Lomalla Antigualla

Hankalaa se kirjoittaminen on näköjään näinkin, vaikka on koko ajan netti käytössä ja sähköä riittää.. Lomakuulumisia siis nyt ainoastaan 2,5 viikkoa loman jälkeen. Palataanpa siis hetkeksi tunnelmiin yli kuukausi sitten.

Kaikki oli valmiina 15.2. Laukut olivat olleet pakattuina jo kaksi viikkoa. Liput ostettuina hiukan kauemmin, mutta kuitenkin vain sen verran, että tuki lentoyhtiöille ja välistävetäjille oli mahdollisimman suuri. Lomat anottu. Työt siirretty muille. Rahaakin vaihdettu ja vielä nuhasumutetta haettu 14.2. koulusta kotiin jääneelle nuhanenälle. Eli eipä muuta kuin aamusta matkaan. Onneksi herättiinkin ajoissa, yöllä satanut lumi meinasi tehdä tepposet jo alkumatkasta ja taksi liiteli tien puolelta toiselle. Päästiin lentokentälle ja koneeseen ja matkatavaroiden pakkauksen (kuljetuskärryt liukastelivat ja olivat myöhässä), jään poiston (normaalin sijaan tehopoisto) ja 'työntöauton' kuljetettua koneen kiitoradalle (auto jäi sutimaan lumeen ja työnsi ja veti konetta edes takaisin tök tök tök) päästin lähtemään noin tunti myöhässä. Pientä paniikin poikasta alkoi esiintyä, koska siirtymisaika Heathrowlta Gatwickiin oli vain n. kolme tuntia. No loppumatka mienikin hienosti. Lontoossa oli aurinkoista! Osattiin suoraan bussiasemalle! Lippujono ei ollut kovin iso! Bussi lähti n. 5 minuuttia sen jälkeen kun oltiin bussissa! Ei ollut pahaa ruuhkaa! Portti Gatwickilla oli lähellä! Ja niin olimme taas koneessa.

Perillä Antigualla oltiin aikataulusta vähän edelläkin, mutta se kyllä tuli korjattua passijonossa, jossa meni oikeasti tunti, kun oltiin koneessa viimeisillä paikoilla. Aika kiva tunne kuitenkin saapua jotenkin tuttuun paikkaan noinkin kauas. Taksi alle ja siinä vielä sumplimiset, kun 'oma paikallisoppaamme' kertoi meille, että ajaisimme Falmouth Harbouriin, vaikka olin jo maahantulolomakkeeseenkin laittanut Antigua Yacht Clubin, jonne meidän siis piti mennä. Kun lopulta n. klo 20 olimme laiturilla, olimme ihan poikki. Tunteet olivat pinnalla, kun näimme vt. kapteenin, joka oli loihtinut meille upean ranskalaisperäisen iltapalan. Neljäsosabriestä jäi jopa hieman jäljelle..

Aamulla heräsimme tietenkin kukonlaulun aikaan (kuulimme). Ihanaa seurata auringonnousua, vaikka onkin ihan tokkurassa. Nuhanenäkin oli tässä vaiheessa melkein terveen tuntuinen. Juuri ja juuri köllöttelimme kahdeksan tienoille ennen kuin sanoimme heipat megajahdeille ja pääsimme matkaan hienossa auringonpaisteessa. Yöllä taisi toki jossain vaiheessa sataakin.

Koska 2/3 miehistöstä oli nyt lomalla, olivat suunnitelmat tietenkin kunnianhimoiset. Mikäli sää suinkin antaisi myöden, oli tarkoitus edetä aina BVI:lle asti Barbudan, St Bartsin ja St Martinin kautta. Kuitenkin snorklailulle ja uimahypyille piti löytää myös aikaa. Snorklailun aloitimmekin saman tien. Antiguan eteläpuolella on reefit, joiden väliin voi mennä ja joissa on reefeille tyypillisesti katsottavaa. Vaikka ilma oli upea, aallot olivat sen verran kovat, että kovin kauaa tai kauaksi veneestä emme tällä ekalla snorklailulla vuonna 2012 menneet, mutta onnistuimme silti näkemään rauskuja hiekassa ja uimassa ja näin myös kilpikonnan uimassa vastaan! Kivaa, lämmintä kirkasta vettä, jee!

Snorklailun jälkeen jatkoimme länsirannalle Jolly Harbourin edustalle ankkuriin. Pienen alkutakeltelun jälkeen veneen rutiinit alkoivat löytyä selkäytimestä. Nuhanenä ei vielä jaksanut kovasti hypellä. Aamupäivällä menimme maihin, kauppaan ja sporttibaariravintolaan, jonka uima-allas osoittautui matkallamme kohtalokkaaksi. Kun Terhi nettaili, muut kävivät uimassa. Kauppareissun jälkeen käytiin vielä isommalla veneellä hakemassa vettä ja polttoainetta ja niin varustelu matkaa varten oli tehty. Päristelimme moottorilla Deep Bay-nimiseen lahteen vielä ennen auringonlaskua. Kivan tuntuinen paikka, ei paljon aaltoja; uimista, oleilua, iltaruokaa. Kivaa yhdessäoloa.

Aamulla kävimme katsomassa lahden rannalla olevan linnoituksen, joka oli juuri sopivan jännä meille. Kohtuukuntoiset polut, portaikkoja, lampaita/vuohia jne. Hiekkarantakin oli sopivan pitkä käveltäväksi edestakaisin. Päätettiin, että tullaan hotellin rantaravintolaan syömään, kunhan ekaksi käydään snorklaamassa. Snorklailu olikin upea, vaikka oli hiukan pilvistä. Snorklailun kohteena oli hylky, joka oli siis niin matalalla, että Terhin pintasnorlailullakin näki ihan hyvin kaikki rakenteet ja kalat, mitä siellä liikkui. Mariaa alkoi kuitenkn väsyttämään aika nopeasti ja kun Terhikin pääsi uimalla veneelle (koskapa ei vielä ollut valmis Dinghyyn-nousu-voimisteluun), lähdettiin syömään. Jäisen ananasmehun myötävaikutuksella Marialta meni ääni.

Illalla taas normirutiinit dinghyn nostoineen, mutta sillä erotuksella, että Maria haki lengginsit jalkaan ja Jannen teki mieli rommiteetä. Tuntui vähän viileältä.

Aamulla aikaisin oli aikomus lähteä Barbudalle. Ilma oli loistava, kiva pieni tuuli. Aaltoja ei juuri lainkaan. Pääsimme noin mailin eteenpäin, kun Jannelle tuli yskänkohtaus ja totesi, että ei olekaan matkakunnossa. Siinä vaiheessa kävimme vilkaisemassa myös Mariaa, joka nukkui vielä ja totesimme, että kuumetta taitaa olla. Niinpä veneen kääntö vastakkaiseen suuntaan, ja takaisin Jolly Harbourin edustalle, koska siellä tiesimme olevan apteekin yms. Kyllä hiukan harmitti!

Jolly Harbourissa kävin päivällä tutustumassa apteekin lääkevalikoimaan, sitä ei viime vuonna tullutkaan tehtyä. Kyllä Amerikassa on melkoiset tropit flunssaa varten ja sieltä ne oli tuotu tännekin. Samassa mikstuurassa yskänlääke, nuhalääke, kipulääke, kuumeen alennus. Kun pääsin takaisin veneelle, totesimme, että 2/3 miehistöstä oli 39 asteen kuumeessa. Lääkettä nassuun ja lepäämään. Seuraava päivä olikin lepoa, lueskelua, kuuntelua ja hiukan mietintää, että mitä, jos tuo kuume vaan pysyy, minne pitää soittaa, että saa apua vai miten toimitaan. Sitten seuraavana päivänä myös mulla alkoi nenä tukkeutumaan. Toisaalta Maria oli jo kuumeeton. Eikun hakemaan lisää juomaa ja lääkettä ja pienen takeltelun jälkeen saimme jätskibaarin myyjänkin tajuamaan, että haluamme jäätelöä. Paremmalta siis näytti, paitsi, että mulla tuntui kuume nousevan ja kun päästiin takaisin veneelle, niin mittari näyttikin sitä 3:ää. Otin lasten lääkettä, kun sitä oli enemmän jäljellä ja se olikin varsin tehokasta, mutta aika sumussa sitä seuraavat päivät tuli oltua.
Maisemaa vaihtoivat toiset veneet, välillä oli enemmän aaltoja, välillä swellitkin ja sitten taas välillä vähemmän aaltoja. Pelikaaneja ja frigattiböördejä näkyi ja taisi joskus vilahtaa kilpikonna. Välillä satoi, välillä paahtoi. Tuli pelattua aika paljon iPadilla ja jostain sumusta kuulin jakolaskujen allekkain laskuakin, joten kouluakin jo käytiin. Myös uutisia nauhotettiin. Sitten Jannekin pääsi jo sen verran tolpilleen, että pääsi vuorostaan juomanhakureissulle ja parin päivän jälkeen lähdettiin kaikki. Sporttibaari kierrettiin kaukaa, sillä vahva uskomuksemme on, että sieltä uima-altaasta tuo flunssapöpö iski. Käytiin sen sijaan rannalla ja tuntui ihan oudolta, että siellä oli normaali hotelliporukan aurinkolomatunnelma, kun toiset keikkuu flunssaisina muutaman sadan metrin päässä, tosin mäen takana niin, että ihan ei tuolta rannalta nähnyt.

Sääennusteet näyttivät nyt kovenevaa tuulta aina 26 solmuun asti, ja kolmen metrin aaltoja ja me totesimme, että tämän loman vietämme loppuun Antiguan rannoilla. Keli oli ihan liian kuoppainen meille pitempiin matkoihin, vaikka matkaoppaita olikin tullut luettua aika paljon Barbudaa koskien ja Bartsin ranskalaisuuttakn kaivattiin. Viikon flunssan jälkeen seuraavana sunnuntaiaamuna lähdimme sitten uudestaan kohti pohjoista, mutta tarkoituksenakin oli mennä pohjoisrannikolle Parham-nimiseen kyläsatamaan, joka aikoinaan oli ollut Antiguan suurin satama. Näitä vesiä sanotaan yksiksi Karibian vaikeimmin purjehdittaviksi ja olihan ne aika jänniä. Oli jopa muutama merimerkki.

Parham oli aluksi aikamoinen pettymys. Mutainen lahti, jossa ruostui yksi iso paatin raato ja jossa oli myös jonkun venepurkaamon näköistä toimintaa. Ankkurissa oli pari paikallista purjevenettä, näyttivät olleen kuukausia ja yksi katamaraani. Lisäksi vieressä oli joku tehdas, josta haettiin porukka töistä neljän aikoihin ja vietiin taas aamulla seitsemän aikoihin bussiveneellä. Ei tehnyt mieli uimaan. Mutta suojainen paikka oli. Yöllä ja seuraavana aamuna tuuli ihan kunnolla, mittari näytti 28 solmua ja taisi olla ylikin, mutta aaltoja ei ollut oikeastaan yhtään. Nukuttiin hyvin. Aamulla käytiin katsomassa kylää, kanoja ja tipuja näkyi. Yksi kaupan tapainen ja yksi ravintolan tapainen. Kirkkotori täynnä autoja ja kirkko täynnä ihmisiä. Tämä kirkko olikin paikan nähtävyys, on kahdeksankulmainen ja iso, isoimpia tuolla päin maailmaa. Ja nyt siis oli täynnä ihmisiä juhlimassa jotain. Annetiin paikallisten juhlia ja vielä ennen veneelle paluuta käytiin omin voimin mangroverämeseikkailulla. Lahden kaakkoisosassa oli pieni poukama, jota oppaiden (esim. Chris Doyle) mukaan käytetään joskus myös hurrikaanisuojana. Kiva pikkuseikkailu. Tuntui ihan, että olemme sellaisessa paikassa, missä kovin usein ei turisteja ole, vaikka lentokentän valot antoivatkin hyvin valoa yöllä. Ristiriitaista.

Oltiin sitten vielä toinenkin yö suojassa aalloilta. Muutaman päivän vanha sääennuste piti paikkansa ja yöllä tuuli jälleen reippaasti, mutta ei enää yhtä paljon kuin edellisenä. Aamulla lähdettiin eteenpäin, kohti asumattomia pikkusaaria, jotka ovat Antiguan Atlantin puolella, koilliskulmalla. Luvassa hyvää snorklailua. Moottorilla mentiin ja tähysteltiin kiviä ja ihan ok päästiin isoimman saaren edustalle, missä olikin yksi katamaraani ja yksi turistikatamaraani ankkurissa, vaikka poijujakin oli. Tultiin selkeästi taas turistiseuduille, aika vilkasta liikennettä. Syötiin ja kun katamaraanit lähtivät, oltiinkin äkkiä ihan yksin. Lähdettiin käymään maissa kuitenkin päätarkoituksena snorklailu takaisin tullessa. Ajettiin jollalla toiselle rannalle, jossa hiekkaranta ja .. pöytiä ja tuoleja. Vitsailtiin, että kohta tullaan jätskibaariin, kun lähdettiin polkua pitkin toiselle puolelle saarta. No ei se niin kaukana ollut; t-paitoja, rhum punchia ja kookosmaitoa olisi saanut, mutta meillä ei snorklailureissulla sattunut rahaa mukaan. Oli kyllä sinänsä ihan hieno paikka muutenkin. Mäen päällä oli valtavan isot hiidenkirnut tyyliset luolat (kuvasta ei tiettykään saa mitään käsitystä), joissa ei ollut pohjaa, vaan näkyi mereen. Tosi paljon lintuja, frigateböördejä ja lokkeja, joilla on häntä. Ja liskoja ja kukkia, mutta onneksi ei nähty maailman harvinaisinta käärmettä, joka kuulemma tuolla asustaa. Saarikierroksen jälkeen snorklailua, koulua, herkuttelua ja elokuvateatteri, joka tässä vaiheessa olikin jokailtainen huvi. Tähtitaivaan ihailua mahtui myös, vaikka välillä aina oli pilvistäkin ja lentokentän valot loistivat tännekin.

Aamulla tiedettiin odottaa turistiveneitä ja kyllä niitä jo ennen kymmentä alkoikin pörräämään. Isot katamaraanit, mutta myös pienempiä moottoriveneitä. Saatiin kuitenkin snorklata rauhassa ja käytiin dinghyajelulla katsomassa pidemmällä, jossa oli meidän lisäksi ainoa toinen vene ankkurissa yötä. Se olikin valinnut todella tyynen paikan. Ihmeteltiin, kun yksi turistimoottorivene meni tosi hiljaa tämän veneen ja yhden pikkusaaren välistä ja syyksi selvisi, että katselivat saaressa pesiviä pelikaaneja. Siellä ne pelikaanit kököttivät vieretysten samaan suuntaan katsoen. Hassun näköisiä. Ja ihan yhtä hassun näköisiä olimme me ihmiset niitä katsomassa. Pelikaaneja oli sentään enemmän kuin ihmisiä.

Tämän jälkeen lähdettiin paluumatkalle. Edelleen oli hyvä ilma ja reefit näkyivät hyvin, joten moottorilla ei ollut mitään vaikeuksia. Mutta purjeita ei nostettu, oli niitä reefejä sen verran paljon ympärillä. Puksuteltiin taas Maiden Islandin ohi ja Jumpy Bayhin. Käytiin rannalla, ja Antigualla on se hyvä puoli, että vaikka rannalla olisi hotelli, on ranta itsessään aina julkinen. Eli nytkin, vaikka emme päässeet toivomallemme ravintolalounaallekaan, saimme kävellä rannalla. Lounas olisi pitänyt varata etukäteen ja illallinen taas ei kiinnostanut ihan hintansa edestä. Ilma oli tosi hieno, tuuli oli muutaman päivän jälkeen taas alle 20 solmua. Pidettiin uimahyppykisat ja nautittiin olostamme. Oikein mukavaa ja rauhallista. Kunnes sitten tuli nukkumaan menon aika ja kuu nousi ja alkoi vuorovesikeinuminen. Sen verran kunnolla keinutti, että kävin välillä nukkumassa takahytissä.

Aamulla sää oli tosi hyvä ja lähdettin hyvissä ajoin matkaan. Kun vierestä meni noin 10 kertaa meitä isompi jahti purjeilla, niin uskallettiin mekin yksi purje nostaa. Jahti sompaili sitten siinä meidän edessä edestakaisin upean näköisenä. Me purjehdittiin päämäärätietoisesti eteenpäin ja 5-6 solmun vauhdilla oltiin parissa tunnissa Dickenson Bayssä. Toiseen suuntaan oli menty moottorilla 1-3 solmun vauhtia. Tämän paluumatkan aikana Mariakin sanoi, että tämä on sellaista purjehdusta josta voi nauttia. Ja nauttittiinkin. Hiukan jopa koulun kustannuksella, kun tuntui, että kun hiihtolomaviikko oli mennyt flunssassa, niin kyllä piti hiukan lomaakin saada viettää.

Dickensson Bayssä pysähdyttiin rantaravintolalounaalle ja kauppaan + hedelmäauto-ostoksille + baariin. Rantahulinaa kesti juuri tuon parin tunnin pysähdyksen. Kaupasta saatiin sopivasti täydennystä, jotta voitiin jäädä viimeiseksi yöksi Deep Bayhin. Deep Bayssä oli tällä kertaa tosi paljon muitakin. Yö oli aivan uskomattoman rauhallinen. Tyyntyi, ja oli ihan tasaista. Aamulla ennen kuin tutut turistikatamaraanit ja harvemmin nähty merirosvolaiva tulivat luonnon rauhaan, ehdittiin vielä katsella lampaita, jotka määkivät rannalla. Melkoisen kova tuo määkintä-ääni, kun kuului vieressä rakennustöissä olleen kaivinkoneen äänen yli ja kaivinkoneen ääni ei edes veneelle kuulunut. Ja sitten käytiin taas snorklaamassa, tällä kertaa rannan kivikot. Paljon oli elämää sielläkin.

Päivällä vielä pikku purjehdus ja kohta oltiinkin jälleen Jolly Harbourissa sillä erolla, että tällä kertaa mentiin laituriin, josta meidän oli helpompi lähteä pois laukkuinemme ja toisaalta Jannen mukavampi jäädä huoltamaan venettä ja opiskelemaan. Pientä siivousta ja ekat maksetut suihkut (toisen kerran kävin 'salaa' ekalla lääkkeittenhakureissulla). Sitten kassit kantoon ja ravintolaan syömään ennen kuin piti lähteä lentokentälle ja kotiin. Nyyh.

Kaiken kaikkiaan saimme lomalta jopa alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna juuri sen, mitä oikeasti haimme. Uimista, snorklailua ja ennen kaikkea perheen keskeistä yhdessä oloa. Vaikka flunssa oli inhottavaa, oli kuitenkin hienoa, että saatiin sekin sairastaa yhdessä. Ikävä seuraavalla viikolla olikin sitten suurempi kuin koko kolmen kuukauden aikana aiemmin.

terkuin Terhi

ps. Paluumatka meni ok ja väsyneesti, jet lag helpotti kolmen-neljän päivän päästä.. Nyt täällä Suomen päässä odotetaan kovasti huhtikuuta. Ja toisessa päässä syödään tuoretta tonnikalaa matkalla Barbudalta St Bartsiin melkein tyynessä.

Martinique - Antigua

Ile de Saintsiin tulin pimeässä ja jäin Ile de Caribin suojaan ankkuriin. Joku näytti pojua valolla, mutta tulkitsin sen varoitukseksi ja pudotin ankkurin. Yö oli leuto ja ankkuri piti hyvin vaikka ranta on melko syvä. Aamulla siirryin sitten Ile de saintsin kaupungin edustalle poijuun, joita oli ilmestynyt useita kymmeniä. Poijuun kiinnittyminen onnistui kohtalaisesti yksinkin, kun olen tajunnut laskea sprayhoodin näkyvyyttä estämästä lähestyessäni satamapaikkoja.Säännöt oli muuttuneet siten, että lähes kaikki ile de saintsin ankkuripaikat on poijullisia ja ankkurointi kielletty. Poijut oli uusia mutta valitsemani poijun pää paino oli irti narusta, tosin se pienempikin paino riittää pitämään oman veneeni paikallaan siinä missä ankkurikin. Isommat veneet kovemmassa tuulessa voivat siinä rakata.

 

Kaupunki sinäänsä on mukava ja tullaus tehtiin ranskalaiseen tapaan sovitussa kahvilassa jossa on tietokone kirjautumiseen. Istuin nettikahvilaan nauttimaan croisanttia ja surffaamaan. Viinivaraston täydennyksen jälkeen , jatkoin kohti Deshaiesia jonne yritin ehtiä ennen Sparin sulkeutumista. Deshaiesin satama oli kohtalaisen täynnä ja tulin juuri ennen auringonlaskua. Kovalla kiireellä kohti Sparia jossa patonki ja brie juusto varastot saivat täydennystä. Aamuherätys houkutteli aikaisin takaisin veneelle varsinkaan kun kaupungista ei löytynyt iltaisella paikkaa , josta surffata ipadilla.

Aamulla nokki kohti Antiguaa ja Falmouth harbouria , joka oli mukava avotuuliosuus ja matkavauhtia mukavat 7-8 solmua. Opiskelukirjallisuutta tuli lueskeltua ja pari ainetta kirjoitettua, aikuiskasvatuksen puitteista. Saapuessani perille etsin ankkurointi paikkaa jota olikin sitten yllinkyllin ihan lahden perukoilla. Kiiruhdin taas kohti tullia jotta saan muodollisuudet ohi ja ilokseni huomasin, että aukioloajat oli pidennetty. Viranomaisten palvelualttius yleensä kärsii kun ilmaantuu juuri ennen sulkemisaikaa. Nyt kuitenkin olin jopa tuntia ennen sulkemista paikalla.

Tuttuun baariin nauttimaan häppäristä ja käyttämään nettiä, jotta saa opiskelumateriaalin eteenpäin. Illalla vielä ihailla megajahtien määrää ja kokoa, satamassa oli poikkeuksellisen paljon megajahteja. Samalla valmistella perheen saapumista seuraavana päivänä.