Antigua - Dominica

Jaahas tulipas taas tauko päivityksiin.

Antiguasta Falmouth Harbourista(English harbour oli täynnä)  löytyi toinenkin suomalainen vene Merilelu (ainoa nähty tähän asti). Aikataulut menivät kuitenkin niin ristiin ettemme törmänneet heihin eikä tultua vaihdettua sanaa. Suuntasimme kohti Guadelupea (Deshain kalastajakaupunkiin) kunhan olimme viettäneet illan pilkkuun asti Falmouth harbourin riemukkaassa yöelämässä ja kierrelleet seuraavana päivän pakolliset nähtävyydet ja tullimuodollisuudet. Melkoisen arvokkaaksi tuli 2 päivän ankkurointi.

Guadelupen Deshaisiin päästiin tullin aukiolo aikoina ja kippari kävi tullaamassa ja ihmettelemässä kylää. Loputkin miehistöstä ihmettelemässä kylää ja etsimässä puuttuvaa 4tä snorkkelivälineistöä jota ei löytynyt.  Pieni rauhallinen kylä jossa vaihteeksi ei puhuta muuta kuin ranskaa pienen takeltelun jälkeen alkoi omakin ranska löytyä (eli fraasin bon jour bon svaa bon apetit). Ranskalainen ti-punsch ei sitten ole rommi punschi. Vaikka rommi punssi pohjoisempanakin sisältää riittävästi rommia niin ranskalaisten versio sisältää pelkkää rommia ja jotain makua korostavaa ainetta, kuten esimerkiksi lasillinen rommia ja puolikas sitruuna. Kielivaikeuksista huolimatta ruokaa saatiin tilattua ja asioita hoideltua. Ei kommunikointi ole yhteisestä kielestä kiinni kuten olen yrittänyt tyttärelleni opettaa (tosin pitkästä aikaa kun ei ollut käytössä englantia mustui mieleen kuinka itsestään selvänä sitä pitää että englannilla pärjää). Päivällä kävimme kasivitieteellissessä puutarhassa jonne kipusimme 1,4 km ja takaisin. Paikalta löytyi ihmeellisten kasvien lisäksi Lappsetin leikkipuisto joka lienee kruunasi ainakin osan miehistön retken sinne. Tämän retken  lisäksi lähdimme vaeltamaan jokisuistoa pitkin ylöspäin joka eri osapuoltan mukaan kestäisi puolituntia - 3 tuntia jotta pääsisimme uskomattomalle vesiputouksella jossa voi uida. Olimme pakanneet mukaan uimakassin ja läppärilaukun jotka olivat uskomattoman käteviä kun kiipesimme kiveltä kivelle ylöspäin joenvartta. Kaksi tuntia kiivettyämme olimme jo palaamassa takaisin kun joku tuli vastaan. Kysyttyämme heiltä että olivatko he löytäneet tien joka piti kulkea aivan joen varressa. Huolestuimme kun he kertoivat että he olivat sen missanneet mutta että kuvailtu putous oli kauniimpia mitä he ovat nähneet. Päätimme jatkaa matkaa huolimatta 9 vuotiaan energia vajeesta. Löysimme tien joka oli helpotus koska emme olisi ehtineet enään takaisin  valoisassa.

Jatkoimme seuraavaksi Jacques Cousteau meripuistoon jossa löytyi poju snorklauksen ajaksi. Kilpikonnan lisäksi olihan siellä kovin uteliata kaloja koska alueella on kalastus kielto. Siirryimme läheiseen lahteen ankkuriin kun pojuun kuopat meressä olivat niin suuria ettei nukkumisesta olisi tullut mitään. Vietimme illallisen Ravintola Kilpikonnan erinomaisten antimien kanssa. Ravintola Kilpikonna on tyttäremme lanseerama termi kun syömme hyvän aterian veneessä. Hän toimii itse tarjoilijana kokki valikoituu muusta miehistöstä.

Skippasimme saaren pääkaupungin ja siirryimme Ile de Saintsiin joka osoittautui mukavaksi pikku kaupungiksi. Tosin jouduimme ankkuroimaan kohtalaisen syvälle ja juuri auringonlaskun jälkeen piti vaihtaa ankkuria. Ankkuri oli juuri saatu ylös jolloin ankkuri irtosi taas ketjusta ja pulpahti mereen. Pimeässä ja tuulessa siirryimme sitten viereisen saaren suojaan kun samalla varustimme vara-ankkurin eteen. Pimeässä jouduttiin laskemaan ankkuri kohtalaisen kauas ja syvälle kun lahti oli täynnä muitakin veneitä. Aamulla kävimme tutustumassa saareen ja kiipesimme ylös maisemia katsomaan. Ile de Carbit oli tosiaan nimensä mukainen ja täynnä vuohia. (vuohien saari ) Iltapäiväksi takaisin Bourg de Saintsiin kylän luokse jossa jouduimme arvailemaan mihin ankkuri putosi (olimme vahingossa tyhjentäneet GPS rack toiminnon joten emme voineet käyttää sitä hyväksi). Vesi oli kuitenkin niin pomppuisaa eikä valoa enään ollut joten ankkuria oli mahdotonta nähdä 15 m syvyydestä. Rannalta löytyi kuitenkin sukelluskauppa joka ei tosin suostunut vuokraamaan välineitä mutta lupasi hymystä tulla nostamaan ankkurin.  Osa miehistöstä palasi takaisin veneelle arpomaan mistä ankkuri löytyisi. Sukellusporukka tuli ja yksi niiden Dive mastereista kävi skannaamassa muttei löytänyt ankkuria. Havaittuamme että täällä ainakin vietetään siestaa klo 15-18 ja ruokaa saa vasta klo 19 jälkeen palasimme veneelle nukkumaan. Vaikka hyvä punaviini ja aperitiivi saivat jo miettimään että jospa se ankkuri ei löytyisikään. Niin ankkuri löytyi heti aamuisella melko tyynellä ja pienellä snorklaamisella 15 m syvyydestä. Niin syvälle en yrittänyt mutta ajattelin merkata sen dinghyn ankkurilla kokeilin kuitenkin ujuttaa sen ankkurin alle ja saimme kuin saimmekin ongittua ylös. Tullasimme itsemme ulos ja yritimme löytää kaupungista lounaspaikkaa. Slöörissä 8 solmun vauhdissa pääsimme sitten Dominican Portsmouthiin jossa venepoika Alexi oli meitä vastassa ja osoitti pojun mihin pistää kiinni.