Statiaa (St. Eustatius)

Keskiviikkona purjehdittiin tämän matkan tähän asti pisin osuus, peräti n 32 mailia. Huimaa... Oli aika pilvinen päivä ja yhdessä kohtaa oli myös kylmä tuuli ja sade. Piti oikein miettiä, pitäiskö uikkareiden ja shortsien lisäksi pukea jotain. No se meni pian ohi ja sitten saavuttiinkin ihan hyvällä vauhdilla Statian lähettyville. Statialla ja läheisellä Saballa oli kummallakin hatut päässä.

Yö keikuttiin ankkurissa, koska luonnonsuojelualueen poijuja ei löytynyt. Aamupäivällä koulun jälkeen käytiin maksamassa aluemaksu ja kuultiin, että poijut ovat kaikki korjauksessa. Sitä ennen oltiin vaihdettu yhteen poijuun, jossa aiemmin oli vene, ja jäätiin sitten siihen, vaikka olikin joku yksityinen.

Statia on ollut aikoinaan maailman vilkkaimpia satamia, nyt täällä on jostain syystä öljysäiliöt niin että nähtiin matkan ekat tankkerit. Tuo vanha satama rannassa on raunioitunut ja ylempänä on sitten uusi kaupunki, josta varsin makeat näköalat. Siellä se meidän keikkukotikin taas on;)

Ruoka oli taas hyvää ja ruokakaupassa vaikka mitä. Pesee kyllä Alepan valikoimat nämä kaupat kauttaaltaan. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta niin se laukku taas vaan tuli täyteen. Tosin lähinnä kaikkea pitempään säilyvää.

Edellisenä päivänä oli ollut vaalit, kuultiinkin rummutusta alas, ja nyt sitten oli käynnissä keskusteluita tuloksesta. Puolueita oli kolme, vihreä, oranssi ja punainen ja mainoksia (eli lippuja ja maalattuja tekstejä, myös joitain kuvamainoksia) ympäriinsä. Aika merkittävä tapahtuma näytti olevan täällä noin 3000 asukkaan saarella.

Ja löytyi sitten eka kunnon leikkipuistokin, jossa oli varsin rauhallista ja välineet uusia. Lehmätkin oli aidattu puiston ulkopuolelle, kanat ja kukot pääsivät kyllä tähänkin puistoon. Ja kunnon puistossa oli tietty myös sähköt, että sai taas ladattua hiukan konetta. (Ihmeellisen tarkkaavaiseks on viime aikoina tullut noita sähköpistokkeita kohtaan..)

Lehmien ja kanojen lisäks saarella näkyi myös paljon erilaisia lintuja. Sinivihreäpunainen rääkyjä, valkoinen lehmälintu ja varmaan se saaren oma kili-kili-lintukin.

Kaupunkikierros päätettiin snorkkelointiin, Janne kävi hakemassa jollan ja toi uikkarit mulle ja Marialle rantaan. Vanhan kaupungin raunioita on myös veden alla, ja niissä oli paljon, paljon erilaisia kaloja. Maria huomasi lisäksi merikilpikonnan, jonka näytti myös meille muille. Harmi, kun ei ole vielä ollut vesikameraa, mutta ehkä sitten myöhemmin siitäkin.

Illalla käytiin rannassa syömässä, tosi hyvää taas;) Tällä kertaa kreolilaisia simpukoita ja miekkakalaa (ja kananugetit) Aamulla uni näköjään noilla toisilla maistuu niin, että ei taideta lähteä enää katsomaan tulivuorta vaan mennään katsomaan seuraavaa St Kittsiin. Saarella on taas hattu päässä..

Hieno päivä näyttää tulevan ja tuuletkin lupaa kivaa purjehdusta. Hyvää viikonloppua !!