauttia kunnolla, välillä taas meni arkiseksi. Päivärutiini oli lähes auringon mukainen - aamulla herättiin yleensä viimeistään puolikahdeksalta, usein jo aiemmin; nukkumaan mentiin viimeistään yhdeksältä paria poikkeusta lukuunottamatta. Väliin koulua, opiskelua, purjehdusta, snorkkelointia, uintia, hyppimistä, kävelyretkiä, hyvää ruokaa, ruuan hankintaa. Yksinkertaista ja rauhallista ja yllättävän helppoa. Tämän voisi ottaa uusiksikin!!
