Grenadiinit 3 päivässä

Broidi perheineen sai loistavan neuvon ottaa liput Tobagoon. Neuvo tuli tietysti veneemme maantieteen expertiltä jolle Tobago Cays ja Tobago ovat varmaan sama asia ... ne ei ollut . Tobago on grenadiineiltä noin 100 mailia vasta tuuleen ja virtaan , veneemme miehistöä asia ei juuri innostanut ja kipparikin oli kuullut huhuja Tobago Trinidadin tiukasta viranomaistoiminnasta jossa menee luukulta toiselle tunteja.

Broidi sai ottaa jatkolennot St Vincentiin josta poimimme heidät kyytiin ja siirryimme pikavauhtia Tobago Caysiin joka on kieltämättä vierailun arvoinen paikka. Saarten suojassa slöörissä purjehtiminen on kuitenkin aika mukavaa ja pomputkaan eivät olleet niin pahoja. Vain yksi huuto "Janne mikä on tuo vuoren seinämä joka lähestyy meitä" ja tuli kiire pistää luukut kiinni ja purjeet pienemmäksi kun squalli iski (sade rintama joka tuo mukanaan tuulta ja vie mennessään näkyvyyden) tämä tosin oli aika pieni eikä ihmeempiä aiheutunut.

Isäni houkuteltiin jäämään gastiksi loppumatkaksi joka ei ollut kovin vaikea tehtävä ja pudotettuamme 3 päivän retken jälkeen broidin  marian serkun kanssa takaisin Vincentille lähdimme pudottelemaan kohti grenadaa.

Bequiassa viranomais muodollisuudet ottivat n. 3 tuntia mennessä kun "unohdin" osan vieraista Canounille ja toin uusia vieraita St Vincentiltä. Takas mennessä homma hoitu jo 5 minuuttissa.

Nyt Unioinilla ollaan tullattu itsemme ulos ja jatkamme kohti Grenadan Carricou saarta jossa yritän vielä onnistua tullaamaan sisään.

Grenadinesilla edelleen

Tentin lähetys onnistui ja seuraavaksi olikin vuorossa opiskelijoiden juhla. Vappuaatonaattoa ja -aattoa vietettiin Bequialla lähinnä kutsumattomien ja vähän kutsuttujenkin vieraiden takia siivouksen merkeissä. Välillä skoolailua ulos siirrettyjen mangojen kanssa ja hiukan skumppaakin. Vappuaatto oli niin kylmä ja sateinen, että ravintola Kilpikonnan sisätilakin avattiin (lämpötila oli vain 24 astetta) kuohuviinimarinoiduilla kanankoivilla. Välillä pilkisti jälleen aurinko ja sitten vappupäivänä siirryttiin St Vincentille Blue Lagooniin odottamaan kutsuttuja vieraita. Eka yö poijussa ja sitten toiseksi ponttoonilaituriin, joka keinui aikas paljon. St Vincentillä vietettiin vielä 2.5. Fisherman Dayta sateessa, mutta uima-altaan liukumäki piristi päivää kummasti.

3.5. sitten aurinko jälleen tuli aamulla esiin ja haetiin Hanna ja Tapsa hotellilta ja mentiin samantien saarikierrokselle.

Botanical Gardenissa löytyi nurmikolta sitruunaruohoa, pensaasta valkosipulia, toisesta pensaasta Happy Birthday-kukkia ja kolmannesta Mikki Hiiriä. Ja joka toinen kukka oli upea parfyymi. Luonnosta siis löytyy niitäkin, eikä vain rommiaineksia... Niin ja meille kerrottiin, että muscot on täällä nutmeg. Sinclair oli aivan upea opas.

Seuraavaksi taksi vei katsomaan upeita maisemia linnoituksesta, jonka alapuolella oli vielä toimiva naisvankila ja naiset kävivät ulkoilulla linnoituksessa. Kanuunat oli suunnattu muuten saarta kohti Caribien takia. Sadekin jälleen saapui ja ennen Mesopotamian Valleytä ja ruokaostoksia kävimme vielä luonaalla Kingstownin sydämessä kiireisessä lounasravintolassa.

Kohtuukuivina päästiin veneelle ja pikauima-allasuinnin jälkeen irroitettiin köydet ja suunnattiin jälleen ylläri ylläri Bequialle. Tällä kertaa avomeriolosuhteissa, eli saaria ei näkynyt, tosin tuuli ja aallot olivat aika pienet. Kun oltiin tarpeeksi kastuttu, oltiin sen verran lähellä Bequiaa, että nähtiin aivan upeat ja ainakin kuivana kautena oletettavasti varsin ainutkertaiset vesiputoukset. Yön aikana tuli ämpäritkin täyteen parissa tunnissa.

Aamulla nähtiin jo vähän enemmän, missä oltiin ja luonaalle päästiin kuivin jaloin. Lounaalla iski pienoinen sade ja sitten lähikaupasta löytyi apu.

Ravintola Kilpikonna avautui illalla ja sitten seuraavana aamuna päästiin jo snorkkeloimaan kirkkaassa vedessä ja lähdettiin myös seuraaviin saariin. Petit St Nevis oli taas aivan upea snorklailukohde valaanpyytäjien hylätyssä saaressa. Upeat vedenalaiset maisemat ja aika kova merivirta: lököisää maisemailua ja pelonsekaista sätkimistä vastavirtaan. Janne hankki ja valmisti myös tuoretta kalaa ravintola Rauskusen nälkäisille asiakkaille. Jatkettiin vielä Mustiquelle kivassa pienessä tuulessa poijuun suoraan koralliriutan päälle. "Hyppää veneestä ja nauti mielikuvituksellisista akvaarionäkymistä." Ja mehän hypittiin. Kuka enemmän ja kuka vähemmän pää edellä.

Aamulla saarikävelykierros ja ajokottien puutteeseen päätynyt yritys vuokrata "Muuli", mutta upea baari ja näkymät Firefly-hotellista. Rantalounaan jälkeen jälleen matkaan hämmästyttävän kivassa tuulessa. Aivan upeissa olosuhteissa saatiin Terhin (huom!!!!!) ehdotuksesta käyttöön uusi ulottuvuus, spinnu.

No ok, se ei oo kovin iso, mutta kuitenkin kaikkien hämmästykseksi spinnuajelu onnistui aivan loistavasti ilman mitään muita kommelluksia kuin että alas otettaessa se ei halunnut sukkaansa vaan keulahyttiin. Spinnu antoi sen verran lisävauhtia, että päästiin Tobago Cayhin ankkuriin juuri ennen pimeää. Romeo ehti vielä kauppaamaan meille seuraavaksi päiväksi lounaat.

Aamulla vaihdettiin poijuun kilpikonnakatselupaikan viereen ja snorklailemaan ihan uskomattoman kirkkaassa vedessä. Ja kyllä niitä kilpikonnia olikin. Lisäksi ihan mieletön kalaparvi ja uloimmalla riutalla lisää kaloja, koralleja ja... hai!! Onneksi rauhallisesti kivenkolossa, mutta kahdelle nuorimmalle (kerrankin voin näin sanoa..) tuli kiire pois. Oli se aika hienon, mutta myös hurjan näköinen!!

Sitten vielä alkuperäiselle ankkuripaikalle ja syömään aivan loistavat meille valmistett barbequet: kalaa, kanaa, lambia (torvisimpukan sisältöä) ja tosi hyviä kasviksia. NAM! Uinti veneelle ja pikkupurjehdus Hannan ohjaamana upeasti suoraan Canouanille, jossa nauntintona hotellisuihkut ja pizzat. Olipa kaiken kaikkineen aivan ihana viikko, harmi vaan kun meni niin nopeasti!

(kakkospäivitys nyt adjektiivien löytymisen jälkeen ja kuvatkin taas löytyi, kun on vaan yksi auringonlaskujuoma takana....)

Karibian matka lapsen silmin

Hei! Olen Maria! Olen yhdeksän. Asun Helsingissä. Olen nyt Karibialla.

Varmaan ensiksi haluatte tietää mitä minä syön. Minä syön ihan niin kuin Suomessa.

Paitsi että ei ole lihapullia. Arvatkaa mitä: täällä ei ole huvi- ja vesipuistoja!

On kirkasta vettä. Ei ole uimahalleja. On leikkipaikkoja.

Olen sanut kavereita.Yhden nimi oli Leila. Se oli 11.

Se oli Kanadasta.

 Olen nähnyt  delfiinejä ja kilpikonnia.
Täällä  on  myös  kaloja jotka ovat esim.  raidallisia, kiven näköisiä,
vihreitä ja  sinisiä.


Meidän  veneen nimi  on  Barbaro.
Meidän veneessä on neljä huonetta.
Meidän   veneessä on suihkut.
Meidän vene on  37 jalkaa pitkä.


Olen käynyt  vesi putouksilla.
Niissä uimassa.

Nyt  kerron teille  saarten nimiä  St.Martin, St. Lucia, Nevis,
Martinique, St.Vincent, Statia.