Odottelimme aaltojen pienentymistä St lucialla muutaman päivän. Ei innostanut kokopäivän legi pomppivassa meressä. Anse la Ray "autenttinen" kalastajakylä tuli tutuksi ja iltaisin turistien lähdettyä se sitä olikin. Vilkaisimme paikallisen putouksen johon pääsimme uimaan. Liftattiin ylämäkeen jenkkien vuokraSUVin lavalla. Täti ja setä jotka olivat avanneet farminsa turisteille vaikuttivat onnellisilta. Hieman erillainen tunnelma kuin boatboysien asenne.
Veimme Matin lentokentän tuntumaan pääkaupunkiin Castriesiin jossa olimme ainoa purjevene ankkurissa keskellä kaupunginlahtea tosin kolme jättiristeilijää josta ainakin yksi on valmistettu Suomessa. Takaisin Soufriegiin josta löyty 'dr feelgoodin' ( tuppaa löytymään moisen nimimerkin omaava joka satamasta) opastama poiju kylän laidalla jonka omisti tuttavamme Sylvester. Tullasin veneemme ulos ja ostin tonnikalan(opiskelijaruokaa). Iltapäivä meni ihmettelessä paikallista menoa musiikki soi täysillä kun kylään oi vain muutam metri. Ensimmäistä kertaa laitoin ovet kiinni nukkumaan mennessä kun poliisi oli neuvonut nostamaan dinghyn ylös yöksi. ... Musiikki hiljeni jo puolelta öin eikä mitään vierailuja tullut. Teineillä on muutakin tekemistä perjantai iltaisin kun kääntää turisti perhettä.
Taktiikkamme käsitellä kaupustelijoita on seuraavanlainen jos menemme poijuun otamme paikallisen avustamaan. Tähän mennessä kavereille on ollut yhteistyö joten muut auttaa mutta otetulla kaverille pitää antaa jotain palveluista. Siten jokainen muu vuorollaan käy esittelemässä tarjontaa joita kuuntelemme ja katselemme mutta yleensä kohteliaasti kieltäydymme. Ystävällinen ei on tähän mennessä toiminut hyvin. Hedelmiä on tullut ostettua jos ovat hyvän näköisiä.
Aaltojen laannuttua jatkoimme St vincentiin ja wallilabou lahteen koska ekan sataman turvallisuustilanne oli epäselvä. Muut veneilijät jotka ovat poikenneet eivät ole raportoineet mitään kummempaa. Wallilabou on satama jossa kuvattiin Disney pirates of caribbean ja osa lavasteista on vielä paikalla. Lisäksi paikallinen vesiputous oli kunnostettu eu rahoilla todella upeaksi. fasiliteetit ovat paljon paremmat kuin Suomen uimarannoilla esim hietsu. Tsekkasimme myös viereisen kylän jossa oli sunnuntain ratoksi käynnissä naisten krikettiä.
Viimeiseksi illaksi viereemme änkesi itänaapurin katamaraani ankkurilla kahden poijullisen väliin. Ankkurin irrottua ajoivat sitten toisen potkurin poijunaruumme kiinni. Samalla alkoi sade ja meille riitti hauskuutta pariksi tunniksi. Pääsimme irti kun saivat katkaistua etuköyden potkuristaan. Stinkey kaverinsa kanssa souti kaatosateessa ulos ja näytti meille pilkkopimeässa uuden paikan.
Ihmiset ovat ystäväl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti