Ensinmäisenä oli vuorossa Canouan jonne päästiin kuitenkin vasta ihan auringon valon viime hilkuilla. Ankkuri heitettiin pieneen puokamaan jossa oli pari muuta venettä. Ankkuria oli turha varmistaa sukeltamalla ja aamulla selvisikin että pohja oli kivikkoista ja vene pysy paikallaan lähinnä ketjun painosta. Snorklaukset läheisellä riutalla aamu jumpaksi ja matka jatkui kohti Mayreaun saareen muutaman sadan asukkaan kotiin katselemaan pitkäperjantain menoa.
12 mailin matkaan käytetiin 23 mailia, virtausten huomioiminen ei osunut ihan nappiin. Pienen sadepuuskan aikana saatiin ankkuri alas ja ehdittiin vielä kuuntelemaan kirkon menoja muutoin saari oli kovin hiljainen.
Läheisen suolalammikon sulotuoksut eivät miellyttäneet joten suuntasimme Union Islandille jossa ankkuri paikka on kahden reefin välissä. Vesi on niin kirkasta, että näkyy pohjaan 10 metrin päähän ihan selvästi. Upean näköistä, varsinkin tyynemmässä säässä.
Cliftonin kaupungissa oli illalla iloinen meno, kun juhlivat omaa Easterfaliaan, saaren omaa festivaalia. Haettiin vain pikaisesti grillikanat mukaan. Menoa oli jo päivällä, kun käytiin hiukan täydentämässä varastoja, vaikka lankalauantai-iltapäivällä ei kaikki kaupat auki enää olleetkaa.
Ulommalle reefille torvisimpukoista rakennetulla Happy Islandilla oli taas ihan omanlaisensa tunnelma.
Yöllä ja varsinkin aamulla meni ohi pari pilvirintamaa tuoden noin 20 solmun tuulen. Ei siis kovin paha, mutta siltikin pari venettä lähti luisumaan, toinen aika pahasti yhden veneen päälle. Siinä oli pääsiäisaamulle shown katsomista kerrakseen. Ihmisiä oli jo ihan tarpeeksi, eli apuakaan ei tarvittu, vaan voitiin tyytyä tarkkailuun.
Siirryttiin saaren läntiseen nurkkaan Chatham Bay jossa hieman parempi tuulensuoja eikä niin täyteen pakattu( ei tarvitse kokoajan olla varuillaan jonkun veneen ankkurin pettämisestä) . Sedät tuli pyytämään barbaquelle mutta säästettiin eikä tällä kertaa menty. Tyttärelle tosin tuli luvattua että tullaan takaisin siihen ravintolaan jossa oli uima allas. Suolavedessä lillumiseen tuo vaihtelua makean veden altaat joten luultavasti poiketaan vielä.
Takaisin Canounille jonne tällä kertaa menimme kaupungin lahteen asti ja kävelimme kylän poikki.
Suuntasimme takaisin seuraavana aamuna Bequiaan jossa toivotaan että netti toimisi jotta Terhi saa tehtyä netti tentin. Matka oli pomppuinen mutta tällä kertaa osasimme huomioida virtaukset paremmin eikä loppumatkaa tarvinnut kryssiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti