Huoltoa Martiniguella

Matti tuli lauantai-iltana. Melkein olis arvattukin, koska satoi melkein kolme tuntia putkeen, eihän se voinut muuta tarkoittaakaan.. Ravintola Kilpikonna oli auki jo toisen illan perätysten, tällä kertaa kevyttä pastaa (vielä on hiukan jäljellä litran kermastakin..). Sunnuntaiaamuna käytiin hakemassa vettä Fort de Francen DMLC:stä ja sitten purjehdittiin valtava matka Anse Mitaniin, päivän saldo 5 M (edellinen purjehdus olikin 63 M). Snorkkelointia, kävelyä kuumuudessa ja pienet spurtit juomien maksajuudesta, olipa hyvä taas vähän liikkua. Aamulla mietittiin jo lähtöä samantien seuraavaan paikkaan, mutta sitten tuore, hyvin pehmeä patonki vei mun hampaasta puolet. Paluu alkuperäiseen suunnitelmaan sen osalta, että pesetetään pyykit täällä. Ja tosi kiva yllätys oli, että pyykkimatkan varrelta löytyi ekaks turisti-info, joka ohjasi myös matkan varrella olleeseen hammaslääkäriin. Siellä odottelua alle tunti ja nyt on väliaikainen paikka suussa. Vissiin menee taas kruunun hankinnaks Suomessa, plääh. Tuli näytettyä ekan kerran EU-kelakorttiakin. Nyt haetaan pyykit ja sitten matkaan. Olipa tosi hyvä tuuri tällekin sattumukselle. Seuraavaksi kohti etelää, tarkoituksena poiketa lahtiin snorklailemaan. Menoksi siis.

Martiniquella sadetta pitämässä

Matka Antigualta Martiniquelle meni sen verran vauhdikkaasti, että nyt ollaan pidetty pari päivää taukoa Martiniquen Fort de Francen edustalla viiden ruotsalaisveneen seurassa.


Portmouthissa käytiin Indian River -retkellä Pirates of Caribbean-maisemissa, oli ihan hieno.
Aamulla olikin taas 'normaalit' aamurutiinit, tällä kertaa irtos poiju salakavalasti, mutta onneksi naapuriveneeltä tuli joku kertomaan asiasta ennen kuin mentiin ketään päin. Tästä lähtien siis ankkurivahti päälle poijussakin. Löytyi uusi poiju ja päästiin siihen hyvin. Alexi kävi viemässä vanhan pallon rantaan.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus tehdä ensin tentti, että olisi saanut ekan opiskeluosion 7 opintopistettä kasaan, mutta puoli tunti ennen tentin alkua netti hävisi. Tällä kertaa oli jopa maksettu HotHotHotSpot netti käytössä ja kuuluvuus aiemmin hyvä. No rantaan katsomaan, josko jossain muualla toimisi. Big Papassa oli sähköt pois, eikä toiminut ja jatkettiin vielä kylän keskustaan, mutta sähköt olikin pois kaikkialta. Jäi sitten se tentti tekemättä ja lähdettiin Rousseauhin saman tien. Tulihan tuosta kuitenkin hyvää kokemusaineistoa.

Rousseaussa ei tällä kertaa ollut aikaa Panchon suosittelemiin rantaretkiin, ja iltapäivä kuluikin rahanhakureissulla + yhdellä juomalla uudessa Drop the Anchorissa (pakko oli käydä, kun nimi tuntui varsin tutulta, paikka mainittaneen ensi vuoden Cris Doylen oppaassa, koska näytti siltä että tämäkin oli tutustumassa paikkaan) ja uima-altaalla. Illallisen jälkeen jolla ylös aamua varten.

Aamulla kukot herätti reilusti ennen klo 6 soimassa ollutta kelloa. N. 6.15 päästiinkin jo matkaan. Tiedossa oli pitkä purjehduspäivä ja lisäksi näkyi sadepilviä. Rintamat näytti aika pahoilta ja reivattiin rauhassa. Tuuli ei noussut kovin pahaksi, siinä 10 - 11 ms ja suunta oivallinen eli matka eteni vauhdilla. Aamusuihkut saatiin parista aallosta. Genuan skuutit irtoili muutamaan kertaan, eli uusiminen listalle.

Jo aamupäivästä oltiin Martiniquen St Pierren kohdalla ja gastit päättivät omavaltaisesti jatkaa matkaa Fort de Franceen, josta on lyhyempi matka lentokentälle. Välillä tuuli tyyntyi saaren suojassa täysin, mutta loppua kohti saatiin taas reivat ja jouduttiin luovimaankin. Miehistö oli kaikkineen aika kypsää kauraa tuon 63 mailin jälkeen, vaikka kello olikin vasta neljä. Kippari jaksoi sentään vielä käydä hoitamassa maihintulon, Jukka kun lähti sitten aamulla Antiguan kautta kohti kotia ja olis voinut olla hankalaa, jos ei olis ollut merkintää maihin tulosta.

Eilen ja tänään ollaan pyöritty kaupungilla ja hoidettu nettiasioita ja ravintola Kilpikonnakin taas avautui, kun ei jaksettu tulla illalla maihin. Matti tulee muutaman tunnin päästä ja sitten ehkä huomenna jatketaan jonnekin ehkä vain toisella puolelle lahtea, katsotaan suunnitelmat sitten yhdessä. Tämä Fort de France on aika iso kaupunki, varsin siisti kyllä. Pikkuputiikkeja ja valtavia kenkäkauppoja on vierivieressä. Ja visa (tai mastercard) vinkuu. Nyt vielä ruokaostoksille paikalliseen K-Supermarkettiin.. Torilla ja Alepassa tuli käytyä jo eilen. Ja ihan pikkuisen vaatekaupoissa, kun vaatteet alkaa olla loppu... pesulaa ei oo tullu vastaan..

Antigua - Dominica

Jaahas tulipas taas tauko päivityksiin.

Antiguasta Falmouth Harbourista(English harbour oli täynnä)  löytyi toinenkin suomalainen vene Merilelu (ainoa nähty tähän asti). Aikataulut menivät kuitenkin niin ristiin ettemme törmänneet heihin eikä tultua vaihdettua sanaa. Suuntasimme kohti Guadelupea (Deshain kalastajakaupunkiin) kunhan olimme viettäneet illan pilkkuun asti Falmouth harbourin riemukkaassa yöelämässä ja kierrelleet seuraavana päivän pakolliset nähtävyydet ja tullimuodollisuudet. Melkoisen arvokkaaksi tuli 2 päivän ankkurointi.

Guadelupen Deshaisiin päästiin tullin aukiolo aikoina ja kippari kävi tullaamassa ja ihmettelemässä kylää. Loputkin miehistöstä ihmettelemässä kylää ja etsimässä puuttuvaa 4tä snorkkelivälineistöä jota ei löytynyt.  Pieni rauhallinen kylä jossa vaihteeksi ei puhuta muuta kuin ranskaa pienen takeltelun jälkeen alkoi omakin ranska löytyä (eli fraasin bon jour bon svaa bon apetit). Ranskalainen ti-punsch ei sitten ole rommi punschi. Vaikka rommi punssi pohjoisempanakin sisältää riittävästi rommia niin ranskalaisten versio sisältää pelkkää rommia ja jotain makua korostavaa ainetta, kuten esimerkiksi lasillinen rommia ja puolikas sitruuna. Kielivaikeuksista huolimatta ruokaa saatiin tilattua ja asioita hoideltua. Ei kommunikointi ole yhteisestä kielestä kiinni kuten olen yrittänyt tyttärelleni opettaa (tosin pitkästä aikaa kun ei ollut käytössä englantia mustui mieleen kuinka itsestään selvänä sitä pitää että englannilla pärjää). Päivällä kävimme kasivitieteellissessä puutarhassa jonne kipusimme 1,4 km ja takaisin. Paikalta löytyi ihmeellisten kasvien lisäksi Lappsetin leikkipuisto joka lienee kruunasi ainakin osan miehistön retken sinne. Tämän retken  lisäksi lähdimme vaeltamaan jokisuistoa pitkin ylöspäin joka eri osapuoltan mukaan kestäisi puolituntia - 3 tuntia jotta pääsisimme uskomattomalle vesiputouksella jossa voi uida. Olimme pakanneet mukaan uimakassin ja läppärilaukun jotka olivat uskomattoman käteviä kun kiipesimme kiveltä kivelle ylöspäin joenvartta. Kaksi tuntia kiivettyämme olimme jo palaamassa takaisin kun joku tuli vastaan. Kysyttyämme heiltä että olivatko he löytäneet tien joka piti kulkea aivan joen varressa. Huolestuimme kun he kertoivat että he olivat sen missanneet mutta että kuvailtu putous oli kauniimpia mitä he ovat nähneet. Päätimme jatkaa matkaa huolimatta 9 vuotiaan energia vajeesta. Löysimme tien joka oli helpotus koska emme olisi ehtineet enään takaisin  valoisassa.

Jatkoimme seuraavaksi Jacques Cousteau meripuistoon jossa löytyi poju snorklauksen ajaksi. Kilpikonnan lisäksi olihan siellä kovin uteliata kaloja koska alueella on kalastus kielto. Siirryimme läheiseen lahteen ankkuriin kun pojuun kuopat meressä olivat niin suuria ettei nukkumisesta olisi tullut mitään. Vietimme illallisen Ravintola Kilpikonnan erinomaisten antimien kanssa. Ravintola Kilpikonna on tyttäremme lanseerama termi kun syömme hyvän aterian veneessä. Hän toimii itse tarjoilijana kokki valikoituu muusta miehistöstä.

Skippasimme saaren pääkaupungin ja siirryimme Ile de Saintsiin joka osoittautui mukavaksi pikku kaupungiksi. Tosin jouduimme ankkuroimaan kohtalaisen syvälle ja juuri auringonlaskun jälkeen piti vaihtaa ankkuria. Ankkuri oli juuri saatu ylös jolloin ankkuri irtosi taas ketjusta ja pulpahti mereen. Pimeässä ja tuulessa siirryimme sitten viereisen saaren suojaan kun samalla varustimme vara-ankkurin eteen. Pimeässä jouduttiin laskemaan ankkuri kohtalaisen kauas ja syvälle kun lahti oli täynnä muitakin veneitä. Aamulla kävimme tutustumassa saareen ja kiipesimme ylös maisemia katsomaan. Ile de Carbit oli tosiaan nimensä mukainen ja täynnä vuohia. (vuohien saari ) Iltapäiväksi takaisin Bourg de Saintsiin kylän luokse jossa jouduimme arvailemaan mihin ankkuri putosi (olimme vahingossa tyhjentäneet GPS rack toiminnon joten emme voineet käyttää sitä hyväksi). Vesi oli kuitenkin niin pomppuisaa eikä valoa enään ollut joten ankkuria oli mahdotonta nähdä 15 m syvyydestä. Rannalta löytyi kuitenkin sukelluskauppa joka ei tosin suostunut vuokraamaan välineitä mutta lupasi hymystä tulla nostamaan ankkurin.  Osa miehistöstä palasi takaisin veneelle arpomaan mistä ankkuri löytyisi. Sukellusporukka tuli ja yksi niiden Dive mastereista kävi skannaamassa muttei löytänyt ankkuria. Havaittuamme että täällä ainakin vietetään siestaa klo 15-18 ja ruokaa saa vasta klo 19 jälkeen palasimme veneelle nukkumaan. Vaikka hyvä punaviini ja aperitiivi saivat jo miettimään että jospa se ankkuri ei löytyisikään. Niin ankkuri löytyi heti aamuisella melko tyynellä ja pienellä snorklaamisella 15 m syvyydestä. Niin syvälle en yrittänyt mutta ajattelin merkata sen dinghyn ankkurilla kokeilin kuitenkin ujuttaa sen ankkurin alle ja saimme kuin saimmekin ongittua ylös. Tullasimme itsemme ulos ja yritimme löytää kaupungista lounaspaikkaa. Slöörissä 8 solmun vauhdissa pääsimme sitten Dominican Portsmouthiin jossa venepoika Alexi oli meitä vastassa ja osoitti pojun mihin pistää kiinni.

Antigua Carlise Bay

Saimme vieraan Jolly Harbouriin ja pakolliset aurinkolaskudrinksut hiekkarannalla ja hieman huoltotöitä aamusella sekä veneen lastaus provianteilla niin teimme pienen purjehduksen puuskaisessa tuulessa kohti English harbouria. Jäimme puoleen matkaan ankkruriin pari  tunnin purjehduksen jälkeen. Vieraamme sai ihan erillaisen kuvan purjehduksesta täällä kun ensinmäistä kertaa jouduimme kryssiimään. Ja pidimme perheneuvottelua miten purjehditaan vastakkain olivat "piinataan jotta saamme korkeutta" ja "mennään slöörissä jotta saamme vauhtia" . Itseäni häiritsee vielä bimini (aurinkosuoja) ja en pysty vielä saamaan tuntumaa veneeseen jos en näe purjeita. Toista perämiestä häiritsi enemmän riutat molemmin puolein meidän kryssimistä.

Harkinnassa on että vierailisimme Montseratissa jossa on nukkuva ja sauhuava tulivuori sekä irlantilaisten perinne viikko. Torstaina olisi tarjolla St Patricks day eksoottisissa ympäristössä. Tosin säätila määrännee sen kohtalon kun ainoa satama on pohjoispuolella eikä ihan hirveästi innosta jos swelli (mainingit eli allot) tai tuuli tulee pohjoisesta. Muutoin suuntaamme kohti Guadelupea etelää ja jälleen EU:ta.

Antiguan auringossa

Matka Nevikseltä Antigualle meni oikein leppoisasti, edellinen yö kyllä pompittiinkin sitä enemmän poijussa. Tuuli oli meille suosiollisesta suunnasta, hiukan hiljainen, mutta olipa sitten leppoisampaa. Ehdittiin valoisan aikana Jolly Harbourin porteille ankkuriin ja vietettiin yö keltaisen lipun alla ankkurissa. Ihanan tyyntä ja upeat näkymät Montserratin tulivuorisaareen. Aamulla käytiin sitten kirjautumassa sisään taas uuteen maahan ja lisäksi myös tuotiin vene satamaan, laituriin ekaa kertaa sitten Anse Marcellin St Martinilla. Aikas iso satama onkin. Ekaks pyykit pesulaan ja sitten hieman ympäristön katselua ja Marian ja mun ekan yön hotelli olikin lähempänä kuin silloin ymmärsinkään. Eli ihan naapurissa.

Pyykit pestiin tosi nopeasti ja tosi puhtaiksi ja kuiviksi, 140 $EC tä maksoi, mutta olipa sen arvoista. Pyykkiä oli nimittäin kertynyt aika lailla, kahdet lakanat, pyyhkeitä ja melkein kaikki vaatteetkin.. Pikkupyykkiä oli pakko pestä pari kertaa matkan aikanakin.
Nyt meillä alkaakin uusi aika, seuraavan kuukauden on nelihenkinen miehistö. Ensin Jukka pari viikkoa ja sitten Matti seuraavaks pariks viikkoo. Purjehdusmatkat on myös nyt todennäköisesti pitempiä. Seuraavaksi kohteena on todennäköisesti Guadeloupe, pari yötä ollaan vielä Antiguan rannoilla.

Nevis To Antigua

Kävin tullaamassa meidät ulos torstai aamuksi ja siirtyimme lähemmäksi ylitystä. Matkalla löyty liukumäkitramppa merellä (Yachtmans grill) johon pysähdyttiin ja neiti löysi kaverin (Leila 11v Kanadasta) juuri ennenkuin piti lähteä. Emme raaskineet viedä tyttöä pois ja piti uida auringonlaskuun asti.

Joka tarkoitti sitä että vanhemmat joutui valmistamaan veneen ylitystä varten pimeässä muutaman happyhour drinkin jälkeen. Jollan nosto etukannelle ilman kansivaloa keikkuvassa meressä on pieni haaste varsinkin pimeässä otsalampun valossa. Osa toimista jäi kyllä odottamaan aamuvalkeata.

Ylitys tarkoittaa vain maantieteelisesti vain 40 mailia, mutta hyvällä tuurilla saamme harvinaisen pohjoistuulen(ennuste) jolla matka olisi vähemmän kuin 100 mailia. Piloottikirjan suositus on käydä kääntymässä Guadelopen kautta. Tosin viimeksi kun menin tätä reittiä  niin redonda oli lähin etelässä jossa käytiin. Vesi taisi olla tyventä ja mentiin moottorilla, Aallot varmaan keikutta meitä huomenna ihan tarpeeeksi joten en maininnut meidän perheelle että tulee pomppunen päivä huomenna vaikka voivat arvata tämän hetken parkki paikasta.

Antiguassa toivomme pääsevämme Jolly harbourin Marinaan täyttämään tankit ja huoltamaan venettä. Lisäksi saamme ensimmäisen vieraan kun Jukka tulee veneeseen. Toivomme muitakin ystäviämme vierailailemaan nyt tai ensi kaudella! Jaamme mielellämme unelmaamme muiden kanssa joten tervetuloa, varsinkin Maria toivoo että joku hänen kaverinsa tulisi käymään.

Nevis

Saavuimme sitten vaiherikkaan purjehduksen jälkeen saman federaation toiseen saareen Nevis (St Kitts and Nevis ) täällä on koko suojainen rannikko pojutettu ja jossain luki että ankkurointi on kielletty joten poimimme sellaisen.

Olimme ankkurissa White Bayssa viikonlopun jossa snorklailimme ja vietettiin leppoisaa viikonloppua. Aamulla kun oli tarkoitus lähteä kävelyretkelle niin ankkuri alkoi laahaamaan. Hetken aikaa lisättyämme  ketjua jouduimme nostamaan ankkurin paitsi että ketjun päässä ei ollutkaan ankkuria. Hetken pähkäiltyä sukelluspojuun kiinni ja etsimään ankkuria. Ihme ja kumma se löytyi mutta 10 metrin syvyys ilman laitteita on keski-ikäiselle ukolle aika paljon. Kerran jaksoin pohjaan asti sukeltaa mutten saanut pienempää ankkuria siihen tarrautumaan ja lisäksi onnistuin sotkemaan jalkani sen toisen ankkurin naruun. Jomottavat korvat (ei ihan riittänyt ilma tasapainottamaan korvakäytäviä haukotus tekniikalla) ja episodi alhaalla jättivät yrityksen yhdeksi. Pinnalta onnistuin kuitenkin pujottamaan pienemmän jolla ankkurin isomman kiinni ja sain sen nostettua ylös. Puhdetöinä meni sitten iltapäivä etsiessäni siihen korvaavaa ankkuriplokia (anchor swiwel). Päädyin laittamaan vara-ankkurin vastaavan merkkisen ja korjasin olemassa olevan vara-ankkuriin. Ilmeisesti se oli vain irroinnut kierteiltään tosin vara-ankkurissa olevassa ei kierre irronnut.

Jouduimme hakemaan St Kitts pääkaupungista Bassaterre lippulapun nimeltään Boat Pass, pilootti kirja ja netti oli pullollaan ohjeita että listaa kaikki ankkurointipaikat tullissa jossa haluat olla . Tullihlökunta ei ollut järin kiinnostunut asiasta ja saimme jonkinlaisen lippulapun jolla raportoida itsensä Neviksen tullihenkilökunnalle. Satamasta tuli kuskattua myös 60 l vettä joka maksoi 2 US jolla saatiin toiseenkin tankkiin hieman vettä.

Matkalla Nevikseen n. 10 mailia pitkä leki onnistuimme telomaan miehistöä ja venettä . Maria jonka tehtäväksi on muodostunut ankkurin nosto onnistui lyömään luukun isovarpaansa päälle. Lisäksi umohdimme hetkeksi vahtia purjeen takana olevaa liikennettä josta kalastusvene yllätti muutaman metrin päässä. Saimme juuri ja juuri väistettyä ettei tullut runko törmäystä mutta dinghy oli hinausköyden päässä ja kalastusvene onnistui törmäämään siihen saamaan sen nurin sekä hinausköyden poikki. Jäivät auttamaan ja käänsivät veneen sekä toivat sen meille. Emme alkaneet neuvottelemaan korvauksista kun molemissa taisi olla vikaa kun ei kummallakaan ollut jatkuvaa tähystystä. Loppujen lopuksi selvisimme säikähdyksellä ja muutaman tunnin venemoottorin rassauksella. Ämpäri kaupalla makeata vettä ja purkillinen WD40stä toivottavasti pitää koneen kunnossa. Ainakin se pärähti käymään kun laitoin sytytystulpan paikalleen ja Terhi pyöritti konetta, bensaletku ei ollut kiinni mutta kone kävi hyvin muutaman minuutin.

Alunperin budjetoimani 3 +3 +3 tuntia (marian koulu, oma opiskelu ja veneen huolto) ei oikein nyt pidä paikkaansa kun tulee näitä hätäaputöitä piisaa. Toimistotyöntekijä joutuu puurtamaan hieman enemmän kuin kaveri jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä.

Nyt istumme englannin koulutunnilla Double Deuces rantabaarissa jossa neiti käy läpi verkkomateriaalia ja kuuntelee ipodista kappaleen. Koulussa on vasta matikan koe ensiviikolla vaikka meillä se pidettiin viime viikolla. Neiti sai 19,5/20 (ja se puolikas oli kyseenalainen kun jäi yksiköt merkkaamatta laskuun vaikka vastauksessa olivatkin) . Öhöm taitaa neidillä olla loistava matikan opettaja... tosin kun isovanhemmat kysyi skypessä että minkälaiset opettajat on niin vastaus oli esiteini ikäisen mukainen kun valvovien katseiden alla "no en mä tiedä"

st Kitts

Mitään oppinut sitten viime kerran taas st Kittsin rahtilaiturin vieressä ihmettelemässä kun maahantuloviranomaiset pistävät putiikin kiinni jo 16. Tulli toki on auki 19 asti. Eikä tulli täti tietenkään osannut tullata nevikseen asti vaan tarvitaan joku lippulappu että pääsee pois jonka saa vasta 24 h ennen. Joten purjehdus saaren eteläpäähän ja sitten takaisin hakemaan lippulappua. Piloottikirjan opas ei taaskaan pitänyt paikkansa. Luulis jo oppineen että viranomaistoiminta vaihtelee maan, viraston ja erityisesti virkamiehen mukaan. Aargh huomenna lisää byrokratiaa

Statiaa (St. Eustatius)

Keskiviikkona purjehdittiin tämän matkan tähän asti pisin osuus, peräti n 32 mailia. Huimaa... Oli aika pilvinen päivä ja yhdessä kohtaa oli myös kylmä tuuli ja sade. Piti oikein miettiä, pitäiskö uikkareiden ja shortsien lisäksi pukea jotain. No se meni pian ohi ja sitten saavuttiinkin ihan hyvällä vauhdilla Statian lähettyville. Statialla ja läheisellä Saballa oli kummallakin hatut päässä.

Yö keikuttiin ankkurissa, koska luonnonsuojelualueen poijuja ei löytynyt. Aamupäivällä koulun jälkeen käytiin maksamassa aluemaksu ja kuultiin, että poijut ovat kaikki korjauksessa. Sitä ennen oltiin vaihdettu yhteen poijuun, jossa aiemmin oli vene, ja jäätiin sitten siihen, vaikka olikin joku yksityinen.

Statia on ollut aikoinaan maailman vilkkaimpia satamia, nyt täällä on jostain syystä öljysäiliöt niin että nähtiin matkan ekat tankkerit. Tuo vanha satama rannassa on raunioitunut ja ylempänä on sitten uusi kaupunki, josta varsin makeat näköalat. Siellä se meidän keikkukotikin taas on;)

Ruoka oli taas hyvää ja ruokakaupassa vaikka mitä. Pesee kyllä Alepan valikoimat nämä kaupat kauttaaltaan. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta niin se laukku taas vaan tuli täyteen. Tosin lähinnä kaikkea pitempään säilyvää.

Edellisenä päivänä oli ollut vaalit, kuultiinkin rummutusta alas, ja nyt sitten oli käynnissä keskusteluita tuloksesta. Puolueita oli kolme, vihreä, oranssi ja punainen ja mainoksia (eli lippuja ja maalattuja tekstejä, myös joitain kuvamainoksia) ympäriinsä. Aika merkittävä tapahtuma näytti olevan täällä noin 3000 asukkaan saarella.

Ja löytyi sitten eka kunnon leikkipuistokin, jossa oli varsin rauhallista ja välineet uusia. Lehmätkin oli aidattu puiston ulkopuolelle, kanat ja kukot pääsivät kyllä tähänkin puistoon. Ja kunnon puistossa oli tietty myös sähköt, että sai taas ladattua hiukan konetta. (Ihmeellisen tarkkaavaiseks on viime aikoina tullut noita sähköpistokkeita kohtaan..)

Lehmien ja kanojen lisäks saarella näkyi myös paljon erilaisia lintuja. Sinivihreäpunainen rääkyjä, valkoinen lehmälintu ja varmaan se saaren oma kili-kili-lintukin.

Kaupunkikierros päätettiin snorkkelointiin, Janne kävi hakemassa jollan ja toi uikkarit mulle ja Marialle rantaan. Vanhan kaupungin raunioita on myös veden alla, ja niissä oli paljon, paljon erilaisia kaloja. Maria huomasi lisäksi merikilpikonnan, jonka näytti myös meille muille. Harmi, kun ei ole vielä ollut vesikameraa, mutta ehkä sitten myöhemmin siitäkin.

Illalla käytiin rannassa syömässä, tosi hyvää taas;) Tällä kertaa kreolilaisia simpukoita ja miekkakalaa (ja kananugetit) Aamulla uni näköjään noilla toisilla maistuu niin, että ei taideta lähteä enää katsomaan tulivuorta vaan mennään katsomaan seuraavaa St Kittsiin. Saarella on taas hattu päässä..

Hieno päivä näyttää tulevan ja tuuletkin lupaa kivaa purjehdusta. Hyvää viikonloppua !!

St Barts jää taakse

Melkein viikko vietetty St Barthelemyssä. Iso osa ajasta luonnonpuiston puolella mutta huomenna olisi tarkoitus laittaa kokka kohti seuraavia seikkailuja. Gustavia joka on St Bartsin pääkaupunki on päättänyt veloittaa ankkuroinnista toki palveluihin kuuluu suihkut,roskikset ja internetti. Pituuden mukaan määräytyvä ankkurointimaksu joka meidän kohdalla on 10 e ei nyt ihan kohtuuton ole. Ankkurointipaikka on aika täynnä ja jouduimme kuuluvuuden ulkopuolelle.  

Aika pomppivia ovat olleet ankkuripaikat jossa on yövytty mutta ei ole irronnut ja vaikka kippari on aina muutaman minuutin välein pompannut ylös tarkistamaan tilanteen varmana siitä että nyt lähti vene itsekseen seuraavaan paikkaan.  Veneessä sinäänsä ei mitään ihmeellistä ole löytynyt ja kaikki on suurinpiirtein toiminut vaikka palasia onkin sijoiteltu pitkin meren pintaa ja pohjaa. Tällä hetkellä odottelen että vieraileva gasti tuo mukanaan tuuligeneraattorin osia jotka mekaanikko päätti sijoittaa Ahdin valtakuntaan.

Tyttäremme on myös julkistanut oluttoman viikon isille. Asia kieltämättä tekee terää kun niitä on huomaamatta tullut helteeseen otettua silloin tällöin. Mutta kun melkein tuli otettua fleese esiin kun mittari tuulessa kipusi alle 25:n voi juomiakin rajoittaa. 

Ongelmaksi on myös muodostunut sähkönkulutus veneessä. Opiskelumme kun tarvitsevat läppäreitä. Molempien läppärien nintendon ja parin nokian puhelimen lataus pistää invertterin takkuamaan. Jääkaapin lisäksi sähköä ei muualle juuri kulu ankkurivalona käytämme led valoa istumalaatikossa joka ei juuri kuluta mutta näkyy paremmin. Tyttären ja vaimon koulutus on edennyt hyvin omakin käytettävyyden kirja etenee sivusivulta tosin jos lueskelen sitä iPhonesta riippumatossa voi silmät silloin tällöin lurpsahtaa samalla kun kuuntelee Eppu Normaalia. (Ai niin pitääkin katsoa miten neliön palasta pitäisi sitoa riippumatto edellinen viritelmä oli hengenvaarallinen)

Säätiedot lupaavat nyt jotain sateita mutta hieman pienempiä tuulia ja vähemmän kuoppia mereen. Saadaan selvitettyä ehkä reivienkin salaisuus ennenkuin niitä oikeasti tarvitaan.

Seuraavaa kohdetta ei ole valittu mutta se lienee joko Saba tai Eustatia.  Sukeltajana veri vetäisi Sabaan mutta pilottikirjat varoittavat kovin pomppuisesta olotilasta siellä.