Grenadiineilla oltiin reilu kuukausi ja tuli koluttua paikkoja useampaan kertaankin erilaisilla porukoilla. Kauniita maisemia ja äärettömän kirkasta vettä oli tarjolla kerrakseen.
Toukokuun puolivälissä siirryttiin sitten Grenada - Carriacoun puolelle. Maihin kirjaus Carriacoussa onnistui kipparilta vanhalla rutiinilla vaivatta. Ei tullut ongelmaa siitäkään, että Bequialla käytiin vaihtamassa miehistöä useaan kertaan niin, että ylimääräinen paperilappu täyttyi kommenteista.
Carriacoussa vietettiin pari yötä Tyrrel Bayssä. Kävin tekemässä tentin rantaravintolassa, kun netti tietty lopetti toiminnan veneelle asti juuri ennen tentin alkua. Toiset kävi tutustumassa mangroverämeikön ostereihin ja rantaan vähän enemmän.
Sitten alkoikin uusi teema: viimeiset. Eli viimeinen pitempi purjehdus tehtiin sopivassa tuulessa vauhdikkaasti aamupäivän aikana Carriacoulta Grenadan länsirannalle. Rannan läheisyydessä tuuli loppui, mutta sen sijaan saatiin muuta seuraa. Ensin vähän kauempana hyppi muutama delfiini ja sitten vähän ajan päästä tuli varmaan kolmisenkymmentä ihan veneen lähelle. Upeaa!! Ovat vaan ihan mahdottomia kuvattavia, videolle jotain tarttui, mutta valokuvissa näkyy vain vettä..
Molinieren meripuiston vierestä löytyi poiju, johon kiinnityttiin. Syvyyttä oli niin paljon, ettei ollut mitään toivoa tarkistaa poijun kuntoa, mutta siistiltä vaikutti, vaikka olikin aika lähellä viereistä. Iltapäivällä sateli, mutta sateiden välissä ehdittiin käymään snorkkeloimassa Molinieren patsaspuistossa. Hauska paikka. Mereen on aseteltu erilaisia veistoksia, esimerkiksi piirissä olevia lapsia, polkupyörä, kirjoituskoneella kirjoittava mies, isonenäinen olio ja merenneito. Aamulla palattiin katsomaan veistoksia paremmassa valossa, ja nähtiin kirjoituskonetyyppikin kunnolla. Illalla se näytti lähinnä vanhalta poijulta. Paikalla oli myös paljon kaloja ja erilaisia seinämiä. Kaiken kaikkiaan hieno viimeinen snorklailupaikka!
Sitten siirryttiin St George'sin ja Grand Anse edustalle. Laaja lahti oli hämmästyttävän tasainen, yöllä tosin hiukan keikutti ja Rum Runnerskin perjantai-illan kunniaksi musisoi sen verran kovasti, että ainakin kannella nukkuva Kalle heräsi. Aamulla kuitenkin jollailtiin kaupungille, käytiin vilkkaalla torilla, joka oli ihan yhtä turistimiljöö kuin Helsingin kauppatorikin ja sitten päätettiin vielä kysellä, miten päästäis jollekin vesiputoukselle.
Annandalen vesiputoukset löytyi tosi helposti, kunhan ensin tajuttiin mennä bussiasemalle hakeen oikea bussi. Tosi kiva paikka. Putouksen vieressä oli pieni puutarha ja putoukseen pääsi uimaan ja ... hyppimään... 
Lisäksi oli hyvät vessat ja pukuhuoneet putoukselle mennessä. Kaikki tämä vain bussimatkan (2,5 EC dollaria / aikuinen) ja trubaduurin maksun (2,5 EC dollaria) hinnalla. Valokuvist Säästömatkamme jatkui seuraavaksi jolla-ajelulla ympäri Garenagea. Risteilymatkalaisille samaa tarjotaan 15 us dollarilla/hlö. Saatiin taas seurailla veneiden tuloa ja menoa, aika vaihtuvaa oli naapurusto. Yksi katamaraani taas pelästytti meidät, mutta liukui n. 10 metrin päästä ohi ja pysähtyi sitten meidän taakse, liukuminen tapahtui aamulla ja porukka oli ko veneestä lähtenyt jo maihin.
Ostosten yms. lomassa ehdittiin käymään myös viimeisellä rantalenkillä. Grand Anse on tosi hieno ranta, siisti, kirkasta vettä, pituutta lienee noin 2 km. Ja Grenadan plussana ainakin näin sesongin ulkopuolella, erittäin rauhallinen, kaiken maailman myyjiä tosi vähän.
Maria sai pari kaveria viereisistä veneistä, Tigerin ja Simonin. Tiger on 11 vuotias tyttö, joka on asunut 3-vuotiaasta asti veneessä, tähän asti Välimerellä. Tulivat tänä keväänä Karibialle ja aikovat viettää syksyn samalla telakalla kuin mihin meidän veneelle on varattu paikka. Simon vanhempineen taas lähti jatkamaan matkaa eteenpäin kohti Panamaa tänä keväänä hankitulla veneellä. Maria näki Tigerin pari kertaa, käytiin puistossakin ja Maria kävi veneellä kylässä ja minäkin siinä sivussa. Nyt Maria on luvannut kirjoitella. Saapa nähdä nähdäänkö vielä joskus uudestaan, kiva kuitenkin, että löytyi näin viime metreillä kivan tuntuinen kaveri. Kieliopiskeluun tulee varmastikin motivaatiota!
Maria pääsi myös laitesukellusharjoitukseen. Aluksi tosin oli lupaus, että pääsisi mereenkin, mutta varsinainen ope oli tiukempana, kun 10 vuodesta puuttui 2 viikkoa ja niin jäi altaaseen kokeilu. Takaisin tuli hyvin väsynyt ja vähän pettynyt tyttö. Kesti hiukan aikaa ennen kuin alkoi tulla tarinaa, että oli se aika hienoa. Isi meni sitten lupaamaan sukelluskurssin talveksi.
Myös viimeiset auringon laskut mereen oli nähtävisssä St Georgessa.
Sitten pyörähdittiin viimeiset purjehdukset, Prickley Bayssa keikutti kovasti ja jatkettiin parin yön jälkeen eteenpäin viimeiseen satamaan St Davidsiin Grenada Marinen edustalle. Laskettiin aluksi viimeisen kerran ankkuri, mutta sitten siirryttiin viimeisen kerran poijuun, kun olivat varsin edulliset (6 us$). Ja sitten alkoi urakointi ja keikkuminen. Vene kiersi poijua ympäri ja me sitten siivottiin ja valmisteltiin.
Nyt vene on ylhäällä ja alkaa viimeiset toimet. Matkaliput Suomeen juuri varasin, pyykin pesua ja siivousta edelleen jäljellä. Viimeisen kerran nyt keväällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti