Nevis

Saavuimme sitten vaiherikkaan purjehduksen jälkeen saman federaation toiseen saareen Nevis (St Kitts and Nevis ) täällä on koko suojainen rannikko pojutettu ja jossain luki että ankkurointi on kielletty joten poimimme sellaisen.

Olimme ankkurissa White Bayssa viikonlopun jossa snorklailimme ja vietettiin leppoisaa viikonloppua. Aamulla kun oli tarkoitus lähteä kävelyretkelle niin ankkuri alkoi laahaamaan. Hetken aikaa lisättyämme  ketjua jouduimme nostamaan ankkurin paitsi että ketjun päässä ei ollutkaan ankkuria. Hetken pähkäiltyä sukelluspojuun kiinni ja etsimään ankkuria. Ihme ja kumma se löytyi mutta 10 metrin syvyys ilman laitteita on keski-ikäiselle ukolle aika paljon. Kerran jaksoin pohjaan asti sukeltaa mutten saanut pienempää ankkuria siihen tarrautumaan ja lisäksi onnistuin sotkemaan jalkani sen toisen ankkurin naruun. Jomottavat korvat (ei ihan riittänyt ilma tasapainottamaan korvakäytäviä haukotus tekniikalla) ja episodi alhaalla jättivät yrityksen yhdeksi. Pinnalta onnistuin kuitenkin pujottamaan pienemmän jolla ankkurin isomman kiinni ja sain sen nostettua ylös. Puhdetöinä meni sitten iltapäivä etsiessäni siihen korvaavaa ankkuriplokia (anchor swiwel). Päädyin laittamaan vara-ankkurin vastaavan merkkisen ja korjasin olemassa olevan vara-ankkuriin. Ilmeisesti se oli vain irroinnut kierteiltään tosin vara-ankkurissa olevassa ei kierre irronnut.

Jouduimme hakemaan St Kitts pääkaupungista Bassaterre lippulapun nimeltään Boat Pass, pilootti kirja ja netti oli pullollaan ohjeita että listaa kaikki ankkurointipaikat tullissa jossa haluat olla . Tullihlökunta ei ollut järin kiinnostunut asiasta ja saimme jonkinlaisen lippulapun jolla raportoida itsensä Neviksen tullihenkilökunnalle. Satamasta tuli kuskattua myös 60 l vettä joka maksoi 2 US jolla saatiin toiseenkin tankkiin hieman vettä.

Matkalla Nevikseen n. 10 mailia pitkä leki onnistuimme telomaan miehistöä ja venettä . Maria jonka tehtäväksi on muodostunut ankkurin nosto onnistui lyömään luukun isovarpaansa päälle. Lisäksi umohdimme hetkeksi vahtia purjeen takana olevaa liikennettä josta kalastusvene yllätti muutaman metrin päässä. Saimme juuri ja juuri väistettyä ettei tullut runko törmäystä mutta dinghy oli hinausköyden päässä ja kalastusvene onnistui törmäämään siihen saamaan sen nurin sekä hinausköyden poikki. Jäivät auttamaan ja käänsivät veneen sekä toivat sen meille. Emme alkaneet neuvottelemaan korvauksista kun molemissa taisi olla vikaa kun ei kummallakaan ollut jatkuvaa tähystystä. Loppujen lopuksi selvisimme säikähdyksellä ja muutaman tunnin venemoottorin rassauksella. Ämpäri kaupalla makeata vettä ja purkillinen WD40stä toivottavasti pitää koneen kunnossa. Ainakin se pärähti käymään kun laitoin sytytystulpan paikalleen ja Terhi pyöritti konetta, bensaletku ei ollut kiinni mutta kone kävi hyvin muutaman minuutin.

Alunperin budjetoimani 3 +3 +3 tuntia (marian koulu, oma opiskelu ja veneen huolto) ei oikein nyt pidä paikkaansa kun tulee näitä hätäaputöitä piisaa. Toimistotyöntekijä joutuu puurtamaan hieman enemmän kuin kaveri jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä.

Nyt istumme englannin koulutunnilla Double Deuces rantabaarissa jossa neiti käy läpi verkkomateriaalia ja kuuntelee ipodista kappaleen. Koulussa on vasta matikan koe ensiviikolla vaikka meillä se pidettiin viime viikolla. Neiti sai 19,5/20 (ja se puolikas oli kyseenalainen kun jäi yksiköt merkkaamatta laskuun vaikka vastauksessa olivatkin) . Öhöm taitaa neidillä olla loistava matikan opettaja... tosin kun isovanhemmat kysyi skypessä että minkälaiset opettajat on niin vastaus oli esiteini ikäisen mukainen kun valvovien katseiden alla "no en mä tiedä"