Bequialla chillailua

St Vincent näytti meille parhaat puolensa paikallisista ihmisistä ja maisemista, mutta ikävän sään. Koko siellä olo aika oikeastaan satoi. Sen verran oli just ja just taukoa, että ehdittiin käymään parin kilsan päässä olleella vesiputouksella. Tämäkin oli osittain rakennettu, kuten hieman isompi St Luciassa (kuva). Isommille putouksille olisikin ollut sitten sen verran enemmän matkaa, että enää ei olis kävelen selvinnyt.

Niinpä keskityttiin sateen lomassa tutkimaan rantaa, toisessa päässä oli Wallilabou Anchorage-ravintola ja toisessa päässä mustahiekkaista rantaa oli pari epämääräistä hökkelibaaria. Toisen kivan tuntuinen setä jutteli, että jos tulee kuusi vierasta, niin tekee päivällistä. Toiseen ei poikettu.

Joka tapauksessa tämä rannan tutkinta osoittautui ihan hyväksi seuraavan yön kannalta. Ei pelottanut ihan yhtä paljon, kun vesisateessa päädyttiin ko. baarin eteen poijuun. Auttajien taksa oli kova (80 ec, vrt normaali 10-15ec), mutta tilanteen huomioiden ymmärrettävä. Ihan heti ei kaikille tuu mieleen tulla sitoon kaatovesisateessa jonkun hassun veneilijän venettä kiinni keskellä yötä ja sitoo vielä köydet paloista, kun ei ollut tarpeeksi pitkää köyttä tarjolla. Syy oli se, että se jäi toiseen poijuun, kun oli pakko lähtee, mutta eiväthän nämä sitä tienneet. Poiju saatiinkin puoleen hintaan, kun oltiin vain puoli yötä;) Vesisateen voimakkuudesta kertonee se, että toisella puolella saarta oli mutavyöryjä niin, että ihmisiä jäi mottiin, ovat kai vieläkin hätämajoituksessa jossain koululla, kun sillat ja kodit meni.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Bequia. Täälläkin satoi vielä aluksi ja ekä yö oli aika inhottavaa keikkumista, kun pohjoisen mainingitkin iski Port Elisabethin lahteen. Seuraavana yönä satoi enää ihan vähän ja sitten olikin aurinkotauko ohi. Nyt taas paistaa ihan tarpeeks lämpimästi.. Eilen oltiin reippaita ja käveltiin kilpikonnien tarha-paikkaan, jossa huolehditaan osasta saarella syntyviä kilpikonnia 5-vuotiaaksi asti, että ne selviäisivät paremmin. Matka kulki saaren poikki, n. 3-4 km, ei oikein tässä helteessä osaa tarkasti arvioida, hiki tuli kuitenkin ja syötiinkin matkan varrella.

Isoja kilpikonnia käy veneen vieressäkin tämän tästä.

Nähtävyyskierroksen lopuksi käytiin vielä merimuseossa katsomassa hienoja pienoismalleja ja näiden tekijää, joka karttakepin kanssa näytti meille kaikki museon esineet ja valokuvat samalla kun kertoi näistä.

Nyt rannalle jättämään jalanjälkiä ja snorklailemaan;)