Dekkarit ja akkarit luettu. Joko ollaan perillä?
Ne ei vielä.Jjäljellä 515 mpk ja sivuvastaista. Tosin hyvä niin kun tuulee alle 10 kts pysyy vene rauhallisena.
Slocumin yksinpurjehdus maailmanympäri teoskin luettu. Kovin samanlaista tämä homma oli 100 vuotta sittenkin. Joshua kertoi lukeneensa muiden pujehtijoiden (Kolumbus, Magellan yms) teoksia, samalla kun vene paahtoi "autopilootilla" atlanttia kyntäen. Delfiinit olivat silloinkin seurana, mutta muita veneitä ei ole juuri azoreilta lähdön näkynyt edes AISssa. Delfiini parvi (15-25) esittää kuitenkin aina pari kertaa mukavia näytöksiä veneen keulassa. Muutama oikein komea hyppy voltillakin on esitetty, oikein delfinaarion tapaan. Eikä tarvitse istua takarivissä vaan sukeltavat tuossa käden ulottuvilla.Mikähän niitä ajaa veneen seuraan ja erityisesti keulan edessä pomppimiseen? Täytyy selvitellä, kun pääsee wikipedian ääreen. Spinnuakin päästiin ulkoiluttamaan. Dorado/Wahoo halusi välttämättä paistinpannuun, pakkaseen ja kalakeiton ainekseksi.
Olen jopa lukenut aikuisopintojen materiaalit läpi nyt pitäisi alkaa kirjoittamaan pari opinnäytettä niistä. En vaan raaski viedä elektroniikkaa kannelle etteivät mene nekin rikki. Ja sisälläolo on merisairaustableteista huolimatta ei niin mukavaa. Macbook kustannusarvio oli 1200 taidan hakea kaupasta Mac Airin. Tosin nyt täytyy opiskelijan selvitä tällä Windows miniläppärillä. Budjettiin tuli melkoinen lovi Azoreilla ja Euroopan satamien hinnat ovat kohtuullisen tyyriitä.
Päikkäreitä tulee otettua vähän enemmän. Huoltotoimet on tämä nykyinen gasti tehnyt oma-aloitteisesti ja kipparilla on jäänyt diesel katkujen haistelu kauempaa neuvoa- "Juu tuota ruuvia minäkin kokeilin. Eikö olekkin ahdas paikka". Tosin korjauksista huolimatta huoltolista kasvaa tälläkin matkalla.
36 21 N
16 58 W
maanantai 18. kesäkuuta 2012
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Manner-Eurooppaa kohti
Azorit tuli nähtyä ja nyt olen ollut pari päivää menossa kohti manner-Eurooppaa. Alustavasti Cadiz jossa on hyvä odottaa sää ikkunaa Gibraltarille ja välimeren maisemiin.
Azorieilla piti hoitaa EU byrokratian ALV hässäkkä, jossa oli eirillaisia näkemyksiä veneen arvosta. Viranomaisten arvio voitti. Tosin se on aika lähellä markkina arvoa. Eivät kuitenkaan itse suostuneet ostamaan venettä sillä hinnalla. Käytin agenttina Md atlantic Yach Service joka oli kelpo agentti ja palvelu hyvää.
Muutama päivä meni lomaillessa ja jokunen päivä veneen huoltoon. Normi hommaa. Juuri kun olimme lähdössä veneen tärkein miehistön jäsen eli Arska sanoi itsensä irti. Autopilootti ei suostunut muutakuin piipittämään. 2 hengen miehistöllä se ei myötätuuleen ei kuulostanut kovin hyvält, joten annettiin tekohengitystä koko ilta ja kuivatettiin elekroniikkaa koko yö. Aamulla ei kuitenkaan tullut kuin piipitystä. MAYSiin kyselemään varaosien perään, hyllyltä löytyi uusi kontrolli yksikkö (se jonka arveltiin olevan syypää internetin analyysien mukaan). Ikvä kyllä se oli varattu onneksi ruotsalaiset naapurimme olisivat lainanneet vara yksikköään koksa aikoivat oleilla azoreilla tämän kauden. Loppujenlopuksi kävi ilmi että maanantaina tulee pari yksikköä lisää ja se varatun kappaleen omistaja on viikon poissa. Sain sitten uuden kontrolli yksikön (Raymarine ST 6002) ja toivoin että itse tietokone ei ole hajalla. Plug and pray tyylisesti mokkula lähti toimimaan ja pääsimme lähtemään. Tankkaus ja menoksi..
Läntinen sivumyötäinen tuuli on pitänyt päivämatkat 140-150 mpk pituisina, joka on ihan mukavaa ei tarvi keikkua tätä loppumatkaa kovin pitkään. Tosin kippari on napostellut merisairaus lääkkeitä eikä ole läheskään niin paha olo. Kahden hengen vuorotkin ovat toistaiseksi olleet ihan siedettäviä 4 tunnin vahdit öisin antaa ihan mukavat unet ja päikkäreiden jälkeen jaksaa taas. Tablettien pureskelulla on myös toisenlainen vaikutus. Bermuda - Azorit vlillä riitti vallan hyvin 1 ateria päivässä, nyt niitä pitää syödä kaksi. Tosin joku gasteista taisi valitella nälkäänsä, muttei kuitenkaan viihtynyt hellan äärellä että olisi toisenkin aterian väsännyt. Vaimokin kehui että keskivartalossa näkyi juomapuolen painottuminen vesi eikä olut puolelle. Saapi nähdä kun pääsee espanjan tapaksien makuun miten profiilin käy.
37 19 N
22 11 W
Azorieilla piti hoitaa EU byrokratian ALV hässäkkä, jossa oli eirillaisia näkemyksiä veneen arvosta. Viranomaisten arvio voitti. Tosin se on aika lähellä markkina arvoa. Eivät kuitenkaan itse suostuneet ostamaan venettä sillä hinnalla. Käytin agenttina Md atlantic Yach Service joka oli kelpo agentti ja palvelu hyvää.
Muutama päivä meni lomaillessa ja jokunen päivä veneen huoltoon. Normi hommaa. Juuri kun olimme lähdössä veneen tärkein miehistön jäsen eli Arska sanoi itsensä irti. Autopilootti ei suostunut muutakuin piipittämään. 2 hengen miehistöllä se ei myötätuuleen ei kuulostanut kovin hyvält, joten annettiin tekohengitystä koko ilta ja kuivatettiin elekroniikkaa koko yö. Aamulla ei kuitenkaan tullut kuin piipitystä. MAYSiin kyselemään varaosien perään, hyllyltä löytyi uusi kontrolli yksikkö (se jonka arveltiin olevan syypää internetin analyysien mukaan). Ikvä kyllä se oli varattu onneksi ruotsalaiset naapurimme olisivat lainanneet vara yksikköään koksa aikoivat oleilla azoreilla tämän kauden. Loppujenlopuksi kävi ilmi että maanantaina tulee pari yksikköä lisää ja se varatun kappaleen omistaja on viikon poissa. Sain sitten uuden kontrolli yksikön (Raymarine ST 6002) ja toivoin että itse tietokone ei ole hajalla. Plug and pray tyylisesti mokkula lähti toimimaan ja pääsimme lähtemään. Tankkaus ja menoksi..
Läntinen sivumyötäinen tuuli on pitänyt päivämatkat 140-150 mpk pituisina, joka on ihan mukavaa ei tarvi keikkua tätä loppumatkaa kovin pitkään. Tosin kippari on napostellut merisairaus lääkkeitä eikä ole läheskään niin paha olo. Kahden hengen vuorotkin ovat toistaiseksi olleet ihan siedettäviä 4 tunnin vahdit öisin antaa ihan mukavat unet ja päikkäreiden jälkeen jaksaa taas. Tablettien pureskelulla on myös toisenlainen vaikutus. Bermuda - Azorit vlillä riitti vallan hyvin 1 ateria päivässä, nyt niitä pitää syödä kaksi. Tosin joku gasteista taisi valitella nälkäänsä, muttei kuitenkaan viihtynyt hellan äärellä että olisi toisenkin aterian väsännyt. Vaimokin kehui että keskivartalossa näkyi juomapuolen painottuminen vesi eikä olut puolelle. Saapi nähdä kun pääsee espanjan tapaksien makuun miten profiilin käy.
37 19 N
22 11 W
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Via Inmarsat:
Berthyl meni ja antoi kunnon kyydin. Etupurje 3 reivissa surffasimme 7-9max
13,7 kts 20-30max 33 kts tuulessa. Pidimme paivallakin vahdit jos tuuli
yltyisi tai aallot kaataisivat. Aallot oli vain 3-4 m 'omakotitalon'
kokoisia muutama 6-7 m joukossa. Arska(autopilootti) ohjaa kokoajan.
Miehisto on lukenut veneen kirjaston. Ensiapu ohjeita myoten.Kipparin
mediakirjasto kutistui pieneksi kun mac ja iphone kuoli. Onneksi loyty
vahan maidenia, eppuja ja nofx vaijyjen iloksi. Kippari on ollut tiukka ja
paivittaista rommi annosta ei ole jaeltu. Huomenna kotimeteo lupaa mukavaa
20 kts tuulta joten pidamme myohastyneet puolimatkan juhlat ja avaamme
skumpan
Lat: N 35 20' 50''
Long: W 39 30' 44''
T: 23:28:58 UTC
D: 02-06
Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
13,7 kts 20-30max 33 kts tuulessa. Pidimme paivallakin vahdit jos tuuli
yltyisi tai aallot kaataisivat. Aallot oli vain 3-4 m 'omakotitalon'
kokoisia muutama 6-7 m joukossa. Arska(autopilootti) ohjaa kokoajan.
Miehisto on lukenut veneen kirjaston. Ensiapu ohjeita myoten.Kipparin
mediakirjasto kutistui pieneksi kun mac ja iphone kuoli. Onneksi loyty
vahan maidenia, eppuja ja nofx vaijyjen iloksi. Kippari on ollut tiukka ja
paivittaista rommi annosta ei ole jaeltu. Huomenna kotimeteo lupaa mukavaa
20 kts tuulta joten pidamme myohastyneet puolimatkan juhlat ja avaamme
skumpan
Lat: N 35 20' 50''
Long: W 39 30' 44''
T: 23:28:58 UTC
D: 02-06
Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
torstai 31. toukokuuta 2012
Via Inmarsat:
Bertyl myrskya vaistetaan taas etelaan. Tulossa joskus sunnuntaina. Ei
tosiaankaan ole menty vanhaa reittia 40 paikkeilla. Tuulta on riittanyt
tanne alemmaskin. Pitaisi riittaa perillekkin asti. Kippari paasi taas
vaihteeksi huoltohommiin vuorossa merivesipumpun vuoto. Taas mekanikon
koskema vehje!
Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
tosiaankaan ole menty vanhaa reittia 40 paikkeilla. Tuulta on riittanyt
tanne alemmaskin. Pitaisi riittaa perillekkin asti. Kippari paasi taas
vaihteeksi huoltohommiin vuorossa merivesipumpun vuoto. Taas mekanikon
koskema vehje!
Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
tiistai 29. toukokuuta 2012
Via Inmarsat:
Eilen tuli vihdoin onkeen tonnikala. Tuoreempaa sushia ei varmaan saa
mistaan. Lihamuhennos vaihtui tonnikalapihviin . Wasabiakin oli.Nam!
Tuulikin tuli ja surffattiin max 12 kts Tanaansaadaan matkaakin kun kaantyy
NW. Macci alkoi kenkkuileen eika kaynnisty ennaan. Nyt saa tiedot tulee
kotometeolta
Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
mistaan. Lihamuhennos vaihtui tonnikalapihviin . Wasabiakin oli.Nam!
Tuulikin tuli ja surffattiin max 12 kts Tanaansaadaan matkaakin kun kaantyy
NW. Macci alkoi kenkkuileen eika kaynnisty ennaan. Nyt saa tiedot tulee
kotometeolta
Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
lauantai 26. toukokuuta 2012
Pientä vastatuulta
Eilinen paiva oli vaihteeksi aurinkoinen. Tervetullut jalleennakeminen.
Tuulta ei juuri ollut ja kippari paasi mielipuuhaansa veneen huoltoon.
Talla kertaa vuorossa oli akselin ympärisijoitettu viehe ja siima.Siinä meni reipas puolituntinen , kun yritin sita saada sielta pois.
Hedelmäveitsi , leathermannin kaikki terat ja kaksiruuvimeisselia ja se lopulta irtosi. Jannaksi homman teki se , etta ymparilla purjehti tyvenessa portugalilaisia sotalaivoja. Siis niita meduusoja, jolla on melkoisen polttavat lonkerot. Niita oli kymmenittain ja pari lahelta piti tilannettakin oli. Etikkaa on sentaan viela litranverran jaljella, joten ei olisi tarvinnut kayttaa virtsaa hapon elinimoimiseen. Jannaa oli myos uiskennella , kun alla on useampi kilometri vetta ja kirkasta. Selvisi myoskin, etta miksi matka on ollut yllattavan hidasta veneen loki naytti peilityvenessa kuin uiskenteltiin 0 solmua GPS kertoi , etta liikutaan 1-1,5 solmua. Virta vie. Gasteille en viitsinyt kertoa, etta myos evia son yyta katsastaa varsinkin , kun sain haavan sormeeni joka vuosi aika lailla. Virkistavaa ja puhdasta tuli ja viehekkin tuli pelastettua. Sormea alkoi sarkea illalla , kun olin kaynyt repimassa spinnun alas pienessa puuskassa. Rupesin miettimaan , etta miten se medical kutsu menikaan ja kumpi gasti paasee tikkaamaan sormen. Jomotus helpotti kun otin liian kirealla olleen ideaalisiteen pois. Aamulla pystyi taas pelamaan iPadia , joten taas on huono olo (ipadin pelaaminen ja keikkuva vene ei sovi yhteen) , mutta sormea ei hirveasti pakota.
Spinnulle riitti viela illaksi hieman tuulta ja paastiin mukavassa 5 solmun vauhdissa etenemään , kunnes tuuli liikaa ja sitten tuuli kuoli . Aamuyolla se kaantui vastaiseksi <10 kts. Gastit kertoivat ottaneensa monta hyvaa kuvaa delfiiniparvesta , joka kavi leikittelemessa veneen vieressa aamulla. Voi julkaista pari sellaista taalla blogissa, kun paasee sivistyksen eli internetin pariin. Niissa nakyy siis se kohta, missa delfiini oli hetki aikasemmin . Hienoja kuvia vedesta.
Yolla sain opiskeltua melkein "Mentoroinnin monet kasvot "-kirjan loppuun oli sen verran helppolukuinen , etta vaijy venyi yli ja huomasin vasta kun seuraava vuorossa olija rupesi kyseleen etta meinaatko koko yon kukkua.
Moottorilla puksutellaan azoreita kohti 0,5 solmun myotaisessa virrassa. Tanaan pitais valmistella venetta , vahan ensiviikon keleja varten. Kotimeteorologi lupasi i hieman tyynempaa, tosin reipasta menoa se 23 ktsia on . Sisalla olo tulee huteraksi ja ruoka on taatusti nopeasti tehtavaa, kukaan ei tule viihtymaan kokkaamassa pidempiaikaisia suorituksia.
35 15,077N
57 15.660W
UTC 1457
SOG 5 kts
COG 100
---
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
Tuulta ei juuri ollut ja kippari paasi mielipuuhaansa veneen huoltoon.
Talla kertaa vuorossa oli akselin ympärisijoitettu viehe ja siima.Siinä meni reipas puolituntinen , kun yritin sita saada sielta pois.
Hedelmäveitsi , leathermannin kaikki terat ja kaksiruuvimeisselia ja se lopulta irtosi. Jannaksi homman teki se , etta ymparilla purjehti tyvenessa portugalilaisia sotalaivoja. Siis niita meduusoja, jolla on melkoisen polttavat lonkerot. Niita oli kymmenittain ja pari lahelta piti tilannettakin oli. Etikkaa on sentaan viela litranverran jaljella, joten ei olisi tarvinnut kayttaa virtsaa hapon elinimoimiseen. Jannaa oli myos uiskennella , kun alla on useampi kilometri vetta ja kirkasta. Selvisi myoskin, etta miksi matka on ollut yllattavan hidasta veneen loki naytti peilityvenessa kuin uiskenteltiin 0 solmua GPS kertoi , etta liikutaan 1-1,5 solmua. Virta vie. Gasteille en viitsinyt kertoa, etta myos evia son yyta katsastaa varsinkin , kun sain haavan sormeeni joka vuosi aika lailla. Virkistavaa ja puhdasta tuli ja viehekkin tuli pelastettua. Sormea alkoi sarkea illalla , kun olin kaynyt repimassa spinnun alas pienessa puuskassa. Rupesin miettimaan , etta miten se medical kutsu menikaan ja kumpi gasti paasee tikkaamaan sormen. Jomotus helpotti kun otin liian kirealla olleen ideaalisiteen pois. Aamulla pystyi taas pelamaan iPadia , joten taas on huono olo (ipadin pelaaminen ja keikkuva vene ei sovi yhteen) , mutta sormea ei hirveasti pakota.
Spinnulle riitti viela illaksi hieman tuulta ja paastiin mukavassa 5 solmun vauhdissa etenemään , kunnes tuuli liikaa ja sitten tuuli kuoli . Aamuyolla se kaantui vastaiseksi <10 kts. Gastit kertoivat ottaneensa monta hyvaa kuvaa delfiiniparvesta , joka kavi leikittelemessa veneen vieressa aamulla. Voi julkaista pari sellaista taalla blogissa, kun paasee sivistyksen eli internetin pariin. Niissa nakyy siis se kohta, missa delfiini oli hetki aikasemmin . Hienoja kuvia vedesta.
Yolla sain opiskeltua melkein "Mentoroinnin monet kasvot "-kirjan loppuun oli sen verran helppolukuinen , etta vaijy venyi yli ja huomasin vasta kun seuraava vuorossa olija rupesi kyseleen etta meinaatko koko yon kukkua.
Moottorilla puksutellaan azoreita kohti 0,5 solmun myotaisessa virrassa. Tanaan pitais valmistella venetta , vahan ensiviikon keleja varten. Kotimeteorologi lupasi i hieman tyynempaa, tosin reipasta menoa se 23 ktsia on . Sisalla olo tulee huteraksi ja ruoka on taatusti nopeasti tehtavaa, kukaan ei tule viihtymaan kokkaamassa pidempiaikaisia suorituksia.
35 15,077N
57 15.660W
UTC 1457
SOG 5 kts
COG 100
---
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
perjantai 25. toukokuuta 2012
Atlantilla tyvenessä
Jaksettiin purjehtia sitten pari vuorokautta, mutta tuuli tyyntyi sitten lahes kokonaan.
Tuulee lannesta <10kts ja me ollaan menossa itaan 4kts. Eivät ratit lenna joten kerasimme ne pois.
Peltigenoa kuljettaa meita kohti Azoreita, mutta polttoaine ei riita kuin puoleen matkaan joten hieman tuulta saisi tulla.
Kotimeterologi lupaa kylla reippaasti tuulta ensiviikon alkuun . Jopa 45 kts ihan niin paljon ei tarvitse tuulla. Joten yritetaan kiertaaaa pahimpia. Kaikkien saantojen vastaisesti mennaan etelammas. Jos itse haluatte arvuutella saatiloja hyva saitti on www.passageweather.com joka näyttää graafisesti mitä tuulee ja mistä.
Vaihteeksi syotettiin kaloille vieheita joku oli purru pois metallivahvikkeen "bite preventer" , joka on rautalangan pätkä mikä estää ettteivät isot kalat pure siimaa poikki. No ei me sitä olisi haluttukkaan. Yksi vaappu halusi uida potkuriin vahemman onnistuneen manooverin aikana.
Kippari on oirehtinut flunssaa jolla on meritaudin oireet eli kannen alla on paha olo. Oudolta tuntuu että näin pienessä kelissä (aallot alle 1 m) voisi tulla. Tosin kun ei tuule vene ei ole kovin stabiili ja diesel rempat yms. eivät auta havannoimaan horisonttia. Ja tama kylmyys (+23 astetta) aiheuttaa sen ettei muista juoda tarpeeksi nestetta. Unohdin ostaa matkapahoinvointi laakkeita ja gasteilla on vain omaksi tarpeekseen. Kun oireena on vain se että kipparille ei maistu olut tai roomi sen kanssa voi elaa, kiskomalla c-vitamiinia ja anvilia
(Suuren maailman lelut eivat tue skandeja joten yritin poistaa ne)
35 01.627N
59 06.866W
SOG 4
COG 78
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
Tuulee lannesta <10kts ja me ollaan menossa itaan 4kts. Eivät ratit lenna joten kerasimme ne pois.
Peltigenoa kuljettaa meita kohti Azoreita, mutta polttoaine ei riita kuin puoleen matkaan joten hieman tuulta saisi tulla.
Kotimeterologi lupaa kylla reippaasti tuulta ensiviikon alkuun . Jopa 45 kts ihan niin paljon ei tarvitse tuulla. Joten yritetaan kiertaaaa pahimpia. Kaikkien saantojen vastaisesti mennaan etelammas. Jos itse haluatte arvuutella saatiloja hyva saitti on www.passageweather.com joka näyttää graafisesti mitä tuulee ja mistä.
Vaihteeksi syotettiin kaloille vieheita joku oli purru pois metallivahvikkeen "bite preventer" , joka on rautalangan pätkä mikä estää ettteivät isot kalat pure siimaa poikki. No ei me sitä olisi haluttukkaan. Yksi vaappu halusi uida potkuriin vahemman onnistuneen manooverin aikana.
Kippari on oirehtinut flunssaa jolla on meritaudin oireet eli kannen alla on paha olo. Oudolta tuntuu että näin pienessä kelissä (aallot alle 1 m) voisi tulla. Tosin kun ei tuule vene ei ole kovin stabiili ja diesel rempat yms. eivät auta havannoimaan horisonttia. Ja tama kylmyys (+23 astetta) aiheuttaa sen ettei muista juoda tarpeeksi nestetta. Unohdin ostaa matkapahoinvointi laakkeita ja gasteilla on vain omaksi tarpeekseen. Kun oireena on vain se että kipparille ei maistu olut tai roomi sen kanssa voi elaa, kiskomalla c-vitamiinia ja anvilia
(Suuren maailman lelut eivat tue skandeja joten yritin poistaa ne)
35 01.627N
59 06.866W
SOG 4
COG 78
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Bermuudalta lähdetty
Bermudassa tuli 'viihdyttyä' hieman enemmän kuin oli tarkoitus. Ensin sai odotella mekanikkoa, joka sitten tulikin ja antoi valohoitoa. Kerroin sille että missä vika on ja pyysin vaihtamaan tiivisteen ettei öljy enään vuotaisi. Sen arvauksen mukaan vuoto olisikin tullut alempaa kuin missä öljyä oli. Lopuksi kaveri oli vaihtamassa vaihteiston öljyä kun se sen öljytikun katki. Viikonloppuna tuli toinen kaveri joka sitten löysi siihen pultin jolla tukkia öljyvuoto toisena vaihtoehtona olisi ollut viinipullon korkki. Alempana Karibialla olisin moisen voinut ymmärtääkkin , mutta ylempänä jossa hinnatkin ovat länsimaista tasoa odotukset olivat ylä kanttiin.
Sitten alkoikin sateet ja tuulet , eikä ollut hinkua lähteä pomppimaan varsinkin, kun ensimmäinen nimetty myrsky Alberto oli jenkkilän itärannikolla. Vaikka se oli varsin pieni myrsky ja ennustettiin, että se ohittaa Bermudan ei mieli tehnyt merille .ARC Eurooppa tosin lähti silloin , kun me odoteltiin mekanikkoa. Tekivät mukavaa vauhtia Azoreille.
Kun sitten väsyttiin odottamaan kelejä ja Alberto oli jo sellaisessa asemassa ettei se Bermudalle hyökkää, täydennettiin varastot ja lähdettiin 5 muun veneen kera atlantille toiset Eurooppaan ja toiset pohjoisamerikkaan.
Alussa oli kohtalaisen tuulista 25 kts ja kuoppaista >3 m mutta tasaantui sitten muutaman tunnin päästä 20 kts ja 2 m aallot. Matkaakin tuli 160 mpk /24 h joten mukavasti azorit lähestyi ajoimme aika itään vaikka perinteisesti pitäisi mennä ensin pohjoiseen, jottei osu hevosten tyveneen. Sääennuste lupasi kuitenkin tyventä myös pohjoiseen, joten saamme enemmän matkaa menemällä itään.
Mukava yllätys oli kun pilssipumppu ei lopettanutkaan pumppaamista ja pilssistä löytyi pari ämpärillistä nestettä.Pilssipumppu oli rikki ja neste osoittautui dieselin ja veden sekoitukseksi. Manuaalipumppu ja hätäpumppu (eli ämpäri) toimivat ihan hyvin. Vaikka gasteilla oli vaikeuksia sisäistää että "Älä kaada sitä kannelle". 3 metrin pomput eivät olleet vielä auttaneet osumatarkkuteen.Joten kipparille tuli sitten kannen pesu.
Pilssipummuunkin löytyi varaosat ja dieseltankin vuotoa yritetään paikkailla . Kippari odottaa jo malttamattomana mitä seuraavaksi pääsee korjaamaan ...NOT
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
Sitten alkoikin sateet ja tuulet , eikä ollut hinkua lähteä pomppimaan varsinkin, kun ensimmäinen nimetty myrsky Alberto oli jenkkilän itärannikolla. Vaikka se oli varsin pieni myrsky ja ennustettiin, että se ohittaa Bermudan ei mieli tehnyt merille .ARC Eurooppa tosin lähti silloin , kun me odoteltiin mekanikkoa. Tekivät mukavaa vauhtia Azoreille.
Kun sitten väsyttiin odottamaan kelejä ja Alberto oli jo sellaisessa asemassa ettei se Bermudalle hyökkää, täydennettiin varastot ja lähdettiin 5 muun veneen kera atlantille toiset Eurooppaan ja toiset pohjoisamerikkaan.
Alussa oli kohtalaisen tuulista 25 kts ja kuoppaista >3 m mutta tasaantui sitten muutaman tunnin päästä 20 kts ja 2 m aallot. Matkaakin tuli 160 mpk /24 h joten mukavasti azorit lähestyi ajoimme aika itään vaikka perinteisesti pitäisi mennä ensin pohjoiseen, jottei osu hevosten tyveneen. Sääennuste lupasi kuitenkin tyventä myös pohjoiseen, joten saamme enemmän matkaa menemällä itään.
Mukava yllätys oli kun pilssipumppu ei lopettanutkaan pumppaamista ja pilssistä löytyi pari ämpärillistä nestettä.Pilssipumppu oli rikki ja neste osoittautui dieselin ja veden sekoitukseksi. Manuaalipumppu ja hätäpumppu (eli ämpäri) toimivat ihan hyvin. Vaikka gasteilla oli vaikeuksia sisäistää että "Älä kaada sitä kannelle". 3 metrin pomput eivät olleet vielä auttaneet osumatarkkuteen.Joten kipparille tuli sitten kannen pesu.
Pilssipummuunkin löytyi varaosat ja dieseltankin vuotoa yritetään paikkailla . Kippari odottaa jo malttamattomana mitä seuraavaksi pääsee korjaamaan ...NOT
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
Via Inmarsat:
Vihdoin liikella eka vrk 160M pilvista 15-22 mpk
Lat: N 33 56' 29''
Long: W 62 10' 7''
Time: 15:52:37 UTC
Date: 23-05-2012
Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
Lat: N 33 56' 29''
Long: W 62 10' 7''
Time: 15:52:37 UTC
Date: 23-05-2012
Please note your reply is limited to 160 Latin characters or approximately 135 for non-Latin characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
maanantai 14. toukokuuta 2012
Bermudalla
Bermuda tuli näkyviin eilen iltapäivällä juuri kun olimme nauttimassa lounasta . Kippari oli jällen ahertanut ja saanut aikaan pasta carbonaran. Pekoni ja hiilihydraatit upposi ja aurinkoinen leppoisa keli kruunasi näkymän. Ainoa ongelma oli että olimme saaren eteläpäässä ja ainoa bermudaan riuttojen keskelle menevä väylä oli pohjoisessa. Laskin ettemme millään ehdi niin että saisimme laskettua ankkurin valoisassa. Niin lähellä mutta niin kaukana. Edessä oli vielä yksi yö keikkuen aavalla jotta pääsemme päivänvalossa rantautumaan.
Bermuda valvoo omaa meritilaansa tarkasti. Myös meidän tulomme huomattiin ja alettiin kyselemään perään useampaan otteeseen navigointiliikkeitämme. Illalla purjehdimme lähelle sisäänmeno reittiä ja pidimme vain iso purjeen 2 reivissä jolloin vene liikkui juuri ohjauskyvyn rajoilla. Teoreettisesti sallien lepovuorossa olevien lepäämisen. Levottomasti nukutun yön jälkeen aamun sarastaessa suuntasimme "Narrowsin" ja "Town cut" läpi etsimään tullia joka löytyikin. Tulli halusi välttämättä ottaa talteen "aseen" eli hätärakettien ampumiseen tarkoitetun pyssyn jonka olin ostanut täydentämään vanhentuneita raketteja.
Sattumalta oli tuttu suomalaisperhe juuri lähdössä azoreille ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan. Mm juoruilla siitä suomalaisveneestä joka keikahti atlantilla. Hyvä että selvisivät.
Iltapäivä vietettiin turistina St georgen kohteita kiertäen ja nauttien kiinteästä maasta jalkojen alla. Tehtävälistalla oli veneen moottorin varaosien haku ja pyykin hoito sekä muutama muu pienempi korjaus. Saavat odottaa huomiseen nyt masuun jotain tuoretta ei säilykettä ja punkka joka ei liiku koko ajan... Aah
Säätila näyttää hyvältä keskiviikkoon asti jolloin oli tarkoitus lähteä. Näyttää kuitenkin siltä että loppuviikoksi ennustetaan rintamia joten katsellaan miten edetään.
Bermuda valvoo omaa meritilaansa tarkasti. Myös meidän tulomme huomattiin ja alettiin kyselemään perään useampaan otteeseen navigointiliikkeitämme. Illalla purjehdimme lähelle sisäänmeno reittiä ja pidimme vain iso purjeen 2 reivissä jolloin vene liikkui juuri ohjauskyvyn rajoilla. Teoreettisesti sallien lepovuorossa olevien lepäämisen. Levottomasti nukutun yön jälkeen aamun sarastaessa suuntasimme "Narrowsin" ja "Town cut" läpi etsimään tullia joka löytyikin. Tulli halusi välttämättä ottaa talteen "aseen" eli hätärakettien ampumiseen tarkoitetun pyssyn jonka olin ostanut täydentämään vanhentuneita raketteja.
Sattumalta oli tuttu suomalaisperhe juuri lähdössä azoreille ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan. Mm juoruilla siitä suomalaisveneestä joka keikahti atlantilla. Hyvä että selvisivät.
Iltapäivä vietettiin turistina St georgen kohteita kiertäen ja nauttien kiinteästä maasta jalkojen alla. Tehtävälistalla oli veneen moottorin varaosien haku ja pyykin hoito sekä muutama muu pienempi korjaus. Saavat odottaa huomiseen nyt masuun jotain tuoretta ei säilykettä ja punkka joka ei liiku koko ajan... Aah
Säätila näyttää hyvältä keskiviikkoon asti jolloin oli tarkoitus lähteä. Näyttää kuitenkin siltä että loppuviikoksi ennustetaan rintamia joten katsellaan miten edetään.
lauantai 12. toukokuuta 2012
Ukkkosrintama
Illalla olisi pieni ukkosrintama päässyt yllättämään, mutta onneksi taustajoukot maissa ehtivät varoittaa. Valmistauduimme sitten Atlannin säihin ensinmäistä kertaa. Molempiin purjeisiin reivit etupurjeeseen 3 reivi ja isoon 2:n. Salamat välähtelivät kaukaisuudessa kuitenkin lähestyen koko ajan. Pari kännykkää ja ipad jossa meidän vara GPS:t ja elektrooniset kartat Faraday:n häkkiin eli uuniin, ylimääräiset tavarat sidottiin kiinni, akkujohto ukkosenjohtimeksi valmiiksi ja standby vahti ei saanut nukkua omaa vuoroaan. Saderensselit päälle ja keulan sidosten varmistaminen.
Kun sade sitten tuli monen tunnin odotuksen jälkeen tuuli oli edelleen myötäinen ja
aallokko oli alle 2m ja tuuli pysytteli pääsäntöisesti alle 20 solmun. salamat pysytteli kaukana. No ei vara venettä kaada ja saderensselit oli tarpeen ja tyvenen jälkeen tullut puuska tuli suoraan edestä ja oli lähemmäs 27 solmua. Suurimmat kiksit tuli rahtilaivojen väistämisessä kun halusivat välttämättä ajaa mailin päähän. Hyvä näin tulipahan harjoiteltua tuota valmistautumista.
Tänään onkin sitten mennyt pilvinen päivä kun yrittää saada rensseleitä kuivaksi. Trooppinen ilmasto on sitten jäänyt taakse sukat ja pitkät vaatteet on arkipäivää. Ihan suomalainen purjehdusilmasto tulee mieleen.
Kalaa ei edelleenkään ole tullut, mutta lokki yritti pari kertaa napata vieheen . Onneksi ei onnistunut millä senkin koukun olisi saanut pois sen kurkusta.
iPhonen sain juuri ja juuri toimimaan mutta nyt sen on pakko maata silika pedissä enkä oikein voi ottaa sitä ulos vahtivuorolle mp3 ja tähtitaivasta katselemaan, ettei se kastu enempää. Se on veneen 3 varaplotteri jossa Azorin ja Bermudan tarkemmat kartat.
Moottorinkannen tiiviste vuotaa noin 1 kuuticm per käyttökerta kun kone jäähtyy öljykarkaa. Koneen käydessä ei öljyä vuoda. ihme juttu Bermudalle ei ole kuin joku 130 mpk joten yritän etsiä sieltä oiekan tiivisteen ja ehkä mekanikon asentamaas n sen paikoilleen ja varmistamaan että se oli se. Veneessä on kyllä "instant Gasket" tiivistemassaa mutta pomppivassa alustassa jää tökötti käytämättä jolloi vuoto ylly.
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
Kun sade sitten tuli monen tunnin odotuksen jälkeen tuuli oli edelleen myötäinen ja
aallokko oli alle 2m ja tuuli pysytteli pääsäntöisesti alle 20 solmun. salamat pysytteli kaukana. No ei vara venettä kaada ja saderensselit oli tarpeen ja tyvenen jälkeen tullut puuska tuli suoraan edestä ja oli lähemmäs 27 solmua. Suurimmat kiksit tuli rahtilaivojen väistämisessä kun halusivat välttämättä ajaa mailin päähän. Hyvä näin tulipahan harjoiteltua tuota valmistautumista.
Tänään onkin sitten mennyt pilvinen päivä kun yrittää saada rensseleitä kuivaksi. Trooppinen ilmasto on sitten jäänyt taakse sukat ja pitkät vaatteet on arkipäivää. Ihan suomalainen purjehdusilmasto tulee mieleen.
Kalaa ei edelleenkään ole tullut, mutta lokki yritti pari kertaa napata vieheen . Onneksi ei onnistunut millä senkin koukun olisi saanut pois sen kurkusta.
iPhonen sain juuri ja juuri toimimaan mutta nyt sen on pakko maata silika pedissä enkä oikein voi ottaa sitä ulos vahtivuorolle mp3 ja tähtitaivasta katselemaan, ettei se kastu enempää. Se on veneen 3 varaplotteri jossa Azorin ja Bermudan tarkemmat kartat.
Moottorinkannen tiiviste vuotaa noin 1 kuuticm per käyttökerta kun kone jäähtyy öljykarkaa. Koneen käydessä ei öljyä vuoda. ihme juttu Bermudalle ei ole kuin joku 130 mpk joten yritän etsiä sieltä oiekan tiivisteen ja ehkä mekanikon asentamaas n sen paikoilleen ja varmistamaan että se oli se. Veneessä on kyllä "instant Gasket" tiivistemassaa mutta pomppivassa alustassa jää tökötti käytämättä jolloi vuoto ylly.
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Tuuli on kääntynyt sivumyötäiseksi ja hieman pomppuiseksi. Kokkasin eilen pihvit yrttivalkosipuli perunoilla ja totesin että vastaavat kokkaamiset saavat jäädä hieman vähemmän pomppuisempaan. Viinilasissa pystyi pitämään vain sen verran kuin oli yhdellä hörpyllä tarkoitus juoda muutoin sen sai putsata kannelta. Yöllä painellaan 7 solmua vaikka isossa yksi reivi ja genoassa 2 tai 3,.Päiväksi sitten taas tuuli kevenee hieman. Eilen takaa horisontissa salamoi ja jännättiin että lähteekö tännepäin. Ukkonen pysyi kuitenkin sääennustuksien mukaisesti ja lähti länteen.
Sääennustuksien mukaan pitäisi kohta kääntyä vastaiseksi ja päästään kryssimään loppumatka Bermudalle.
Huomaa kuitenkin ettei ole enään trooppisella alueella , sukat on olleet päällä jo pari päivää ja eilen joutui kaivamaan esiin peitonkin yöllä.
Eilen karkasi yksi aalto kannelle ja pääsi avoimesta luukusta sisään kastelemaan paikat. Lokikirja kuivattu, mutta tänään iPhone kieltäytyi lataamasta . Taru sormusten herrasta äänikirjan loppu uhkaa jäädä kuuntelematta. Pahempaa kuitenkin että se oli tarkoituksena olla plotteri kun tullaan Bermudaan ja suunnistetaan St Georgen satamaan. No onneksi on vielä käsi GPS jossa kartat , niin ja sitten löytyy tietysti iPad jossa samat kartat. Ja Bermudasta löytyy jopa paperiset kartat. Ensimäistä kertaa jouduin buuttaamaan sateliittipuhelimen (iSatPhonePro) irroittamalla akun. Muutoin on puhelin toiminut loistavasti . Saa siihe soittaa jos on jotain asiaa, arvokastahan se on operaattorista riippuen 3-8 euroa minuutti. Soitto täältä ei kuitenkaan maksa kuin n. 1 taala per min. Kätevämmin kuitenkin saa yhteyden inmarsatin isat phone pro:n sivuilta yläreunasta jossa lukee send a free message. puhnro on +8707764280-kolmekolme (viimeiset kirjallisena ettei tule turhia nigerialaisia viestejä). Tekstiviestit ei jostain syystä tule kaikilta operaattoreilta perille. Spostia voi laittaa veneen spostiin jota käytetään säätietojen vastaanottamiseen barbaro(miukumauku)gmn-usa.com.
Opiskelut etenee mukavasti kun vahtivuorossa ei juurikaan ole mitään tekemistä meri tyhjä ja yöllä ei edes näy aaltoja. Hyvin ehtii lukemaan seuraavaa aikuisopinto kurssia
"Asiantuntijajuus ja työssäoppiminen". Kaukaiselta nuo asiat tosin tuntuvat täällä ei missään vaikka pari vuotta sitten se oli arkipäivää työssä.
Kaloja ei ole päässyt ylös asti. Yksi kala oli syönyt katki yli 1 mm paksun koukun sitä ei olis edes haluttu saada ylös.
Lat 28 28.660N
Long 62 32.128W
UTC 5.45PM 11.5.2012
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
Sääennustuksien mukaan pitäisi kohta kääntyä vastaiseksi ja päästään kryssimään loppumatka Bermudalle.
Huomaa kuitenkin ettei ole enään trooppisella alueella , sukat on olleet päällä jo pari päivää ja eilen joutui kaivamaan esiin peitonkin yöllä.
Eilen karkasi yksi aalto kannelle ja pääsi avoimesta luukusta sisään kastelemaan paikat. Lokikirja kuivattu, mutta tänään iPhone kieltäytyi lataamasta . Taru sormusten herrasta äänikirjan loppu uhkaa jäädä kuuntelematta. Pahempaa kuitenkin että se oli tarkoituksena olla plotteri kun tullaan Bermudaan ja suunnistetaan St Georgen satamaan. No onneksi on vielä käsi GPS jossa kartat , niin ja sitten löytyy tietysti iPad jossa samat kartat. Ja Bermudasta löytyy jopa paperiset kartat. Ensimäistä kertaa jouduin buuttaamaan sateliittipuhelimen (iSatPhonePro) irroittamalla akun. Muutoin on puhelin toiminut loistavasti . Saa siihe soittaa jos on jotain asiaa, arvokastahan se on operaattorista riippuen 3-8 euroa minuutti. Soitto täältä ei kuitenkaan maksa kuin n. 1 taala per min. Kätevämmin kuitenkin saa yhteyden inmarsatin isat phone pro:n sivuilta yläreunasta jossa lukee send a free message. puhnro on +8707764280-kolmekolme (viimeiset kirjallisena ettei tule turhia nigerialaisia viestejä). Tekstiviestit ei jostain syystä tule kaikilta operaattoreilta perille. Spostia voi laittaa veneen spostiin jota käytetään säätietojen vastaanottamiseen barbaro(miukumauku)gmn-usa.com.
Opiskelut etenee mukavasti kun vahtivuorossa ei juurikaan ole mitään tekemistä meri tyhjä ja yöllä ei edes näy aaltoja. Hyvin ehtii lukemaan seuraavaa aikuisopinto kurssia
"Asiantuntijajuus ja työssäoppiminen". Kaukaiselta nuo asiat tosin tuntuvat täällä ei missään vaikka pari vuotta sitten se oli arkipäivää työssä.
Kaloja ei ole päässyt ylös asti. Yksi kala oli syönyt katki yli 1 mm paksun koukun sitä ei olis edes haluttu saada ylös.
Lat 28 28.660N
Long 62 32.128W
UTC 5.45PM 11.5.2012
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
torstai 10. toukokuuta 2012
Via Inmarsat:
Leppoisa loppui eilen illalla. Molempiin reivit ja kippari siirtyi
keulahytista salonkiin, kun punkka putosi alta.
7kts vauhti 19 kts puuska ristiaallokossa oli melko rodeo. Nyt aallot <1m
ja tuuli 12kts
Lat: N 25 31' 6''
Long: W 62 32' 29''
T: 12:20:37 UTC 10-05-2012
Please note your reply is limited to 160 characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
keulahytista salonkiin, kun punkka putosi alta.
7kts vauhti 19 kts puuska ristiaallokossa oli melko rodeo. Nyt aallot <1m
ja tuuli 12kts
Lat: N 25 31' 6''
Long: W 62 32' 29''
T: 12:20:37 UTC 10-05-2012
Please note your reply is limited to 160 characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Mukava 10-15 solmun tuuli kuljettaa meitä kohti bermudaa. 4-5 solmun vauhtia
. Vahtivuorot sujuvat mukavasti, päivällä pitää vähän skarpata kun rahtilaiva pääsi yllättäen hiipimään puolen mailin päähän ennenkuin huomattiin. Edelliset laivat on menneet yöllä lähimmillään 10 mailin säteellä n. 1 vuorokaudessa joten hiljaista on täällä verrattuna itämereen.
Veneen huoltoa normaalisti nippeleiden ja nappeleiden kiinnitystä, mutta sen lisäksi juuri huolletusta moottorista tippuu vähän öljyä. Kone on ollut kuiva tähän asti ja vaikka öljymäärä on minimaalinen (10-20 ml/vrk) ei oikein löydy paikkaa mistä se vuotaa. Suurin epäily on huoltomiehen huolimattomasti kiinnitetty kannen tiiviste, mutta vieressä on joku mötikkä jota epäilen huohotusputkeksi jolloin vika olisi minun ylitäyttö. Moottori toimii kuitenkin moiteetta ja polttoainetta on jäljellä , joten
ei vielä oikein voi tehdä muutakuin yrittää paikantaa vuotoa.
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
. Vahtivuorot sujuvat mukavasti, päivällä pitää vähän skarpata kun rahtilaiva pääsi yllättäen hiipimään puolen mailin päähän ennenkuin huomattiin. Edelliset laivat on menneet yöllä lähimmillään 10 mailin säteellä n. 1 vuorokaudessa joten hiljaista on täällä verrattuna itämereen.
Veneen huoltoa normaalisti nippeleiden ja nappeleiden kiinnitystä, mutta sen lisäksi juuri huolletusta moottorista tippuu vähän öljyä. Kone on ollut kuiva tähän asti ja vaikka öljymäärä on minimaalinen (10-20 ml/vrk) ei oikein löydy paikkaa mistä se vuotaa. Suurin epäily on huoltomiehen huolimattomasti kiinnitetty kannen tiiviste, mutta vieressä on joku mötikkä jota epäilen huohotusputkeksi jolloin vika olisi minun ylitäyttö. Moottori toimii kuitenkin moiteetta ja polttoainetta on jäljellä , joten
ei vielä oikein voi tehdä muutakuin yrittää paikantaa vuotoa.
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
tiistai 8. toukokuuta 2012
Tyvenessä lillutaan
Kevyet tuulet osuivat kohdalle, kuten sääennustus sanoikin.
Ukkosetkin onnistuttiin välttämään.
Hyviä puolia on se että saa tehtyä ruokaa ja huollettua paikkoja.
Moottorista on valunut hieman öljyä, kun se huollettiin yanmarin edustajalla ja lisäsin öljyä. Alustava arvaus on öljyn liika täyttö . Seurataan tilannetta .Moottorin suurin hyöty on akkujen lataus jolla saa pidettyä jääkaapin ruuat ja juomat kylmänä.
Toki navigaatio valot, VHF radio ja macbook(säätiedot) tarvitsevat virtaa. Aurinkopaneeli tuottaa noin 50% tarvittavasta (jos paistaa;)
Spinnuakin kokeiltiin mutta liian kevyet tuulet. Seuraavaksi voisikin viritellä uimiseen
tarvittavat toimenpiteet. Lähinnä purjeet alas ja kiinnipito köysi. Vesi on puhdasta mutta suolaista. Kölin alla muutama tyhat metriä ja rantaan parisataa mailia.
Loppuviikosta onkin sitten luvassa hieman enemmän tuulta ja aallokkoa.15-20 kts eli juuri sopiva purjehduskeli varsinkin kun se tulee SE suunnasta pääsgtään hyvässä slöörissä kohti bermudaa.
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
Ukkosetkin onnistuttiin välttämään.
Hyviä puolia on se että saa tehtyä ruokaa ja huollettua paikkoja.
Moottorista on valunut hieman öljyä, kun se huollettiin yanmarin edustajalla ja lisäsin öljyä. Alustava arvaus on öljyn liika täyttö . Seurataan tilannetta .Moottorin suurin hyöty on akkujen lataus jolla saa pidettyä jääkaapin ruuat ja juomat kylmänä.
Toki navigaatio valot, VHF radio ja macbook(säätiedot) tarvitsevat virtaa. Aurinkopaneeli tuottaa noin 50% tarvittavasta (jos paistaa;)
Spinnuakin kokeiltiin mutta liian kevyet tuulet. Seuraavaksi voisikin viritellä uimiseen
tarvittavat toimenpiteet. Lähinnä purjeet alas ja kiinnipito köysi. Vesi on puhdasta mutta suolaista. Kölin alla muutama tyhat metriä ja rantaan parisataa mailia.
Loppuviikosta onkin sitten luvassa hieman enemmän tuulta ja aallokkoa.15-20 kts eli juuri sopiva purjehduskeli varsinkin kun se tulee SE suunnasta pääsgtään hyvässä slöörissä kohti bermudaa.
----
This e-mail was delivered via satellite phone using GMN's XGate software.
Please be kind and keep your replies short.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Via Inmarsat:
Eka vrk atlantilla purjehtien. Lahdimme Tintamaresta jossa vaistelimme
pudonneen lentokoneen osia ja uimme kilpikonnien kanssa. Sateinen tyven
vaihtui illalla15kts NE kuutamopurjehdukseksi ja Bermuda lahenee 6 kts.Iso
kala karkasi
Lat: N 20 2' 47''
Long: W 63 12' 9''
Time: 13:01:25 UTC
Date: 07-052012
Please note your reply is limited to 160 characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
pudonneen lentokoneen osia ja uimme kilpikonnien kanssa. Sateinen tyven
vaihtui illalla15kts NE kuutamopurjehdukseksi ja Bermuda lahenee 6 kts.Iso
kala karkasi
Lat: N 20 2' 47''
Long: W 63 12' 9''
Time: 13:01:25 UTC
Date: 07-052012
Please note your reply is limited to 160 characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
torstai 3. toukokuuta 2012
Via Inmarsat:
GPS fix
Lat: N 18 2' 2''
Long: W 63 5' 23''
Time: 01:43:32 UTC
Date: 04-05-2012
Altitude: 13 m
Velocity: 0 km/h
Accuracy
Horiz: +/- 16 m
Vert: +/- 32 m
Please note your reply is limited to 160 characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
Lat: N 18 2' 2''
Long: W 63 5' 23''
Time: 01:43:32 UTC
Date: 04-05-2012
Altitude: 13 m
Velocity: 0 km/h
Accuracy
Horiz: +/- 16 m
Vert: +/- 32 m
Please note your reply is limited to 160 characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
Via Inmarsat:
Testataan etta saan viestit perille satpuhelimella
Please note your reply is limited to 160 characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
Please note your reply is limited to 160 characters.
Sent via Inmarsat. The mobile satellite company
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Lomalla Antigualla
Hankalaa se kirjoittaminen on näköjään näinkin, vaikka on koko ajan netti käytössä ja sähköä riittää.. Lomakuulumisia siis nyt ainoastaan 2,5 viikkoa loman jälkeen. Palataanpa siis hetkeksi tunnelmiin yli kuukausi sitten.
Kaikki oli valmiina 15.2. Laukut olivat olleet pakattuina jo kaksi viikkoa. Liput ostettuina hiukan kauemmin, mutta kuitenkin vain sen verran, että tuki lentoyhtiöille ja välistävetäjille oli mahdollisimman suuri. Lomat anottu. Työt siirretty muille. Rahaakin vaihdettu ja vielä nuhasumutetta haettu 14.2. koulusta kotiin jääneelle nuhanenälle. Eli eipä muuta kuin aamusta matkaan. Onneksi herättiinkin ajoissa, yöllä satanut lumi meinasi tehdä tepposet jo alkumatkasta ja taksi liiteli tien puolelta toiselle. Päästiin lentokentälle ja koneeseen ja matkatavaroiden pakkauksen (kuljetuskärryt liukastelivat ja olivat myöhässä), jään poiston (normaalin sijaan tehopoisto) ja 'työntöauton' kuljetettua koneen kiitoradalle (auto jäi sutimaan lumeen ja työnsi ja veti konetta edes takaisin tök tök tök) päästin lähtemään noin tunti myöhässä. Pientä paniikin poikasta alkoi esiintyä, koska siirtymisaika Heathrowlta Gatwickiin oli vain n. kolme tuntia. No loppumatka mienikin hienosti. Lontoossa oli aurinkoista! Osattiin suoraan bussiasemalle! Lippujono ei ollut kovin iso! Bussi lähti n. 5 minuuttia sen jälkeen kun oltiin bussissa! Ei ollut pahaa ruuhkaa! Portti Gatwickilla oli lähellä! Ja niin olimme taas koneessa.
Perillä Antigualla oltiin aikataulusta vähän edelläkin, mutta se kyllä tuli korjattua passijonossa, jossa meni oikeasti tunti, kun oltiin koneessa viimeisillä paikoilla. Aika kiva tunne kuitenkin saapua jotenkin tuttuun paikkaan noinkin kauas. Taksi alle ja siinä vielä sumplimiset, kun 'oma paikallisoppaamme' kertoi meille, että ajaisimme Falmouth Harbouriin, vaikka olin jo maahantulolomakkeeseenkin laittanut Antigua Yacht Clubin, jonne meidän siis piti mennä. Kun lopulta n. klo 20 olimme laiturilla, olimme ihan poikki. Tunteet olivat pinnalla, kun näimme vt. kapteenin, joka oli loihtinut meille upean ranskalaisperäisen iltapalan. Neljäsosabriestä jäi jopa hieman jäljelle..
Aamulla heräsimme tietenkin kukonlaulun aikaan (kuulimme). Ihanaa seurata auringonnousua, vaikka onkin ihan tokkurassa. Nuhanenäkin oli tässä vaiheessa melkein terveen tuntuinen. Juuri ja juuri köllöttelimme kahdeksan tienoille ennen kuin sanoimme heipat megajahdeille ja pääsimme matkaan hienossa auringonpaisteessa. Yöllä taisi toki jossain vaiheessa sataakin.
Koska 2/3 miehistöstä oli nyt lomalla, olivat suunnitelmat tietenkin kunnianhimoiset. Mikäli sää suinkin antaisi myöden, oli tarkoitus edetä aina BVI:lle asti Barbudan, St Bartsin ja St Martinin kautta. Kuitenkin snorklailulle ja uimahypyille piti löytää myös aikaa. Snorklailun aloitimmekin saman tien. Antiguan eteläpuolella on reefit, joiden väliin voi mennä ja joissa on reefeille tyypillisesti katsottavaa. Vaikka ilma oli upea, aallot olivat sen verran kovat, että kovin kauaa tai kauaksi veneestä emme tällä ekalla snorklailulla vuonna 2012 menneet, mutta onnistuimme silti näkemään rauskuja hiekassa ja uimassa ja näin myös kilpikonnan uimassa vastaan! Kivaa, lämmintä kirkasta vettä, jee!
Snorklailun jälkeen jatkoimme länsirannalle Jolly Harbourin edustalle ankkuriin. Pienen alkutakeltelun jälkeen veneen rutiinit alkoivat löytyä selkäytimestä. Nuhanenä ei vielä jaksanut kovasti hypellä. Aamupäivällä menimme maihin, kauppaan ja sporttibaariravintolaan, jonka uima-allas osoittautui matkallamme kohtalokkaaksi. Kun Terhi nettaili, muut kävivät uimassa. Kauppareissun jälkeen käytiin vielä isommalla veneellä hakemassa vettä ja polttoainetta ja niin varustelu matkaa varten oli tehty. Päristelimme moottorilla Deep Bay-nimiseen lahteen vielä ennen auringonlaskua. Kivan tuntuinen paikka, ei paljon aaltoja; uimista, oleilua, iltaruokaa. Kivaa yhdessäoloa.
Aamulla kävimme katsomassa lahden rannalla olevan linnoituksen, joka oli juuri sopivan jännä meille. Kohtuukuntoiset polut, portaikkoja, lampaita/vuohia jne. Hiekkarantakin oli sopivan pitkä käveltäväksi edestakaisin. Päätettiin, että tullaan hotellin rantaravintolaan syömään, kunhan ekaksi käydään snorklaamassa. Snorklailu olikin upea, vaikka oli hiukan pilvistä. Snorklailun kohteena oli hylky, joka oli siis niin matalalla, että Terhin pintasnorlailullakin näki ihan hyvin kaikki rakenteet ja kalat, mitä siellä liikkui. Mariaa alkoi kuitenkn väsyttämään aika nopeasti ja kun Terhikin pääsi uimalla veneelle (koskapa ei vielä ollut valmis Dinghyyn-nousu-voimisteluun), lähdettiin syömään. Jäisen ananasmehun myötävaikutuksella Marialta meni ääni.
Illalla taas normirutiinit dinghyn nostoineen, mutta sillä erotuksella, että Maria haki lengginsit jalkaan ja Jannen teki mieli rommiteetä. Tuntui vähän viileältä.
Aamulla aikaisin oli aikomus lähteä Barbudalle. Ilma oli loistava, kiva pieni tuuli. Aaltoja ei juuri lainkaan. Pääsimme noin mailin eteenpäin, kun Jannelle tuli yskänkohtaus ja totesi, että ei olekaan matkakunnossa. Siinä vaiheessa kävimme vilkaisemassa myös Mariaa, joka nukkui vielä ja totesimme, että kuumetta taitaa olla. Niinpä veneen kääntö vastakkaiseen suuntaan, ja takaisin Jolly Harbourin edustalle, koska siellä tiesimme olevan apteekin yms. Kyllä hiukan harmitti!
Jolly Harbourissa kävin päivällä tutustumassa apteekin lääkevalikoimaan, sitä ei viime vuonna tullutkaan tehtyä. Kyllä Amerikassa on melkoiset tropit flunssaa varten ja sieltä ne oli tuotu tännekin. Samassa mikstuurassa yskänlääke, nuhalääke, kipulääke, kuumeen alennus. Kun pääsin takaisin veneelle, totesimme, että 2/3 miehistöstä oli 39 asteen kuumeessa. Lääkettä nassuun ja lepäämään. Seuraava päivä olikin lepoa, lueskelua, kuuntelua ja hiukan mietintää, että mitä, jos tuo kuume vaan pysyy, minne pitää soittaa, että saa apua vai miten toimitaan. Sitten seuraavana päivänä myös mulla alkoi nenä tukkeutumaan. Toisaalta Maria oli jo kuumeeton. Eikun hakemaan lisää juomaa ja lääkettä ja pienen takeltelun jälkeen saimme jätskibaarin myyjänkin tajuamaan, että haluamme jäätelöä. Paremmalta siis näytti, paitsi, että mulla tuntui kuume nousevan ja kun päästiin takaisin veneelle, niin mittari näyttikin sitä 3:ää. Otin lasten lääkettä, kun sitä oli enemmän jäljellä ja se olikin varsin tehokasta, mutta aika sumussa sitä seuraavat päivät tuli oltua. 
Maisemaa vaihtoivat toiset veneet, välillä oli enemmän aaltoja, välillä swellitkin ja sitten taas välillä vähemmän aaltoja. Pelikaaneja ja frigattiböördejä näkyi ja taisi joskus vilahtaa kilpikonna. Välillä satoi, välillä paahtoi. Tuli pelattua aika paljon iPadilla ja jostain sumusta kuulin jakolaskujen allekkain laskuakin, joten kouluakin jo käytiin. Myös uutisia nauhotettiin. Sitten Jannekin pääsi jo sen verran tolpilleen, että pääsi vuorostaan juomanhakureissulle ja parin päivän jälkeen lähdettiin kaikki. Sporttibaari kierrettiin kaukaa, sillä vahva uskomuksemme on, että sieltä uima-altaasta tuo flunssapöpö iski. Käytiin sen sijaan rannalla ja tuntui ihan oudolta, että siellä oli normaali hotelliporukan aurinkolomatunnelma, kun toiset keikkuu flunssaisina muutaman sadan metrin päässä, tosin mäen takana niin, että ihan ei tuolta rannalta nähnyt.
Maisemaa vaihtoivat toiset veneet, välillä oli enemmän aaltoja, välillä swellitkin ja sitten taas välillä vähemmän aaltoja. Pelikaaneja ja frigattiböördejä näkyi ja taisi joskus vilahtaa kilpikonna. Välillä satoi, välillä paahtoi. Tuli pelattua aika paljon iPadilla ja jostain sumusta kuulin jakolaskujen allekkain laskuakin, joten kouluakin jo käytiin. Myös uutisia nauhotettiin. Sitten Jannekin pääsi jo sen verran tolpilleen, että pääsi vuorostaan juomanhakureissulle ja parin päivän jälkeen lähdettiin kaikki. Sporttibaari kierrettiin kaukaa, sillä vahva uskomuksemme on, että sieltä uima-altaasta tuo flunssapöpö iski. Käytiin sen sijaan rannalla ja tuntui ihan oudolta, että siellä oli normaali hotelliporukan aurinkolomatunnelma, kun toiset keikkuu flunssaisina muutaman sadan metrin päässä, tosin mäen takana niin, että ihan ei tuolta rannalta nähnyt.
Sääennusteet näyttivät nyt kovenevaa tuulta aina 26 solmuun asti, ja kolmen metrin aaltoja ja me totesimme, että tämän loman vietämme loppuun Antiguan rannoilla. Keli oli ihan liian kuoppainen meille pitempiin matkoihin, vaikka matkaoppaita olikin tullut luettua aika paljon Barbudaa koskien ja Bartsin ranskalaisuuttakn kaivattiin. Viikon flunssan jälkeen seuraavana sunnuntaiaamuna lähdimme sitten uudestaan kohti pohjoista, mutta tarkoituksenakin oli mennä pohjoisrannikolle Parham-nimiseen kyläsatamaan, joka aikoinaan oli ollut Antiguan suurin satama. Näitä vesiä sanotaan yksiksi Karibian vaikeimmin purjehdittaviksi ja olihan ne aika jänniä. Oli jopa muutama merimerkki.
Parham oli aluksi aikamoinen pettymys. Mutainen lahti, jossa ruostui yksi iso paatin raato ja jossa oli myös jonkun venepurkaamon näköistä toimintaa. Ankkurissa oli pari paikallista purjevenettä, näyttivät olleen kuukausia ja yksi katamaraani. Lisäksi vieressä oli joku tehdas, josta haettiin porukka töistä neljän aikoihin ja vietiin taas aamulla seitsemän aikoihin bussiveneellä. Ei tehnyt mieli uimaan. Mutta suojainen paikka oli. Yöllä ja seuraavana aamuna tuuli ihan kunnolla, mittari näytti 28 solmua ja taisi olla ylikin, mutta aaltoja ei ollut oikeastaan yhtään. Nukuttiin hyvin. Aamulla käytiin katsomassa kylää, kanoja ja tipuja näkyi. Yksi kaupan tapainen ja yksi ravintolan tapainen. Kirkkotori täynnä autoja ja kirkko täynnä ihmisiä. Tämä kirkko olikin paikan nähtävyys, on kahdeksankulmainen ja iso, isoimpia tuolla päin maailmaa. Ja nyt siis oli täynnä ihmisiä juhlimassa jotain. Annetiin paikallisten juhlia ja vielä ennen veneelle paluuta käytiin omin voimin mangroverämeseikkailulla. Lahden kaakkoisosassa oli pieni poukama, jota oppaiden (esim. Chris Doyle) mukaan käytetään joskus myös hurrikaanisuojana. Kiva pikkuseikkailu. Tuntui ihan, että olemme sellaisessa paikassa, missä kovin usein ei turisteja ole, vaikka lentokentän valot antoivatkin hyvin valoa yöllä. Ristiriitaista.
Oltiin sitten vielä toinenkin yö suojassa aalloilta. Muutaman päivän vanha sääennuste piti paikkansa ja yöllä tuuli jälleen reippaasti, mutta ei enää yhtä paljon kuin edellisenä. Aamulla lähdettiin eteenpäin, kohti asumattomia pikkusaaria, jotka ovat Antiguan Atlantin puolella, koilliskulmalla. Luvassa hyvää snorklailua. Moottorilla mentiin ja tähysteltiin kiviä ja ihan ok päästiin isoimman saaren edustalle, missä olikin yksi katamaraani ja yksi turistikatamaraani ankkurissa, vaikka poijujakin oli. Tultiin selkeästi taas turistiseuduille, aika vilkasta liikennettä. Syötiin ja kun katamaraanit lähtivät, oltiinkin äkkiä ihan yksin. Lähdettiin käymään maissa kuitenkin päätarkoituksena snorklailu takaisin tullessa. Ajettiin jollalla toiselle rannalle, jossa hiekkaranta ja .. pöytiä ja tuoleja. Vitsailtiin, että kohta tullaan jätskibaariin, kun lähdettiin polkua pitkin toiselle puolelle saarta. No ei se niin kaukana ollut; t-paitoja, rhum punchia ja kookosmaitoa olisi saanut, mutta meillä ei snorklailureissulla sattunut rahaa mukaan. Oli kyllä sinänsä ihan hieno paikka muutenkin. 
Mäen päällä oli valtavan isot hiidenkirnut tyyliset luolat (kuvasta ei tiettykään saa mitään käsitystä), joissa ei ollut pohjaa, vaan näkyi mereen. Tosi paljon lintuja, frigateböördejä ja lokkeja, joilla on häntä. Ja liskoja ja kukkia, mutta onneksi ei nähty maailman harvinaisinta käärmettä, joka kuulemma tuolla asustaa. Saarikierroksen jälkeen snorklailua, koulua, herkuttelua ja elokuvateatteri, joka tässä vaiheessa olikin jokailtainen huvi. Tähtitaivaan ihailua mahtui myös, vaikka välillä aina oli pilvistäkin ja lentokentän valot loistivat tännekin.
Mäen päällä oli valtavan isot hiidenkirnut tyyliset luolat (kuvasta ei tiettykään saa mitään käsitystä), joissa ei ollut pohjaa, vaan näkyi mereen. Tosi paljon lintuja, frigateböördejä ja lokkeja, joilla on häntä. Ja liskoja ja kukkia, mutta onneksi ei nähty maailman harvinaisinta käärmettä, joka kuulemma tuolla asustaa. Saarikierroksen jälkeen snorklailua, koulua, herkuttelua ja elokuvateatteri, joka tässä vaiheessa olikin jokailtainen huvi. Tähtitaivaan ihailua mahtui myös, vaikka välillä aina oli pilvistäkin ja lentokentän valot loistivat tännekin.Aamulla tiedettiin odottaa turistiveneitä ja kyllä niitä jo ennen kymmentä alkoikin pörräämään. Isot katamaraanit, mutta myös pienempiä moottoriveneitä. Saatiin kuitenkin snorklata rauhassa ja käytiin dinghyajelulla katsomassa pidemmällä, jossa oli meidän lisäksi ainoa toinen vene ankkurissa yötä. Se olikin valinnut todella tyynen paikan. Ihmeteltiin, kun yksi turistimoottorivene meni tosi hiljaa tämän veneen ja yhden pikkusaaren välistä ja syyksi selvisi, että katselivat saaressa pesiviä pelikaaneja. Siellä ne pelikaanit kököttivät vieretysten samaan suuntaan katsoen. Hassun näköisiä. Ja ihan yhtä hassun näköisiä olimme me ihmiset niitä katsomassa. Pelikaaneja oli sentään enemmän kuin ihmisiä.
Tämän jälkeen lähdettiin paluumatkalle. Edelleen oli hyvä ilma ja reefit näkyivät hyvin, joten moottorilla ei ollut mitään vaikeuksia. Mutta purjeita ei nostettu, oli niitä reefejä sen verran paljon ympärillä. Puksuteltiin taas Maiden Islandin ohi ja Jumpy Bayhin. Käytiin rannalla, ja Antigualla on se hyvä puoli, että vaikka rannalla olisi hotelli, on ranta itsessään aina julkinen. Eli nytkin, vaikka emme päässeet toivomallemme ravintolalounaallekaan, saimme kävellä rannalla. Lounas olisi pitänyt varata etukäteen ja illallinen taas ei kiinnostanut ihan hintansa edestä. Ilma oli tosi hieno, tuuli oli muutaman päivän jälkeen taas alle 20 solmua. Pidettiin uimahyppykisat ja nautittiin olostamme. Oikein mukavaa ja rauhallista. Kunnes sitten tuli nukkumaan menon aika ja kuu nousi ja alkoi vuorovesikeinuminen. Sen verran kunnolla keinutti, että kävin välillä nukkumassa takahytissä.
Aamulla sää oli tosi hyvä ja lähdettin hyvissä ajoin matkaan. Kun vierestä meni noin 10 kertaa meitä isompi jahti purjeilla, niin uskallettiin mekin yksi purje nostaa. Jahti sompaili sitten siinä meidän edessä edestakaisin upean näköisenä. Me purjehdittiin päämäärätietoisesti eteenpäin ja 5-6 solmun vauhdilla oltiin parissa tunnissa Dickenson Bayssä. Toiseen suuntaan oli menty moottorilla 1-3 solmun vauhtia. Tämän paluumatkan aikana Mariakin sanoi, että tämä on sellaista purjehdusta josta voi nauttia. Ja nauttittiinkin. Hiukan jopa koulun kustannuksella, kun tuntui, että kun hiihtolomaviikko oli mennyt flunssassa, niin kyllä piti hiukan lomaakin saada viettää.
Dickensson Bayssä pysähdyttiin rantaravintolalounaalle ja kauppaan + hedelmäauto-ostoksille + baariin. Rantahulinaa kesti juuri tuon parin tunnin pysähdyksen. Kaupasta saatiin sopivasti täydennystä, jotta voitiin jäädä viimeiseksi yöksi Deep Bayhin. Deep Bayssä oli tällä kertaa tosi paljon muitakin. Yö oli aivan uskomattoman rauhallinen. Tyyntyi, ja oli ihan tasaista. Aamulla ennen kuin tutut turistikatamaraanit ja harvemmin nähty merirosvolaiva tulivat luonnon rauhaan, ehdittiin vielä katsella lampaita, jotka määkivät rannalla. Melkoisen kova tuo määkintä-ääni, kun kuului vieressä rakennustöissä olleen kaivinkoneen äänen yli ja kaivinkoneen ääni ei edes veneelle kuulunut. Ja sitten käytiin taas snorklaamassa, tällä kertaa rannan kivikot. Paljon oli elämää sielläkin.
Päivällä vielä pikku purjehdus ja kohta oltiinkin jälleen Jolly Harbourissa sillä erolla, että tällä kertaa mentiin laituriin, josta meidän oli helpompi lähteä pois laukkuinemme ja toisaalta Jannen mukavampi jäädä huoltamaan venettä ja opiskelemaan. Pientä siivousta ja ekat maksetut suihkut (toisen kerran kävin 'salaa' ekalla lääkkeittenhakureissulla). Sitten kassit kantoon ja ravintolaan syömään ennen kuin piti lähteä lentokentälle ja kotiin. Nyyh.
Kaiken kaikkiaan saimme lomalta jopa alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna juuri sen, mitä oikeasti haimme. Uimista, snorklailua ja ennen kaikkea perheen keskeistä yhdessä oloa. Vaikka flunssa oli inhottavaa, oli kuitenkin hienoa, että saatiin sekin sairastaa yhdessä. Ikävä seuraavalla viikolla olikin sitten suurempi kuin koko kolmen kuukauden aikana aiemmin.
terkuin Terhi
ps. Paluumatka meni ok ja väsyneesti, jet lag helpotti kolmen-neljän päivän päästä.. Nyt täällä Suomen päässä odotetaan kovasti huhtikuuta. Ja toisessa päässä syödään tuoretta tonnikalaa matkalla Barbudalta St Bartsiin melkein tyynessä.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Martinique - Antigua
Ile de Saintsiin tulin pimeässä ja jäin Ile de Caribin suojaan ankkuriin. Joku näytti pojua valolla, mutta tulkitsin sen varoitukseksi ja pudotin ankkurin. Yö oli leuto ja ankkuri piti hyvin vaikka ranta on melko syvä. Aamulla siirryin sitten Ile de saintsin kaupungin edustalle poijuun, joita oli ilmestynyt useita kymmeniä. Poijuun kiinnittyminen onnistui kohtalaisesti yksinkin, kun olen tajunnut laskea sprayhoodin näkyvyyttä estämästä lähestyessäni satamapaikkoja.Säännöt oli muuttuneet siten, että lähes kaikki ile de saintsin ankkuripaikat on poijullisia ja ankkurointi kielletty. Poijut oli uusia mutta valitsemani poijun pää paino oli irti narusta, tosin se pienempikin paino riittää pitämään oman veneeni paikallaan siinä missä ankkurikin. Isommat veneet kovemmassa tuulessa voivat siinä rakata.
Kaupunki sinäänsä on mukava ja tullaus tehtiin ranskalaiseen tapaan sovitussa kahvilassa jossa on tietokone kirjautumiseen. Istuin nettikahvilaan nauttimaan croisanttia ja surffaamaan. Viinivaraston täydennyksen jälkeen , jatkoin kohti Deshaiesia jonne yritin ehtiä ennen Sparin sulkeutumista. Deshaiesin satama oli kohtalaisen täynnä ja tulin juuri ennen auringonlaskua. Kovalla kiireellä kohti Sparia jossa patonki ja brie juusto varastot saivat täydennystä. Aamuherätys houkutteli aikaisin takaisin veneelle varsinkaan kun kaupungista ei löytynyt iltaisella paikkaa , josta surffata ipadilla.
Aamulla nokki kohti Antiguaa ja Falmouth harbouria , joka oli mukava avotuuliosuus ja matkavauhtia mukavat 7-8 solmua. Opiskelukirjallisuutta tuli lueskeltua ja pari ainetta kirjoitettua, aikuiskasvatuksen puitteista. Saapuessani perille etsin ankkurointi paikkaa jota olikin sitten yllinkyllin ihan lahden perukoilla. Kiiruhdin taas kohti tullia jotta saan muodollisuudet ohi ja ilokseni huomasin, että aukioloajat oli pidennetty. Viranomaisten palvelualttius yleensä kärsii kun ilmaantuu juuri ennen sulkemisaikaa. Nyt kuitenkin olin jopa tuntia ennen sulkemista paikalla.
Tuttuun baariin nauttimaan häppäristä ja käyttämään nettiä, jotta saa opiskelumateriaalin eteenpäin. Illalla vielä ihailla megajahtien määrää ja kokoa, satamassa oli poikkeuksellisen paljon megajahteja. Samalla valmistella perheen saapumista seuraavana päivänä.
Kaupunki sinäänsä on mukava ja tullaus tehtiin ranskalaiseen tapaan sovitussa kahvilassa jossa on tietokone kirjautumiseen. Istuin nettikahvilaan nauttimaan croisanttia ja surffaamaan. Viinivaraston täydennyksen jälkeen , jatkoin kohti Deshaiesia jonne yritin ehtiä ennen Sparin sulkeutumista. Deshaiesin satama oli kohtalaisen täynnä ja tulin juuri ennen auringonlaskua. Kovalla kiireellä kohti Sparia jossa patonki ja brie juusto varastot saivat täydennystä. Aamuherätys houkutteli aikaisin takaisin veneelle varsinkaan kun kaupungista ei löytynyt iltaisella paikkaa , josta surffata ipadilla.
Aamulla nokki kohti Antiguaa ja Falmouth harbouria , joka oli mukava avotuuliosuus ja matkavauhtia mukavat 7-8 solmua. Opiskelukirjallisuutta tuli lueskeltua ja pari ainetta kirjoitettua, aikuiskasvatuksen puitteista. Saapuessani perille etsin ankkurointi paikkaa jota olikin sitten yllinkyllin ihan lahden perukoilla. Kiiruhdin taas kohti tullia jotta saan muodollisuudet ohi ja ilokseni huomasin, että aukioloajat oli pidennetty. Viranomaisten palvelualttius yleensä kärsii kun ilmaantuu juuri ennen sulkemisaikaa. Nyt kuitenkin olin jopa tuntia ennen sulkemista paikalla.
Tuttuun baariin nauttimaan häppäristä ja käyttämään nettiä, jotta saa opiskelumateriaalin eteenpäin. Illalla vielä ihailla megajahtien määrää ja kokoa, satamassa oli poikkeuksellisen paljon megajahteja. Samalla valmistella perheen saapumista seuraavana päivänä.
perjantai 17. helmikuuta 2012
St Lucia - Martinique
Viikko vierähti nopeasti ja matka jatkuu. En ajatellut poiketa Dominacaan vaikka toiset sanovat, että se on ainoa alkuperäinen karibia joka on jäljellä. Voi olla, mutta en vaan osannut avostaa sitä viimeksi. Perhe oli tulossa Antigualle, joten jätin senkin vuoksi väliin.
St Luciasta purjehdus olikin tämän hetkisen reissun paras. Sivutuulta vene kulki kuin juna ja aurinko paistoi. Dominican leessäkin tuulta riitti. Aallokkoakin sen verran vähän, että sisällä viitsi kokata.
Dominican jälkeen olin lukenut jo molemmat dekkarit ja edessä oli koulukirjat. Vilkaisin aina välillä eteen ja taakse ja huomasin evään vilahtavan. Ajattelin että kiva kun delfiinit tulee leikkimään tosin ihmettelin, kun oli vain yksi evä näkyvissä. Hetken päästä näin vaalean hahmon vedessä ja mietin mikä. Muutaman sekunnin kuluttua otus oli veneen vieressä avioilta 2,5-3 m ja leveimmältä kohdalta 70 cm. Vedin johtolangat yhteen ja totesin , että HAI!
Tarkistin, että turvavaljas on kiinni ja tapeeksi lyhyt. Ajattelin että 'älä nyt päälle tule!' ja mietin että kestääkö asikuitu. Otus kuitenkin sukelsi veneen alta, eikä sitä näkynyt enään.
Matka jatkui ja olin jo rauhoittunut, kun sivusilmässä taas vilahti jotain asiaankuulumatonta. Aallokossa pisaroi jotain ja hetken päästä näkyi ruskea selkä joka puhisi. Aivan liian lähellä venettä alle 20 m. Lasikuitu ei kestä valaita. Onneksi ui kauemmaksi.
Vielä ennenkuin pääsin Ilet de Saintsille perheellinen delfiinejä leikki hetken veneen ympärillä. Pimeässä etsin itselleni vielä ankkuripaikan ja koisimaan.
St Luciasta purjehdus olikin tämän hetkisen reissun paras. Sivutuulta vene kulki kuin juna ja aurinko paistoi. Dominican leessäkin tuulta riitti. Aallokkoakin sen verran vähän, että sisällä viitsi kokata.
Dominican jälkeen olin lukenut jo molemmat dekkarit ja edessä oli koulukirjat. Vilkaisin aina välillä eteen ja taakse ja huomasin evään vilahtavan. Ajattelin että kiva kun delfiinit tulee leikkimään tosin ihmettelin, kun oli vain yksi evä näkyvissä. Hetken päästä näin vaalean hahmon vedessä ja mietin mikä. Muutaman sekunnin kuluttua otus oli veneen vieressä avioilta 2,5-3 m ja leveimmältä kohdalta 70 cm. Vedin johtolangat yhteen ja totesin , että HAI!
Tarkistin, että turvavaljas on kiinni ja tapeeksi lyhyt. Ajattelin että 'älä nyt päälle tule!' ja mietin että kestääkö asikuitu. Otus kuitenkin sukelsi veneen alta, eikä sitä näkynyt enään.
Matka jatkui ja olin jo rauhoittunut, kun sivusilmässä taas vilahti jotain asiaankuulumatonta. Aallokossa pisaroi jotain ja hetken päästä näkyi ruskea selkä joka puhisi. Aivan liian lähellä venettä alle 20 m. Lasikuitu ei kestä valaita. Onneksi ui kauemmaksi.
Vielä ennenkuin pääsin Ilet de Saintsille perheellinen delfiinejä leikki hetken veneen ympärillä. Pimeässä etsin itselleni vielä ankkuripaikan ja koisimaan.
Bequia - St Lucia
Kun vene oli taas kasassa ja opinnot edistyneet aikataulun mukaan, matka pääsi jatkumaa. Auringon nousun aikaan ylös dinghy kannelle ja matkaan. Tarkoituksena oli jättää St Vincentin saaren satamat kokonaan väliin ja siirtyä suoraan St Lucian Rodney Bayhin, reipas 70 mpk. Laskennallisesti n. 12 tuntia tulisin juuri auringonlaskun aikaan.
St Vincentin satamat ovat todella syviä lukuunottamatta muutaman metrin kaistaletta johon saa pudotettua ankkurin. Käytännössä poijut, ovat käytännöllisin vaihtoehto. Poijut ovat yksityisyritteliäisyyden varassa . Ns. 'Boat boys" tulevat vastaan kaukana merellä, yleensä keski-ikäisiä ukkoja jotka tarjoavat palveluksiaan. Jokainen on opas, kalastaja ja mitä vaan muuta, jolla voi rahastaa veneturistia. Poijut ovat pääsääntöisesti ihan ok, mutta ei niihin voi juuri silti luottaa eikä mitään vastuuvakuuksia ole. Suomalaiseen mentaliteettiin ei oikein sovi tämä yksityisyritteliisyyden lähestymislaji, joka on kohtalaisen suoraviivainen ja tungetteleva. Ei meillä koskaan mitään ongelmia ole ollut ja eikä ole ostettu mitään mitä ei olla tarvittu. Kyllä herrat ymmärtävät 'No thank you', mutta jos paikoissa ei juuri muutakaan ole ollut tarjolla niin ne on nähty.
St Lucian Rodney bayhin pääsin sitten aavistuksen verran auringonlaskun jälkeen, kello 23. St Vincentin sain sitten ajella moottorilla, kun ei tuullut juuri yhtään. St Lucialle pääsi kuitenkin ihan kohtuullisesti purjehtimaan virta vei vain joku 3-4 M länteen saaresta. Ei kuitenkaan tarpeeksi Soufrien vulkaaniset rikkipäästö 'tuoksuivat' kuitenkin pitkälle merelle. Auringonlaskun jälkeen väistin sitten öljytankkeria joka ilmestyi "yhtä-äkkiä " valohässäkästä. Samalla tulikin 30 solmun squalli, joka piti venettä hetken hieman vinossa. Itse en kastunut juuri ollenkaan, kun olin kiskomassa leen(tuulen suojan) puolella etupurjetta kasaan hampaat irvessä. Purjeen ollessa rullalla oli puuskakin jo mennyt ja pääsin ruorin taakse kastumaan sateeseen. Moottoripurjehdin sitten loppumatkan vastatuuleen, virtaan ja allokkoon... 'nautin' taas valitsemastani elämäntavasta. Lopulta saavuin Rodney Bayhin jossa oli ankkurissa yksi 100 m purjehdusristeilyalus valot päällä kaikissa mastoissa ja kansilla. Muuten lahti vaikuttu lähestyhjältä en nähnyt ollenkaan ankkurivaloja. Niinpä meinasinkin törmätä hämärään veneeseen etsiessäni ankkuripaikkaa. Sain kuitenkin pudotettua ankurin ja painuttua punkkaan untenmaille.
Aamulla huutelin marinaan ja pyysin tulla vastaan, koska olen 'singlehanded'. Lupauksista huolimatta ketään ei näkynyt, ajelin sitten itse sisään, jossa tulivat sitten laiturille auttamaan, tosin oli niin tyyntä että olisin pärjännyt yksinkin.
Rodney bayn marina olikin sitten taas veneen huoltoa (laturi asentaminen, siivousta, vesi- ja diesel tankkausta yms.) ja pari kurssia aikuisopintoja. Palkkasin pari tyyppiä vaihtamaan ankkurivalon, olisi itse pitänyt kiivetä mastoon saivat tuhlattua monta tuntia siihen. Kävin toki kanadalaisen ystävän kanssa kiertämässä taksilla St Lucian pakolliset nähtävyydet (tulivuori, marigot bay yms. ). Kun ne on kerran nähnyt ei ne niin ihmeellisiä ole. Viikon nautin veneestä, joka varmasti kiinni ja saa nukkua rauhassa. Suihkuista aamuin illloin ja uima-altaan suolattomuudesta. Tapasin pari suomalaista venekuntaa. Toisessa oli sauna, johon olisin päässyt viikon päästä. Vietin mainion illallisen suomalaisen perheen parissa. Heiltä oli dinghy 'irronnut' Tobago Cayssä ollessa ja olivat pakotettuja marinaan, kunnes saavat ostettua uuden. Kyllähän kolme solmua voi 'vahingossa' irrota.
St Vincentin satamat ovat todella syviä lukuunottamatta muutaman metrin kaistaletta johon saa pudotettua ankkurin. Käytännössä poijut, ovat käytännöllisin vaihtoehto. Poijut ovat yksityisyritteliäisyyden varassa . Ns. 'Boat boys" tulevat vastaan kaukana merellä, yleensä keski-ikäisiä ukkoja jotka tarjoavat palveluksiaan. Jokainen on opas, kalastaja ja mitä vaan muuta, jolla voi rahastaa veneturistia. Poijut ovat pääsääntöisesti ihan ok, mutta ei niihin voi juuri silti luottaa eikä mitään vastuuvakuuksia ole. Suomalaiseen mentaliteettiin ei oikein sovi tämä yksityisyritteliisyyden lähestymislaji, joka on kohtalaisen suoraviivainen ja tungetteleva. Ei meillä koskaan mitään ongelmia ole ollut ja eikä ole ostettu mitään mitä ei olla tarvittu. Kyllä herrat ymmärtävät 'No thank you', mutta jos paikoissa ei juuri muutakaan ole ollut tarjolla niin ne on nähty.
St Lucian Rodney bayhin pääsin sitten aavistuksen verran auringonlaskun jälkeen, kello 23. St Vincentin sain sitten ajella moottorilla, kun ei tuullut juuri yhtään. St Lucialle pääsi kuitenkin ihan kohtuullisesti purjehtimaan virta vei vain joku 3-4 M länteen saaresta. Ei kuitenkaan tarpeeksi Soufrien vulkaaniset rikkipäästö 'tuoksuivat' kuitenkin pitkälle merelle. Auringonlaskun jälkeen väistin sitten öljytankkeria joka ilmestyi "yhtä-äkkiä " valohässäkästä. Samalla tulikin 30 solmun squalli, joka piti venettä hetken hieman vinossa. Itse en kastunut juuri ollenkaan, kun olin kiskomassa leen(tuulen suojan) puolella etupurjetta kasaan hampaat irvessä. Purjeen ollessa rullalla oli puuskakin jo mennyt ja pääsin ruorin taakse kastumaan sateeseen. Moottoripurjehdin sitten loppumatkan vastatuuleen, virtaan ja allokkoon... 'nautin' taas valitsemastani elämäntavasta. Lopulta saavuin Rodney Bayhin jossa oli ankkurissa yksi 100 m purjehdusristeilyalus valot päällä kaikissa mastoissa ja kansilla. Muuten lahti vaikuttu lähestyhjältä en nähnyt ollenkaan ankkurivaloja. Niinpä meinasinkin törmätä hämärään veneeseen etsiessäni ankkuripaikkaa. Sain kuitenkin pudotettua ankurin ja painuttua punkkaan untenmaille.
Aamulla huutelin marinaan ja pyysin tulla vastaan, koska olen 'singlehanded'. Lupauksista huolimatta ketään ei näkynyt, ajelin sitten itse sisään, jossa tulivat sitten laiturille auttamaan, tosin oli niin tyyntä että olisin pärjännyt yksinkin.
Rodney bayn marina olikin sitten taas veneen huoltoa (laturi asentaminen, siivousta, vesi- ja diesel tankkausta yms.) ja pari kurssia aikuisopintoja. Palkkasin pari tyyppiä vaihtamaan ankkurivalon, olisi itse pitänyt kiivetä mastoon saivat tuhlattua monta tuntia siihen. Kävin toki kanadalaisen ystävän kanssa kiertämässä taksilla St Lucian pakolliset nähtävyydet (tulivuori, marigot bay yms. ). Kun ne on kerran nähnyt ei ne niin ihmeellisiä ole. Viikon nautin veneestä, joka varmasti kiinni ja saa nukkua rauhassa. Suihkuista aamuin illloin ja uima-altaan suolattomuudesta. Tapasin pari suomalaista venekuntaa. Toisessa oli sauna, johon olisin päässyt viikon päästä. Vietin mainion illallisen suomalaisen perheen parissa. Heiltä oli dinghy 'irronnut' Tobago Cayssä ollessa ja olivat pakotettuja marinaan, kunnes saavat ostettua uuden. Kyllähän kolme solmua voi 'vahingossa' irrota.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Innostuin taas opiskelemaan, olen toki koko ajan lukenut sitä kirjallisuutta jota olen tänne raahannut. Samoin edistänyt tutkielmien valmistumista suunnittelemalla. Mutta kun aikuisopintojen verkkokurssit alkoivat "Aikuisopintojen yhteiskunnaliset kysymykset" ja " Kvalitatiivinen ja Kvantitatiivine tutkimus aikuisoppinnoissa" olin taas täysillä mukana. Lisäksi minullla oli vielä Knowledge work kurssista , tekemättä loppuaportti kun eräs haastattelu oli jäänyt hengaamaan.
Hauskaa on kuitenkin argumentoida työn muutoksesta täällä kaukana lämmössä , esimerkiksi sapattivapaiden osalta. Veneen kannella tai baarissa luentoa kuunnellessa tuli mieleen niitä yliopistossa vietettyjä luentoja joista useita tuli vietettyä kahvilassa tai "Imaamin keinutuolissa". Toisaalta harmittaa ettei silloin ottanut enemmän näitä yhteiskuntatieteitä, tosin nyt ehkä osaa katsoa asioita eri näkökulmasta. Uskomattoman paljon yhteiskuntatieteiden teoriat osuu omalle kohdalle.
Ajatuksena oli että urheilen vähän enemmän, mutta aamu-uinnitkin ovat jääneet lyhyeksi kun ei ole pakko uida niitä eilis iltaisia oluita pois. Aallokko ja virta kyllä vie puhdin pois kun käy katsomassa ankkuria. Tosin kyllä varmaan se 200 m tulee uitua joka päivä.
Tiesin että suurin ongelma on tietokoneiden tarvitsema sähkö, sitä kun ei ole kauheasti saatavilla veneessä. Olin suunnitellut että olen marinassa osan tästä kurssista joten se ei haittaisi. Jäin kuitenkin Bequialle joten ramppaan maissa lataamassa macbookia ja käyttämässä nettiä. Ipad on toiminut hyvin ja sen saa ladattua veneellä, ostin siihen bluetooth näppäimistön jolla kirjoittelee hyvin. Tosin siinä on kosketus häiriötä jossain ja joskus puolet näppäimistä jää tunnistamatta, tuttu hakkaaminen palauttaa ne kuitenkin takaisin. iPhonessa on paikkallinen netti-liittymä(edge) ja sillä saa argumentoitua vastauksia opintoihin. Nörttinä halusin myös bluetooth kuulokkeeni toimimaan niin ettei tarvitse pelätä että iPhone tippu mereen. Veneen hienosähkömekaniikka työkalut rajoittuvat leathermanniin tulos on korjattu ilmastointiteipillä. Googlen ohjeet eivät auttaneet A2DP:t ei saanut toimimaan iPhonen kanssa , buuttaamalla luurit.
Hauskaa on kuitenkin argumentoida työn muutoksesta täällä kaukana lämmössä , esimerkiksi sapattivapaiden osalta. Veneen kannella tai baarissa luentoa kuunnellessa tuli mieleen niitä yliopistossa vietettyjä luentoja joista useita tuli vietettyä kahvilassa tai "Imaamin keinutuolissa". Toisaalta harmittaa ettei silloin ottanut enemmän näitä yhteiskuntatieteitä, tosin nyt ehkä osaa katsoa asioita eri näkökulmasta. Uskomattoman paljon yhteiskuntatieteiden teoriat osuu omalle kohdalle.
Ajatuksena oli että urheilen vähän enemmän, mutta aamu-uinnitkin ovat jääneet lyhyeksi kun ei ole pakko uida niitä eilis iltaisia oluita pois. Aallokko ja virta kyllä vie puhdin pois kun käy katsomassa ankkuria. Tosin kyllä varmaan se 200 m tulee uitua joka päivä.
Tiesin että suurin ongelma on tietokoneiden tarvitsema sähkö, sitä kun ei ole kauheasti saatavilla veneessä. Olin suunnitellut että olen marinassa osan tästä kurssista joten se ei haittaisi. Jäin kuitenkin Bequialle joten ramppaan maissa lataamassa macbookia ja käyttämässä nettiä. Ipad on toiminut hyvin ja sen saa ladattua veneellä, ostin siihen bluetooth näppäimistön jolla kirjoittelee hyvin. Tosin siinä on kosketus häiriötä jossain ja joskus puolet näppäimistä jää tunnistamatta, tuttu hakkaaminen palauttaa ne kuitenkin takaisin. iPhonessa on paikkallinen netti-liittymä(edge) ja sillä saa argumentoitua vastauksia opintoihin. Nörttinä halusin myös bluetooth kuulokkeeni toimimaan niin ettei tarvitse pelätä että iPhone tippu mereen. Veneen hienosähkömekaniikka työkalut rajoittuvat leathermanniin tulos on korjattu ilmastointiteipillä. Googlen ohjeet eivät auttaneet A2DP:t ei saanut toimimaan iPhonen kanssa , buuttaamalla luurit.
Punks in Grenadines
Vietin muutaman päivän fiksaillen venettä ja kipparia. Edistin opintoja, urheilin
ja juttelin perheen kanssa skypen välityksellä. Kunnes seuraava vieraani saapui. Alkuperäinen ajatus oli, että olisin jo Antiguassa kun seuraava vieras tulisi. Mutta purjehdus on purjehdusta ja kipparia ei kiinnostanut lähteä vastatuuleen pomppimaan, stressaamaan itseään ja venettä. Ei se mikään mahdoton reissu ole 2-3 pvä pysähdyksineen, mutta niin kauan kun en tee sitä palkan eteen saavat vieraat käyttää paikallista lentobussia. LIAT (leaves in any time) on maineestaan huolimatta edullinen tapa siirtyä saarelta toiselle.
Mietin myös että grenadiinit ovat kuitenkin parasta antia koko karibialla. Lyhyet matkat saarten välissä ja vedenalainen luonnonpuisto kilpikonnineen. Varsinkin kun seuraavalla vieraalla oli hetki aikaa kun on viimeksi purjehtinut, olisi hieman hellempi kokemus kuin 'beat' vastatuuleen seuraavaan saareen.
Jotenkin olen myös mieltynyt Bequiaan, jossa on kaikki hyvin järjestetty. Palvelut pelaa ankkurissa, vesi ja polttoaine tulee viereen. Aamulla saa patonkia ja croisantteja 'breadman' tuomana. Pyykit haetaan ja palautetaan veneeseen. Maissa löytyy nettikahviloita ja ravintoloissa on wifi lounaan hinnalla. Netin saisi myös veneeseen, mutta se takeltelee ja on aika arvokas (10 US pvä)
Minulla on tapana ankkuroida tosi kauas ja ulos lähes sinne minne superjahdit ja risteilijät ankkuroi. Täällä Bequilla on kaksi kauneinta hiekkarantaa juuri siinä mihin ankkuroin ja 100 m päässä on riutta jossa snorkkeloida. Täällä kun ei ole tapana myöskään pitää mitään muhimassa septitankissa, niin vesikin on kirkasta ja puhdasta kuin sisempänä lahtea.
Joten vieraani sai ottaa lennon Antigualta St Vincent & Grenadines ja sieltä vielä lautalla yli Bequille. Vieraani pikku-Tapsa löysikin hyvin perille ja aloitelimme croisantilla kahvilassa samalla kävin tullaamassa herran veneen miehistöksi. Säätiedot lupasivat pomppuisaa keliä, joten ehdotin että mennään käymään grenadiineilla joka on matkana mieluisampi. Samalla ehdotin että lähdetään vasta aamulla, jotta ehtii vähän tottua veneen keinuntaan. Muonituksen täydennystä, Bequian rantabaarit tutuksi ja ilta jonkun paikallisen pumpun reaggee sointujen kanssa valmistivatkin sitten aamuun.
Aamulla pieni aamupala ja siirtyminen saaren toiselle puolelle, jossa on vanha valaanpyyntisaari. Hienot snorklailu vedet jäi nyt kokematta, lieneekkö
ollut "jet lag". Lounas ja jatkoimme matkaa kohti Tobago Caytä.
ja juttelin perheen kanssa skypen välityksellä. Kunnes seuraava vieraani saapui. Alkuperäinen ajatus oli, että olisin jo Antiguassa kun seuraava vieras tulisi. Mutta purjehdus on purjehdusta ja kipparia ei kiinnostanut lähteä vastatuuleen pomppimaan, stressaamaan itseään ja venettä. Ei se mikään mahdoton reissu ole 2-3 pvä pysähdyksineen, mutta niin kauan kun en tee sitä palkan eteen saavat vieraat käyttää paikallista lentobussia. LIAT (leaves in any time) on maineestaan huolimatta edullinen tapa siirtyä saarelta toiselle.
Mietin myös että grenadiinit ovat kuitenkin parasta antia koko karibialla. Lyhyet matkat saarten välissä ja vedenalainen luonnonpuisto kilpikonnineen. Varsinkin kun seuraavalla vieraalla oli hetki aikaa kun on viimeksi purjehtinut, olisi hieman hellempi kokemus kuin 'beat' vastatuuleen seuraavaan saareen.
Jotenkin olen myös mieltynyt Bequiaan, jossa on kaikki hyvin järjestetty. Palvelut pelaa ankkurissa, vesi ja polttoaine tulee viereen. Aamulla saa patonkia ja croisantteja 'breadman' tuomana. Pyykit haetaan ja palautetaan veneeseen. Maissa löytyy nettikahviloita ja ravintoloissa on wifi lounaan hinnalla. Netin saisi myös veneeseen, mutta se takeltelee ja on aika arvokas (10 US pvä)
Minulla on tapana ankkuroida tosi kauas ja ulos lähes sinne minne superjahdit ja risteilijät ankkuroi. Täällä Bequilla on kaksi kauneinta hiekkarantaa juuri siinä mihin ankkuroin ja 100 m päässä on riutta jossa snorkkeloida. Täällä kun ei ole tapana myöskään pitää mitään muhimassa septitankissa, niin vesikin on kirkasta ja puhdasta kuin sisempänä lahtea.
Joten vieraani sai ottaa lennon Antigualta St Vincent & Grenadines ja sieltä vielä lautalla yli Bequille. Vieraani pikku-Tapsa löysikin hyvin perille ja aloitelimme croisantilla kahvilassa samalla kävin tullaamassa herran veneen miehistöksi. Säätiedot lupasivat pomppuisaa keliä, joten ehdotin että mennään käymään grenadiineilla joka on matkana mieluisampi. Samalla ehdotin että lähdetään vasta aamulla, jotta ehtii vähän tottua veneen keinuntaan. Muonituksen täydennystä, Bequian rantabaarit tutuksi ja ilta jonkun paikallisen pumpun reaggee sointujen kanssa valmistivatkin sitten aamuun.
Aamulla pieni aamupala ja siirtyminen saaren toiselle puolelle, jossa on vanha valaanpyyntisaari. Hienot snorklailu vedet jäi nyt kokematta, lieneekkö
ollut "jet lag". Lounas ja jatkoimme matkaa kohti Tobago Caytä.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Ekat vieraat
Totuttelua veneessä ankkurissa ollessa ja paluu arkirutineihin.
- Aamu-uinti 28 asteisessa vedessä ja sukellus ankkuria tarkastamaan.
- Aamiaseksi tuoretta hedelmää ja teet. Yleensä mangoa.
- Veneen tuunausta esim moottorin hihnan kiristys
- Dinghyllä rantaan asioille, kuten vesisuodattimen hakua. Suodatin poistaa tankista ylimääräisiä makuja ja hampaatkin voi pestä.
- Tuoretta hedelmää ja vihannesta kauppiaalta (ei kaupasta)
- jääpala kassi lähimmästä kaupasta tai baarista mukaan. Säästää sähköä jääkaapin käytöstä ja aurinkolaskujuoman saa viileäksi.
Veli ja hänen vaimonsa saapuivat paikalliseen juottolaan, jossa tervetuliasdrinksutkin ehdittiin juomaan. Veneeseen kärsimään jetlagia ja aamulla suunnittelemaan loppuvuotta. Säätiedotus lupasi pomppuista keliä joten paikalliset nähtävyydet oli listalla. Opastin pikkubussien käytön täällä ne on numeroitu joten erottaa taksista. Muutenhan ne ovat samanlaisia pakettiautoja jotka ahdettu täyteen istuimia ilman turvavöitä. Linja-auto asemalta ne lähtee sitten kun bussi on täynnä. Kovin aikaisen ei kannata mennä istumaan sinne autoon. Ilmastointia ei ole ja voi odotella auton täyttymistä vaikka puolituntia.
Näytin saaren parhaan supermarketin, jos vieraat kaipaavat jotain erityistä jääkaappiin. Kävelimme hiekkarantaa kohti ja nappasimme kookospähkinät myyjältä. Jatkoimme rantaa kohti, kunnes tajusimme mitä tarkoitti "Inside is the best part". Ilman machatea ei pähkinä aukea, joten palasimme takaisin, kun kookosvesi oli juotu, ja saimme pähkinät rikki.
Rannalla törmäsimme Madventuresin Rikuun perheineen, vaihdoimme muutaman sanasen ja lupasimme poiketa Carriacouhun muutaman päivän päästä. Olivat asettautumassa sinne. Rantaa kipusimme seuraavaan baarin, jossa muistin että on nettiyhteys ja skypetin kotiin. Saatoin vielä seurueen turisti officeen kaupungin edustalle jossa saimme seuraavan päivän ohjelman.
Seven sisters vesiputous oli keskellä viidakkoa ihan tarpeeksi haastellisella reitillä. Pääsimme sinne bussilla ja kieltäydyimme oppaasta. Löysimme ekan putouksen, mutta osa meistä jatkoi syvemmälle viidakkoon etsimään loppuja sistereitä. Palasimme takaisin ja opas tuli vastaan seurueen kanssa. Hetken päästä ne pomppasivat sieltä vesiputouksen päältä altaaseen. Takaisin liukasta ja mutaista polkua pitkin paikallinen välietappi ja saimme siihen kuuluvan jalkojen pesun. Sitten odottamaan bussia takaisin jota saikin odottaa sitten 45 min.
Uudenvuoden juhlaksi varmistui ankkurointipaikkamme kaksi baaria De Big Fish keräsi jengin Lontoon Big Ben screeniltä katsomaan jo 18 aikaan ja seuraava paikka tarjosi elävää musiikkia. Perinteisen rattoisasti meni aatto illan juhlistaminen.
The hangoverday kuten paikallisessa kalenterissa lukee vietettii Hog islandilla. Navigointi karibialla on ihan helppoa, jos suomessa osaa niin osaa missä vain. En tiedä olisiko edellisenpäivän antimeilla ollut osuutensa, mutta kunkölin alla oli vain 30 cm vettä heräsi epäillys ettei olla reitillä. Onneksi pari paikallista tuli neuvomaan, että olette jo perillä tämä on se paikka. Joten perinteistä uudenvuodenpäivän ateriaa tarjoamaan. Baari on tyyppillinen bar schack josta sai kanaa lisukkeineen sekä rommia ja jos kauniisti pyysi myös cokista. Eli hiekkarannalla oleva konstailematon baari jossa oli kyllä elävää musiikkia ja paljon jengiä. Perinteinen Hog iland sunday brunssi.
Jatkoimme matkaa ja haimme täyttöä odottavan kaasuputelin pois prickly baystä. Menimme St Johnin edustalle ankkuriin ja kävimme ostoksilla täydentämässä varastoja. Seuraavana päivänä esittelin vedenalasien patsaspuiston, myös paikallinen nähtävyys. Vielä yksi pysähdys, koska katsoin ettei ehditä ennen auringonlaskua perille.
Lopulta pääsimme pomppien Carriacoun Tyrrell bayhin juuri hieman ennen auringonlaskua. Veljellä iski korvatulehdus ja päättivät käydä apteekissa hakemassa lääkettä. Siirsin veneen Hillsboroughin edustalle ja kävin hakemassa veneelle. Siirryimme läheisen sandy islandin luo poijuun, josta pääsi sopivasti uimaan ja veneellä tutustumaan pieneen hiekka saareen. Illalliseksi olin onnistunut ostamaan tuoretta kalaa, vaikka aluksi en tahtonut Snapperia ostaa. Kokemukset kreikasta eivät puoltaneet sitä. Snapper oli loistava hyvän makuinen ja tuore.
Lopuksi vielä lekurilla käynti, josta antibiootti kuuri korvaan ja maasta ullostullaus. Seuraavana paikkana oli Union island, jonka nähtävyys on happy iland. Illalla tuuli kääntyi ja olimme saada keulaan ison moottoriveneen. Lisäsimme ankkurikettinkiä ja ei tullut osumaa. Yö tuli kuitenkin nukuttua puolella silmällä. Aamulla tein yhden opiskelu deadlinen ja seurue tutustui kaupunkiin sekä sai täytettyä uuden kaasupullon. Paikallisena nähtävyytenä ravintolan hai allas.
Matka jatkui uuden matkustajan kera , hummerikauppias oli saanut ujutettua ämpäriin elävän otuksen. Grenadiineilla otus simahti viimeistään jääkaapissa ja kokkimestari pisti hummerin kahtia ja grilliin. Varsin oivaa tuli valkosipulivoin kera.
Tobago Cayn aamu snorklauksessa kilpparit pääsivät ihmettelmään, miten suomalainen mies noudattaa uintikieltoa... ilmastointiteippiä niin ettei vesi pääse korvaan. Kilpikonna puistossa on sellaisia 50-150 cm kokoisia kilpikonnia, enkä ole onnistunut tekemään snorkklausta jossa en olisi nähnyt vähintään 10 . Syvyydet ovat 1-3 m luokka, joten niitä pääsee seuraamaan ihan vierestä. Päivän loppu snorkklaaminen jäi väliin, koska oli kiire Bequille josta lähtee jatkolento Barbadokselle. Pysähdyimme kuitenkin Canounille suojaiseen lahteen syömään lounasta joka maittoi pienen pomppimisen jälkeen. Jatkoimme sitten pomppimista Bequialle, jonne saavuimme juuri ennen auringonlaskua. Virta oli vienyt meitä 4 mailia etelämäksi, joten vastatuuleen ja vasta-aallokkoon ja vasta virtaan saa aikaa kulumaan. Seuraavana aamuna veljeni oli jo pakannut kaikki tavaransa ennen auringonnousua, kun hänen vaimonsa ilmoitti että kone lähtee vasta seuraavana päivänä. Tutustumista Bequian nähtävyyksiin ja vaihteeksi myös lekurilla käynti tällä kertaa tulehtunut haava vaati antibiottit.
Sitten koittikin aika erota ja minun paluu arkeen muutamaksi päiväksi ennen seuraavaa vierasta. Opiskelut jatkuu ja veneen ja miehistön huoltotoimenpiteitä.
- Aamu-uinti 28 asteisessa vedessä ja sukellus ankkuria tarkastamaan.
- Aamiaseksi tuoretta hedelmää ja teet. Yleensä mangoa.
- Veneen tuunausta esim moottorin hihnan kiristys
- Dinghyllä rantaan asioille, kuten vesisuodattimen hakua. Suodatin poistaa tankista ylimääräisiä makuja ja hampaatkin voi pestä.
- Tuoretta hedelmää ja vihannesta kauppiaalta (ei kaupasta)
- jääpala kassi lähimmästä kaupasta tai baarista mukaan. Säästää sähköä jääkaapin käytöstä ja aurinkolaskujuoman saa viileäksi.
Veli ja hänen vaimonsa saapuivat paikalliseen juottolaan, jossa tervetuliasdrinksutkin ehdittiin juomaan. Veneeseen kärsimään jetlagia ja aamulla suunnittelemaan loppuvuotta. Säätiedotus lupasi pomppuista keliä joten paikalliset nähtävyydet oli listalla. Opastin pikkubussien käytön täällä ne on numeroitu joten erottaa taksista. Muutenhan ne ovat samanlaisia pakettiautoja jotka ahdettu täyteen istuimia ilman turvavöitä. Linja-auto asemalta ne lähtee sitten kun bussi on täynnä. Kovin aikaisen ei kannata mennä istumaan sinne autoon. Ilmastointia ei ole ja voi odotella auton täyttymistä vaikka puolituntia.
Näytin saaren parhaan supermarketin, jos vieraat kaipaavat jotain erityistä jääkaappiin. Kävelimme hiekkarantaa kohti ja nappasimme kookospähkinät myyjältä. Jatkoimme rantaa kohti, kunnes tajusimme mitä tarkoitti "Inside is the best part". Ilman machatea ei pähkinä aukea, joten palasimme takaisin, kun kookosvesi oli juotu, ja saimme pähkinät rikki.
Rannalla törmäsimme Madventuresin Rikuun perheineen, vaihdoimme muutaman sanasen ja lupasimme poiketa Carriacouhun muutaman päivän päästä. Olivat asettautumassa sinne. Rantaa kipusimme seuraavaan baarin, jossa muistin että on nettiyhteys ja skypetin kotiin. Saatoin vielä seurueen turisti officeen kaupungin edustalle jossa saimme seuraavan päivän ohjelman.
Seven sisters vesiputous oli keskellä viidakkoa ihan tarpeeksi haastellisella reitillä. Pääsimme sinne bussilla ja kieltäydyimme oppaasta. Löysimme ekan putouksen, mutta osa meistä jatkoi syvemmälle viidakkoon etsimään loppuja sistereitä. Palasimme takaisin ja opas tuli vastaan seurueen kanssa. Hetken päästä ne pomppasivat sieltä vesiputouksen päältä altaaseen. Takaisin liukasta ja mutaista polkua pitkin paikallinen välietappi ja saimme siihen kuuluvan jalkojen pesun. Sitten odottamaan bussia takaisin jota saikin odottaa sitten 45 min.
Uudenvuoden juhlaksi varmistui ankkurointipaikkamme kaksi baaria De Big Fish keräsi jengin Lontoon Big Ben screeniltä katsomaan jo 18 aikaan ja seuraava paikka tarjosi elävää musiikkia. Perinteisen rattoisasti meni aatto illan juhlistaminen.
The hangoverday kuten paikallisessa kalenterissa lukee vietettii Hog islandilla. Navigointi karibialla on ihan helppoa, jos suomessa osaa niin osaa missä vain. En tiedä olisiko edellisenpäivän antimeilla ollut osuutensa, mutta kunkölin alla oli vain 30 cm vettä heräsi epäillys ettei olla reitillä. Onneksi pari paikallista tuli neuvomaan, että olette jo perillä tämä on se paikka. Joten perinteistä uudenvuodenpäivän ateriaa tarjoamaan. Baari on tyyppillinen bar schack josta sai kanaa lisukkeineen sekä rommia ja jos kauniisti pyysi myös cokista. Eli hiekkarannalla oleva konstailematon baari jossa oli kyllä elävää musiikkia ja paljon jengiä. Perinteinen Hog iland sunday brunssi.
Jatkoimme matkaa ja haimme täyttöä odottavan kaasuputelin pois prickly baystä. Menimme St Johnin edustalle ankkuriin ja kävimme ostoksilla täydentämässä varastoja. Seuraavana päivänä esittelin vedenalasien patsaspuiston, myös paikallinen nähtävyys. Vielä yksi pysähdys, koska katsoin ettei ehditä ennen auringonlaskua perille.
Lopulta pääsimme pomppien Carriacoun Tyrrell bayhin juuri hieman ennen auringonlaskua. Veljellä iski korvatulehdus ja päättivät käydä apteekissa hakemassa lääkettä. Siirsin veneen Hillsboroughin edustalle ja kävin hakemassa veneelle. Siirryimme läheisen sandy islandin luo poijuun, josta pääsi sopivasti uimaan ja veneellä tutustumaan pieneen hiekka saareen. Illalliseksi olin onnistunut ostamaan tuoretta kalaa, vaikka aluksi en tahtonut Snapperia ostaa. Kokemukset kreikasta eivät puoltaneet sitä. Snapper oli loistava hyvän makuinen ja tuore.
Lopuksi vielä lekurilla käynti, josta antibiootti kuuri korvaan ja maasta ullostullaus. Seuraavana paikkana oli Union island, jonka nähtävyys on happy iland. Illalla tuuli kääntyi ja olimme saada keulaan ison moottoriveneen. Lisäsimme ankkurikettinkiä ja ei tullut osumaa. Yö tuli kuitenkin nukuttua puolella silmällä. Aamulla tein yhden opiskelu deadlinen ja seurue tutustui kaupunkiin sekä sai täytettyä uuden kaasupullon. Paikallisena nähtävyytenä ravintolan hai allas.
Matka jatkui uuden matkustajan kera , hummerikauppias oli saanut ujutettua ämpäriin elävän otuksen. Grenadiineilla otus simahti viimeistään jääkaapissa ja kokkimestari pisti hummerin kahtia ja grilliin. Varsin oivaa tuli valkosipulivoin kera.
Tobago Cayn aamu snorklauksessa kilpparit pääsivät ihmettelmään, miten suomalainen mies noudattaa uintikieltoa... ilmastointiteippiä niin ettei vesi pääse korvaan. Kilpikonna puistossa on sellaisia 50-150 cm kokoisia kilpikonnia, enkä ole onnistunut tekemään snorkklausta jossa en olisi nähnyt vähintään 10 . Syvyydet ovat 1-3 m luokka, joten niitä pääsee seuraamaan ihan vierestä. Päivän loppu snorkklaaminen jäi väliin, koska oli kiire Bequille josta lähtee jatkolento Barbadokselle. Pysähdyimme kuitenkin Canounille suojaiseen lahteen syömään lounasta joka maittoi pienen pomppimisen jälkeen. Jatkoimme sitten pomppimista Bequialle, jonne saavuimme juuri ennen auringonlaskua. Virta oli vienyt meitä 4 mailia etelämäksi, joten vastatuuleen ja vasta-aallokkoon ja vasta virtaan saa aikaa kulumaan. Seuraavana aamuna veljeni oli jo pakannut kaikki tavaransa ennen auringonnousua, kun hänen vaimonsa ilmoitti että kone lähtee vasta seuraavana päivänä. Tutustumista Bequian nähtävyyksiin ja vaihteeksi myös lekurilla käynti tällä kertaa tulehtunut haava vaati antibiottit.
Sitten koittikin aika erota ja minun paluu arkeen muutamaksi päiväksi ennen seuraavaa vierasta. Opiskelut jatkuu ja veneen ja miehistön huoltotoimenpiteitä.
Location:Grenada
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)