Innostuin taas opiskelemaan, olen toki koko ajan lukenut sitä kirjallisuutta jota olen tänne raahannut. Samoin edistänyt tutkielmien valmistumista suunnittelemalla. Mutta kun aikuisopintojen verkkokurssit alkoivat "Aikuisopintojen yhteiskunnaliset kysymykset" ja " Kvalitatiivinen ja Kvantitatiivine tutkimus aikuisoppinnoissa" olin taas täysillä mukana. Lisäksi minullla oli vielä Knowledge work kurssista , tekemättä loppuaportti kun eräs haastattelu oli jäänyt hengaamaan.

Hauskaa on kuitenkin argumentoida työn muutoksesta täällä kaukana lämmössä , esimerkiksi sapattivapaiden osalta. Veneen kannella tai baarissa luentoa kuunnellessa tuli mieleen niitä yliopistossa vietettyjä luentoja joista useita tuli vietettyä kahvilassa tai "Imaamin keinutuolissa". Toisaalta harmittaa ettei silloin ottanut enemmän näitä yhteiskuntatieteitä, tosin nyt ehkä osaa katsoa asioita eri näkökulmasta. Uskomattoman paljon yhteiskuntatieteiden teoriat osuu omalle kohdalle.
Ajatuksena oli että urheilen vähän enemmän, mutta aamu-uinnitkin ovat jääneet lyhyeksi kun ei ole pakko uida niitä eilis iltaisia oluita pois. Aallokko ja virta kyllä vie puhdin pois kun käy katsomassa ankkuria. Tosin kyllä varmaan se 200 m tulee uitua joka päivä.


Tiesin että suurin ongelma on tietokoneiden tarvitsema sähkö, sitä kun ei ole kauheasti saatavilla veneessä. Olin suunnitellut että olen marinassa osan tästä kurssista joten se ei haittaisi. Jäin kuitenkin Bequialle joten ramppaan maissa lataamassa macbookia ja käyttämässä nettiä. Ipad on toiminut hyvin ja sen saa ladattua veneellä, ostin siihen bluetooth näppäimistön jolla kirjoittelee hyvin. Tosin siinä on kosketus häiriötä jossain ja joskus puolet näppäimistä jää tunnistamatta, tuttu hakkaaminen palauttaa ne kuitenkin takaisin. iPhonessa on paikkallinen netti-liittymä(edge) ja sillä saa argumentoitua vastauksia opintoihin. Nörttinä halusin myös bluetooth kuulokkeeni toimimaan niin ettei tarvitse pelätä että iPhone tippu mereen. Veneen hienosähkömekaniikka työkalut rajoittuvat leathermanniin tulos on korjattu ilmastointiteipillä. Googlen ohjeet eivät auttaneet A2DP:t ei saanut toimimaan iPhonen kanssa , buuttaamalla luurit.

Punks in Grenadines

Vietin muutaman päivän fiksaillen venettä ja kipparia. Edistin opintoja, urheilin
ja juttelin perheen kanssa skypen välityksellä. Kunnes seuraava vieraani saapui. Alkuperäinen ajatus oli, että olisin jo Antiguassa kun seuraava vieras tulisi. Mutta purjehdus on purjehdusta ja kipparia ei kiinnostanut lähteä vastatuuleen pomppimaan, stressaamaan itseään ja venettä. Ei se mikään mahdoton reissu ole 2-3 pvä pysähdyksineen, mutta niin kauan kun en tee sitä palkan eteen saavat vieraat käyttää paikallista lentobussia. LIAT (leaves in any time) on maineestaan huolimatta edullinen tapa siirtyä saarelta toiselle.

Mietin myös että grenadiinit ovat kuitenkin parasta antia koko karibialla. Lyhyet matkat saarten välissä ja vedenalainen luonnonpuisto kilpikonnineen. Varsinkin kun seuraavalla vieraalla oli hetki aikaa kun on viimeksi purjehtinut, olisi hieman hellempi kokemus kuin 'beat' vastatuuleen seuraavaan saareen.

Jotenkin olen myös mieltynyt Bequiaan, jossa on kaikki hyvin järjestetty. Palvelut pelaa ankkurissa, vesi ja polttoaine tulee viereen. Aamulla saa patonkia ja croisantteja 'breadman' tuomana. Pyykit haetaan ja palautetaan veneeseen. Maissa löytyy nettikahviloita ja ravintoloissa on wifi lounaan hinnalla. Netin saisi myös veneeseen, mutta se takeltelee ja on aika arvokas (10 US pvä)

Minulla on tapana ankkuroida tosi kauas ja ulos lähes sinne minne superjahdit ja risteilijät ankkuroi. Täällä Bequilla on kaksi kauneinta hiekkarantaa juuri siinä mihin ankkuroin ja 100 m päässä on riutta jossa snorkkeloida. Täällä kun ei ole tapana myöskään pitää mitään muhimassa septitankissa, niin vesikin on kirkasta ja puhdasta kuin sisempänä lahtea.



Joten vieraani sai ottaa lennon Antigualta St Vincent & Grenadines ja sieltä vielä lautalla yli Bequille. Vieraani pikku-Tapsa löysikin hyvin perille ja aloitelimme croisantilla kahvilassa samalla kävin tullaamassa herran veneen miehistöksi. Säätiedot lupasivat pomppuisaa keliä, joten ehdotin että mennään käymään grenadiineilla joka on matkana mieluisampi. Samalla ehdotin että lähdetään vasta aamulla, jotta ehtii vähän tottua veneen keinuntaan. Muonituksen täydennystä, Bequian rantabaarit tutuksi ja ilta jonkun paikallisen pumpun reaggee sointujen kanssa valmistivatkin sitten aamuun.

Aamulla pieni aamupala ja siirtyminen saaren toiselle puolelle, jossa on vanha valaanpyyntisaari. Hienot snorklailu vedet jäi nyt kokematta, lieneekkö
ollut "jet lag". Lounas ja jatkoimme matkaa kohti Tobago Caytä.

Ekat vieraat

Totuttelua veneessä ankkurissa ollessa ja paluu arkirutineihin.

- Aamu-uinti 28 asteisessa vedessä ja sukellus ankkuria tarkastamaan.
- Aamiaseksi tuoretta hedelmää ja teet. Yleensä mangoa.
- Veneen tuunausta esim moottorin hihnan kiristys
- Dinghyllä rantaan asioille, kuten vesisuodattimen hakua. Suodatin poistaa tankista ylimääräisiä makuja ja hampaatkin voi pestä.



- Tuoretta hedelmää ja vihannesta kauppiaalta (ei kaupasta)




- jääpala kassi lähimmästä kaupasta tai baarista mukaan. Säästää sähköä jääkaapin käytöstä ja aurinkolaskujuoman saa viileäksi.

Veli ja hänen vaimonsa saapuivat paikalliseen juottolaan, jossa tervetuliasdrinksutkin ehdittiin juomaan. Veneeseen kärsimään jetlagia ja aamulla suunnittelemaan loppuvuotta. Säätiedotus lupasi pomppuista keliä joten paikalliset nähtävyydet oli listalla. Opastin pikkubussien käytön täällä ne on numeroitu joten erottaa taksista. Muutenhan ne ovat samanlaisia pakettiautoja jotka ahdettu täyteen istuimia ilman turvavöitä. Linja-auto asemalta ne lähtee sitten kun bussi on täynnä. Kovin aikaisen ei kannata mennä istumaan sinne autoon. Ilmastointia ei ole ja voi odotella auton täyttymistä vaikka puolituntia.



Näytin saaren parhaan supermarketin, jos vieraat kaipaavat jotain erityistä jääkaappiin. Kävelimme hiekkarantaa kohti ja nappasimme kookospähkinät myyjältä. Jatkoimme rantaa kohti, kunnes tajusimme mitä tarkoitti "Inside is the best part". Ilman machatea ei pähkinä aukea, joten palasimme takaisin, kun kookosvesi oli juotu, ja saimme pähkinät rikki.

Rannalla törmäsimme Madventuresin Rikuun perheineen, vaihdoimme muutaman sanasen ja lupasimme poiketa Carriacouhun muutaman päivän päästä. Olivat asettautumassa sinne. Rantaa kipusimme seuraavaan baarin, jossa muistin että on nettiyhteys ja skypetin kotiin. Saatoin vielä seurueen turisti officeen kaupungin edustalle jossa saimme seuraavan päivän ohjelman.



Seven sisters vesiputous oli keskellä viidakkoa ihan tarpeeksi haastellisella reitillä. Pääsimme sinne bussilla ja kieltäydyimme oppaasta. Löysimme ekan putouksen, mutta osa meistä jatkoi syvemmälle viidakkoon etsimään loppuja sistereitä. Palasimme takaisin ja opas tuli vastaan seurueen kanssa. Hetken päästä ne pomppasivat sieltä vesiputouksen päältä altaaseen. Takaisin liukasta ja mutaista polkua pitkin paikallinen välietappi ja saimme siihen kuuluvan jalkojen pesun. Sitten odottamaan bussia takaisin jota saikin odottaa sitten 45 min.









Uudenvuoden juhlaksi varmistui ankkurointipaikkamme kaksi baaria De Big Fish keräsi jengin Lontoon Big Ben screeniltä katsomaan jo 18 aikaan ja seuraava paikka tarjosi elävää musiikkia. Perinteisen rattoisasti meni aatto illan juhlistaminen.








The hangoverday kuten paikallisessa kalenterissa lukee vietettii Hog islandilla. Navigointi karibialla on ihan helppoa, jos suomessa osaa niin osaa missä vain. En tiedä olisiko edellisenpäivän antimeilla ollut osuutensa, mutta kunkölin alla oli vain 30 cm vettä heräsi epäillys ettei olla reitillä. Onneksi pari paikallista tuli neuvomaan, että olette jo perillä tämä on se paikka. Joten perinteistä uudenvuodenpäivän ateriaa tarjoamaan. Baari on tyyppillinen bar schack josta sai kanaa lisukkeineen sekä rommia ja jos kauniisti pyysi myös cokista. Eli hiekkarannalla oleva konstailematon baari jossa oli kyllä elävää musiikkia ja paljon jengiä. Perinteinen Hog iland sunday brunssi.



Jatkoimme matkaa ja haimme täyttöä odottavan kaasuputelin pois prickly baystä. Menimme St Johnin edustalle ankkuriin ja kävimme ostoksilla täydentämässä varastoja. Seuraavana päivänä esittelin vedenalasien patsaspuiston, myös paikallinen nähtävyys. Vielä yksi pysähdys, koska katsoin ettei ehditä ennen auringonlaskua perille.
Lopulta pääsimme pomppien Carriacoun Tyrrell bayhin juuri hieman ennen auringonlaskua. Veljellä iski korvatulehdus ja päättivät käydä apteekissa hakemassa lääkettä. Siirsin veneen Hillsboroughin edustalle ja kävin hakemassa veneelle. Siirryimme läheisen sandy islandin luo poijuun, josta pääsi sopivasti uimaan ja veneellä tutustumaan pieneen hiekka saareen. Illalliseksi olin onnistunut ostamaan tuoretta kalaa, vaikka aluksi en tahtonut Snapperia ostaa. Kokemukset kreikasta eivät puoltaneet sitä. Snapper oli loistava hyvän makuinen ja tuore.








Lopuksi vielä lekurilla käynti, josta antibiootti kuuri korvaan ja maasta ullostullaus. Seuraavana paikkana oli Union island, jonka nähtävyys on happy iland. Illalla tuuli kääntyi ja olimme saada keulaan ison moottoriveneen. Lisäsimme ankkurikettinkiä ja ei tullut osumaa. Yö tuli kuitenkin nukuttua puolella silmällä. Aamulla tein yhden opiskelu deadlinen ja seurue tutustui kaupunkiin sekä sai täytettyä uuden kaasupullon. Paikallisena nähtävyytenä ravintolan hai allas.


Matka jatkui uuden matkustajan kera , hummerikauppias oli saanut ujutettua ämpäriin elävän otuksen. Grenadiineilla otus simahti viimeistään jääkaapissa ja kokkimestari pisti hummerin kahtia ja grilliin. Varsin oivaa tuli valkosipulivoin kera.








Tobago Cayn aamu snorklauksessa kilpparit pääsivät ihmettelmään, miten suomalainen mies noudattaa uintikieltoa... ilmastointiteippiä niin ettei vesi pääse korvaan. Kilpikonna puistossa on sellaisia 50-150 cm kokoisia kilpikonnia, enkä ole onnistunut tekemään snorkklausta jossa en olisi nähnyt vähintään 10 . Syvyydet ovat 1-3 m luokka, joten niitä pääsee seuraamaan ihan vierestä. Päivän loppu snorkklaaminen jäi väliin, koska oli kiire Bequille josta lähtee jatkolento Barbadokselle. Pysähdyimme kuitenkin Canounille suojaiseen lahteen syömään lounasta joka maittoi pienen pomppimisen jälkeen. Jatkoimme sitten pomppimista Bequialle, jonne saavuimme juuri ennen auringonlaskua. Virta oli vienyt meitä 4 mailia etelämäksi, joten vastatuuleen ja vasta-aallokkoon ja vasta virtaan saa aikaa kulumaan. Seuraavana aamuna veljeni oli jo pakannut kaikki tavaransa ennen auringonnousua, kun hänen vaimonsa ilmoitti että kone lähtee vasta seuraavana päivänä. Tutustumista Bequian nähtävyyksiin ja vaihteeksi myös lekurilla käynti tällä kertaa tulehtunut haava vaati antibiottit.



Sitten koittikin aika erota ja minun paluu arkeen muutamaksi päiväksi ennen seuraavaa vierasta. Opiskelut jatkuu ja veneen ja miehistön huoltotoimenpiteitä.

Location:Grenada